Lauantaina hurautettiin ensimmäisenä pyöräkaupoille - kai sen voi sanoa, että ensimmäinen palkka on maksettu meille eikä joka yuania tarvitse enää laskea niin tarkkaan kuin tähän asti Ei sillä, suomessa ei todellakaan olisi samalla rahamäärällä kovin montaa päivää eletty, millä täällä 4 henkinen perhe eli 1,5kk.

Katseltiin ja minä koeajoin pari pyörää. Kriteerit on hieman erit kuin suomen pyöräilyssä. Suomessa olisin halunnut mahdollisimman isot renkaat, muutaman vaihteen jne. Täällä kuitenkin halusin "kohtuu" isot renkaat - eli ei ihan jopo kokoluokkaa, keveän ja matalan rungon ja tarakan. Sain 24 tuumaisen, kirkkaan keltaisen, matalan - että jalat yltää maahan, kun joutuu luultavasti pysähtymään lähes joka risteyksessä, ja tarakalla varustetun ihanuuden.  Penkkiä voi säätää milloin vain, ilman mitään työkaluja ja pyörä mahtuu hissiin - tuossa se parvekkeella seisoo ilonamme. Lisäksi sain pyörään korin - asennettuna tietysti, kettinkilukon ja pumpun, jos sattuu ilmat vähenevän renkaista. Pyörä tietysti vielä tarkistettiin kokonaisuudessaan (myyjän toimesta), että se varmasti pelaa. Hintaa tuolle koko paketille tuli nipin napin 1000RMB.  Turvaistuin ja lasten kypärät jäi ostamatta vielä. Haluamme sen mallisen turvaistuimen mikä on helppo siirtää pyörästä toiseen. Tarjolla ollut malli piti ruuvata tarakkaan, mutta se olisi passannut myös ebikeen eli sähköskootteriin. Illalla käytiin pikkuneitin kanssa testaamassa miten pyörä liikkuu ja sehän oli liukas kuin salama, kunpa vaan pysyy sellaisena! Neitiä meinasi aluksi pelottaa, kun ei ollut turvaistuinta, mutta toisaalta hän on jo niin iso, että suomessa oli hankaluuksia saada hänet mahtumaan mokomaan. Kun alkuun päästiin niin loppua ei olis saanutkaan enää tulla.. Viihtyi siis hyvin, vaikka tuumaskin, että pyllyyn sattuu. Sitähän se on tarakalla istuminen. Itsellä pitäis vain alkaa nyt selvittelemään pyöräilijöitä koskevat säännöt..

Lauantaina käytiin myös vähemmällä kiireellä Metrossa, hankittiin sinne kortti ja löysin talouspaperia Se kyllä edelleen odottaa käyttäjiään kaapissa. Auton tyhjennyksen jälkeen suunnistimme Times Squarelle ensimmäistä kertaa. Siellä meitä odotti lelukauppa toisensa jälkeen. Pitsojen jälkeen aloitimme "urakan" ja kiertelimme muutamissa liikkeissä. Aika nopeasti iski väsymys ja suunnistimme Dairy Queeniin jätskille. Taas törmäsin tähän - "Puhun hyvää englantia, mutta en ymmärrä mitään mitä minulle sanot"-myyjään. En saanut limsaa, kun myyjä ei ymmärtänyt mitä se on - eihän se lukenut kuin seinän "myyntitaulussa". En saanut kylmää vettä, kun -who knows! Sain kuitenkin mukillisen kuumaa vettä.. Kahvia en ole siitä putiikista kertaakaan saanut, en jaksanut alkaa inttämään ja kyselemään, että olisiko heillä sitä vai ei. Edellisen kerranhan myyjä kävi takahuoneesta kysymässä onko heillä sitä, mutta veikkaan ettei hän tiennyt edes mistä puhuin.

Lapset - ja minä, myönnettäköön - alettiin olla päikkärien tarpeessa, joten katkaistiin hauskuus ja suunnattiin kotia. Iskä päästettiin yksin omaan "taivaaseensa" eli U-towniin ostamaan itselleen käsikonsolia. Meni siinä kyllä tovi jos toinenkin, kun purettiin ensin ostoksia kasseista ja kasattiin pikkumiehen "työpöytää".

Sunnuntaina oli vuorossa Welcome Back BBQ expateille. Pitkään mietittiin menoa ja lopulta päätettiin osallistua. Taksilla hurautettiin ensin tuonne Singalle, josta bussi poimi porukkaa kyytiin. Bussi oli päällisin puolin kuin suomessa konsanaan, mutta kun penkkiin istahti ja nojasi selkänojaan niin totuus oli toinen. Pehmusteet oli silmänlumetta. Onneksi matka hotelliin, jossa tapahtuma oli, ei kestänyt kuin puolisen tuntia. Siinä matkalla ehti nähdä sitä kiinaa, jota olen jo pitkään odottanut näkeväni. Taloja, jotka nipin napin pysyy pystyssä, roskia, roskasäkkejä jätettä ja kaikkea maan ja taivaan väliltä pitkin katuja, talojen seiniä ja kattoja. Onneksi bussi oli ilmastoitu ja paikan "tuoksua" voi vain kuvitella. Lopulta saavuimme hotellin alueelle - kyseessä oli aika hulppea hotelli keskellä ei mitään. Puistoalueet, uima-altaan, järvenranta ja muut oli tehty oikein hienoksi. Hotelli oli varattu meidän käyttöömme ja kaikki alkoi ruoka buffetilla. Enpä ole suomessa sellaista ruokamäärää vielä nähnyt. Ihmisiäkin tosin oli todella paljon, mutta niitä ruokalajeja oli myös. Istuimme saksalaisten kanssa samassa pöydässä ja äitinä oli ilo nähdä miten muidenkin perheiden ruokailu menee niiiiiiiin lasten ehdoilla. Äiti syö sitten jämät tai ehkä jopa oman ruokansa, jos jossain välissä ennättää.. Isät suosiolla toimii "tarjoilijoina" ja kantaa evästä pöytään. Onneksikin ruokailu oli ensimmäisenä, koska kyseessä oli sadepäivä. Ulkona ei heti olisi oikein voinut olla. Sivusilmällä muistan jossain vaiheessa huomanneeni, että joissakin pöydissä kiersi joku joidenkin punaisten lippulappusten kanssa. Siinä, kun pidin toisella kädellä kiinni pikkumiehestä, joka vuoroin istui, seisoi, huojui ja söi ja yritin toisella kädellä itse syödä niin en alkanut tarkemmin seuraamaan tuota kiertelijää. Ruokailun jälkeen etsimme uima-altaan ja pikkuneiti ja iskä hyppäsivät veteen lähestulkoon saman tien. Yksin ei altaaseen olisi voinut pikkuneiti mennäkään, koska vettä oli yli metrin. Sadekin taukosi ja ilma oli oikein miellyttävä - suomalaisten helle eli n. 26 astetta, pilviä ja kosteutta. Kun neiti saatiin lopulta pois uimasta aloin etsiä sisäleikkipaikkaa, josta toisella korvalla kuulin kun paikalle saavuttiin. Hotellin henkikökunta oli ihan öönä kun siitä kyselin. Yksi jopa alkoi kertomaan, että illalla, kun on disko niin sitten on leikkipaikka.. Just joo! Kun lopulta alkoi kuulutuksia tulla, että bussi lähtee n puolen tunnin päästä ja aloitettiin arvonta aloin ihmetellä, että mitä ne oikein arpoo ja mistä niitä arpoja sai. Sitten löytyi se lasten leikkipaikka ja arvonta. Kävin kysymässä, että mistä niitä arpoja sai ja vastaus tuli hyvin tylysti, että "Lounaan aikana jaettiin". Okei, ei me niitä olis haluttukaan - jokohan täältä pääsis pois?!? Että semmonen oli ensimmäinen ja viimeinen kerta BBQ partyissä.

Kiitoksena tietysti kaappasimme mieheni kanssa lievän vatsataudin, ilmeisesti tuolta samaisilta kekkereiltä. Tänään ei tarvitse kauas kotoa mennä tai käy vanhanaikaiset ja menee housut uusiksi.