Niilläkin kun voi tarkoittaa monia asioita, siis kädenväännöllä ja tinkaamisella. Tähän päivään mahtui kaupustelua Old Townissa, kyläilyä toisten suomalaisten luona, taksilla ajelua ja niinkuin normipäivään yleensä kaikenmoista sanaharkkaa perheen kesken.

Lauantaiaamupäivä, hieman viilentynyt ilma (oisko siinä vähän päälle +30) ja Suzhoun vanha keskusta - OT. Päätimme heti alkuunsa jakautua kahtia eli mies menee omaan paratiisiinsa - elektroniikkahe... U-Towniin ja minä jään lasten kanssa kiertelemään silkkikojuja. ( Oli muuten aivan paras idea! ) Niin siis me ja kuvan mukaisesti aika monta kiinalaista.

Silkkikojuissa tingattiin tosissaan, kaikki myyjät olivat tältä blondilta vaikka aivan törkeitä hintoja! Onneksi olen aiemmin jo kojuissa piipahtanut ja oli vähän käsitystä siitä mihin hintaan ainakin tavaroita voi saada. (Oikeasti varmaan vieläkin edullisemmin) Toisaalta en millään olisi jaksanut alkaa tinkimään. Lopputuloksena oli kuitenkin kassillinen silkkihuiveja suomeen lähetettäväksi. =) Ja ennenkaikkea alle 10euroa rahaa tuhlattuna.

Yllä olevassa kuvassa (otettu taolaisen temppelin portin edustalla elikkäs vissiin niinkuin kävelykadulta) näkyy hieman uutta ja vanhaa. Mäkkäriä, valotaulua ja käyräistä katonreunaa. Ja alla samasta paikasta toiseen suuntaan.

Sitten tuli hetki, jota olin jo tovin odottanut. Ensimmäiset kiinalaiset tulivat kysymään saako lapsia kuvata. Pikkuneitokainen oli avannut hetkeä aiemmin oman päivänvarjonsa - ei siksi, että aurinko häikäisisi (sen pilviverhon läpi) vaan siksi, kun niitä kiinalaisia pyöri siinä ympärillä hipeltämässä hiuksia. Vastasin vain, että "Kyllä, saa kuvata!" Ja minä kaivoin oman kameran laukusta ja aloin kuvaamaan niitä kuvaajia! Pikkuneiti laittoi vähän väliä varjon molempien eteen ja irvisteli loppuajan. Siinäpä heille kuvia ;)

Ihanaa ajanvietettä minulle - varsinkin, jos joskus saisin yksin sitä tehdä - on kenkäkaupoissa kiertely! Ah! Harmi vain, että jalka on pikkasen liian iso ja kiinalaisittain kokoa 39 tai 245 ei ihan kaikista kengistä löydy. Tänään yhdessä kenkäkaupassa, kun myyjä halusi minulle kenkiä eteen kantaa kävi lopulta siten, että pyytämästäni mallista ei löytynyt kokoa. Myyjä toi melkein samanlaiset "tossut" tarjolle, mutta erittäin "bling bling" versiona. Juu, kokohan oli oikea, mutta se bling bling - ei ihan minun tyyliä, ainakaan arkikäytössä. Niin ja tämä mammahan onkin tosi usein iltahipoissa... No myyjä ei ymmärtänyt - eihän hän osannut englantia - minä päätin, että eiköhän se sovittelu riitä ja lähdettiin kävelemään pois. Myyjä rientää perässä ja piirtää kenkälaatikkoon, olisi halunnut myydä kengät minulle vielä alennettua hintaakin edullisemmin. Sinne hän jäi toisille kertomaan, miten blondille ei alennuksen alennuksetkaan kelvanneet. ;)

Löytyipä tänään minulle myös se "bikinin"tapainen asuste. Maksoi melkein 5e, mutta en jaksanut alkaa enää tinkaamaan. Ruksi siis puuttuu vielä listalle. Toisaalta säästin huimasti, koska alunperin tarkoituksena oli käydä samaisissa tarkoituksissa henkkamaukalla (H&M). Ensimmäistä kertaa sielläkin tosin piipahdin ja kallista oli - ihan samat hinnat kuin suomessa.

Häpeä - mitä se on? Ei enää nykyisin kuulu sanavarastooni, miksi? No ei mitään tietoa. Kai sitä on niin tyhmä, ettei mitään osaa enää hävetä tai sitten vain ajatusmaailma on avartunut ja olen todennut, että näin käy joskus muillekin - mitä sitä häpeämään. Nimittäin tämä perinteinen eli lapsi on väsynyt ja nälkäinen, leikit on kesken ja yhtäkkiä pitää lähteä KOTIIN. Siitähän ei seuraa mitään muuta kuin hirveä huuto ja kiljunta. That's life! Kamat kantoon ja menoksi.

Katumus - kyllä! Tiedän mitä se on ja luultavasti kadun myös tätä seuraavaa, mutta silti. Rauhallista kujaa kävellessäni pysähtyi ajatukseni ja aloin ihmetellä kadun varteen pysäköityä autoa, joka oli käynnissä. Kävelin eteenpäin ja mietin, miten se on käynnissä, mutta kyydissä ei ole ketään. Ja sitten se tapahtui - kohdalla ollessani vilkaisin takapenkille - kaduin heti. Itse kukanenkin saa ajatella ihan mitä vain, enkä paljasta mitä varsinaisesti näin, mutta sen verran voin sanoa, että mies ja nainen siellä oli. Ainakin vaatteista päätellen. Olisi saanut jäädä pää kääntymättä siinä kohti.

Ensi viikolla etenee toivottavasti meidän ayi asiakin, jos saisin tavattua ainakin 2. Ensi viikolla tapaan myös uusia ihmisiä, yhtä uusia Suzhoussa kuin me. Ensi viikolla tai edes sitä seuraavalla ei kuitenkaan luultavasti tapahdu se, mitä olen jo jonkin aikaa suunnitellut eli blogin ulkoasun muutos. Haluaisin tästä oman näköisen, mutta aika ei kertakaikkisesti riitä. Muutokset olisi pois kirjoituksesta ja siitä en ole valmis tinkimään.

Kiitos tähän astisista palautteista lukijani - ne ilahduttavat aina ja innostavat jatkamaan! Kaipaan kuitenkin enemmän vielä terveisiä varsinkin suomesta tännepäin. Ystäväni, saatte lähettää minulle meiliä tai vaikka soittaa, jos olen langoilla! En useinkaan ehdi sähköposteihin vastaamaan, mutta luen niitä mielelläni. Enhän minä pysy suomen tapahtumista kärryllä ollenkaan, jos mikään puskaradio ei pelaa. Paikallisten puskaradiot on säädetty taajuudelle, jota en vielä ymmärrä - kiinaksi..

Ai niin ja ihan pakko loppuun mainita. Löysin perjantaina tuota meidän neipparia tutkiessani aivan ihanan tilpehöörikaupan. Siellä oli mm. skräppäyssettejä myynnissä. Voi olla, että joudun siellä vierailemaan silloin tällöin.

Niin ja vesipullo ;)