Niinhän se yleensä menee, että mitä enemmän jostain asiasta tiedät sitä vähemmän huomaat tietäväsi. Tässä tapauksessa puhun nyt expattielämästä ja yleensä ulkosuomalaisuudesta.

Eilen pähkäilin jälleen kerran syömisasiaa ja totesin, että jos ruoka on hyvää on parempi olla kyselemättä mitä se on. Sitten jos se ei maistu voi selvittää asian ja yrittää muistaa toiste, ettei sitä ainakaan kannata syödä. =) Jälleen kerran kanan nahkoja ja luita irroitellessani (currykanapaloista) muistui mieleen aika, jolloin olin pikkutyttö ja äitini laittoi kanaa. Minun herkkua oli kanarisotto. Silloin joskus muinoin (ei tässä mikään ikäkriisi vielä..) aika usein äiti toi kaupasta kokonaisen kanan, joka piti sitten maustaa jne. Toki tuo suomalainen kokonainen kana oli vielä huomattavasti riisutumpi kuin täällä myytävät kokonaiset kanat. En tiedä onko suomalaisia alettu opettaa niin helpolle vai mikä, mutta nykyisin harvemmin taitaa nähdä kokonaisia kanoja myytävän. Onko siinä sitten jotain huonoa? Sen voinee todeta, että varmasti suomassakin hyödynnetään aika lailla koko eläin, mutta niistä "huonommista" osista vain tehdään jotain sellaista, että sitä ei päällepäin erota. (makkaraa? jauhelihaa?) No tämä nyt voi olla myös itsensä huijaamista, mutta toimii mulla! ;)

Kaikkea ei tosiaankaan ole osannut vielä etsiä/vaatia, kuten se veden kotiinkuljetus. Kun tässä asunnossa ei ennen meitä ole ketään suomalaisia asunut, ei kaikkea tosiaan ole saatu "valmiina". Eilen muutaman puhelun jälkeen selvisi, että taloyhtiöstä saa vettä ovelle kannettuna lähestulkoon aina. Viimeinen puhelu, jossa vesi varsinaisesti tilattiin kesti tietysti siinä 5 minuutin pintaan ja mieheni ehti jo laittaa kengät jalkaan ja mennä ovelle - oli menossa drinkille tuonne klubitaloon, jonne hänet kutsuttiin - mutta kun joku langanpäässä alkoi kysellä, että minkä drinkin hän haluaa, hän tarkisti, että oliko siinä edelleen kyse vedestä ja vielä mainitsi sen veden kiinaksi älysi linjan toisessa päässä oleva lopulta puhelun syvimmän olemuksen. =) Pian vartija olikin pullo olalla oven takana. Lopultakin myös mieheni osasi "lukea" kehonkieltä ja ymmärsi vartijan puheen vaikkei sieltä montaa sanaa englantia tullut.

Mutta nyt on taas päästettävä työhinkuinen töihin ja luovutettava kone hänelle. Toivon niiiin kovasti että lopultakin parin päivän sisällä saan oman koneen ja pääsen käymään netissä muulloinkin kuin yöllä. =)