Ei vielä ole kyllä saavuttanut meitä, onneksi. Toisaalta siis arki rullaa hienosti ja jonkinmoiseen rytmiin on päästy, mutta arki ei ole puuduttavaa tai ankeaa. Ensimmäiset viikot kovasti kuljettiin ympäriinsä, nähtiin uusia ihmisiä ja muuta äksöniä jatkuvasti. Tämä mennyt viikko olikin sitten sen suhteen paljon rauhallisempi. Toki tähän suuresti vaikuttaa minun liikuntakyky - pitkiä matkoja en edes yritä vielä kävellä. Pitkällä tarkoitan lähineipparia kauempia paikkoja. Muuten muutosta ja paikallaan pysymistä on aiheuttanut myös meidän uusi ayi, jolla ei vielä ole avaimia meille. Tarkoittaa siis sitä, että minun on oltava kotona silloin, kun hän tulee. Ajattelin, että haluan saavuttaa jonkinmoisen luottamuksen häneen, ennenkuin annan hänellekin avaimet. Alku on ollut oikein lupaava. Lapset tykkäävät ayista kovasti ja vanhemmat tykkäävät erityisesti hänen laittamastaan ruoasta. Eilen hän tuli meille kourassaan paperi, jossa luki "You like dumplings?". Kyllä, kyllä me pidämme dumplineista, mutta pitää ensin selvittää mitä hän aikoo laittaa niihin sisälle ja toisaalta - puhummeko varmasti samasta asiasta. Minulla menee vielä dumplinit ja ne toiset taikinakökkäreet sekaisin. Kysyttiin sitten googlelta, että miltä dumpling näyttää ja kuva löytyi, josta saatoimme todeta puhuvamme samasta asiasta eri kielillä. Täytteet vielä selvitettiin suurinpiirtein ja annoin hyväksyntäni niiden valmistamiselle.

Alunperin meillä oli tarkoituksena syödä perjantain kunniaksi kalaa, mutta eipä tuosta lähimarketista löytynytkään sellaista kalaa, minkä ayi olisi kelpuuttanut. Vaihdettiin lennosta päivällinen kalasta lihaan. Kävelin lihatiskille ja ayi valitsi lihan. Sitten ohjat siirtyikin ayille. Hän alkoi kerätä dumplineihin (enpä nyt muista mitä ne on kiinaksi) tarvikkeita eli taikinalättyjä, sieniä ja kaalia. Minä kuljin rahapussin kans perässä. Pikkasen hypätään aiheesta välillä - lapset oli tietysti mukana ostoksilla ja ensimmäistä kertaa törmättiin tähän tuoreen lihan "tuoreuteen" eli satuttiin yhdelle tiskille siihen aikaan, kun kana oli juuri heittämässä henkeään. Ei siinä sinällään ole mitään outoa tai muuta, mutta meidän neiti melkein 4v luultavasti heittäisi kanankin syömisen kokonaan pois, jos näkisi koko kaaren siitä miten se kana siihen lautaselle tulee.

Niin, kello oli tuossa vaiheessa jo hieman yli 5, kun ostoksilta kotiin päästiin. Arvelin, että alkaakohan ayi oikeasti vielä ne dumplinit tekemään, koska niiden tekemiseen menee se pari tuntia - selvisi aiemmin päivällä. Ja hänen "työaikansa" päättyy vähän yli 6. No kyllä hän alkoi niitä tekemään ja aivan loistavia olivatkin. Saa pian ravintolatkin hyvin valita, että ravintola ruoka pärjää meidän ayin ruoalle. Hih, onneksi niitä dumplineita tuli nyt sitten niin paljon, että meillä on pakastimessa mooooonta rasiaa keittämistä vailla olevia dumplineita.

Kun meille joskus tulee päivällisvieraita arkena niin ei tarvitse kovin asiaa stressata. Hankkii vain tarvikkeita kotiin ja kertoo ayille montako syöjää on tulossa ja moneltako syödään. Slurps!

Eilen käytiin myös kirjaamassa meidän pikkuneiti päiväkotiin. Aloittaa 11. lokakuuta ja pääsi vielä samaan ryhmään kaverinsa kanssa. Nyt siis puuttuu muutamat tarvikkeet vielä eli kaupasta pitää haalia vaatteiden lisäksi mm. kampa, hammasharja ja -tahna, lakanat ja peitto, juomapullo ja permanent tussi, että saadaan merkattua tavarat. Siitä se päiväkotiura taas jatkuu ja alkaa samalla kiinan ja englanninkielen opinnot. Kai se olis siis äipälläkin etsittävä kielikoulu ja alettava alkeita opiskelemaan.

Nyt vaatetta niskaan ja hiukset ojennukseen ja "kyliä" kohti eli pyörän ja muun hömpän ostoon! Auto on pian pihassa odottamassa..