Aamulla kävimme tutustumassa yhteen monista kansainvälisistä päiväkodeista ja kouluista mitä Suzhoussa on. Paikka valikoitunut monestakin syystä, mutta vahvimmat syyt ovat:

1. samassa taloyhtiössä asuva pikkuneitokaisen ikäinen poika on samassa päiväkodissa

2. Hinta: se että firma maksaa ei tarkoita minulle sitä, että nyt on saatava se kallein! 

3. Matka ei ole pitkä ja paikka on pieni (vain reilu 300 lasta)

No miksi meidän neiti - joka on kohta jo 4vee!?!? menee päiväkotiin eikä ole kanssani kotona, kuten oli alunperin tarkoitus. Suurin syy on siinä, että täällä lähes kaikki yli 2 vuotiaat ovat jo koulussa/päiväkodissa ja sitä myöten päivällä ei niitä leikkikavereita sitten ole. No onko se nyt niin hirveää, jos leikkikaveria ei ole?? Meille on. Pikkuneiti on tottunut päivisin 1,5 vuoden ikäisestä asti leikkimään toisten lasten kanssa arkipäivät tai ainakin suurimman osan viikkoa. Ensin lähes 1,5 v päiväkodissa, sitten seuraavat 8kk kerhoja yksin ja äidin kanssa 4 kertaa viikossa. Perään vielä kesäloma, jolloin sai touhuta kaikkea mahdollista milloin missäkin ja kenenkin kanssa. Tänne tultuamme on totuteltu kotioloihin ja ympäristöön. Nyt kun ne on nähty ja kotiuduttu on huomattu, että päivisin tekemiset jää aika vähiin. Lisäksi tämän neidin englannin taito on jo kotioloissakin kehittynyt siihen malliin, että kaikki englanniksi käydyt keskustelut kouluista ja päiväkodeista on mennyt perille ja neitokainen on kysellyt muutaman viikon ajan päivittäin, että milloin hän  pääsee kouluun.

Eilen, kun kerroin soittavani kouluun ja sopivani tutustumisaikaa oli pikkuneidin huolenaihe se, että mitä pukea päälle tutustumiseen, jotta varmasti kelpaa kouluun! Minun toppuutellessa sitä vouhkaamista ja perustelessani (ajattelemattomasti) koulun aloituksen ajankohtaa - lokakuussa - myöhäiseksi, koska meillä ei ole kaikkia koulutarvikkeita vielä. Kuten reppua jne. Sain heti näpäytyksen.. Nyt äiti lähdetään kauppaan ostamaan minulle reppu. Just joo, olinpa taas ajatellut. Muutenkin oltiin lähdössä valkosipulin ostoon niin kyselin, että millainen reppu se pitäisi olla. Muistelin, ettei neipparissamme ole reppuja näkynyt. Tarkat kriteerit helpottaa repun oston kieltämistä kaupassa.. you know! Mikki reppu ja piste. Okei, kamat kantoon ja kauppaan. Eikö siellä olekin ensimmäisessä kaupassa, jonka näen, oikein sievästi näyteikkunassa (onneksi korkealla) esillä Minni reppu. Ou jes! Siinä kehittelen kovasti mielessäni mitä syitä löydän, ettei reppua voitaisi ostaa.. Kauppaan sisälle ja kiertelemään. Hinta olisi yksi hyvä peruste, vilkaisu hintalappuun 52rmb eli reilu 5e - ei riitä syyksi. Repun koko - tutkinnan jälkeen sekään ei riitä syyksi. No reppu siis lähtee meidän mukaan. Kassalla kassaneiti vielä näyttää, että "Hei, tämä on alennuksessa -20% eli hinta on 40 rmb". Halvalla selvittiin ja pikkukoululainen oli taivaissa.

Kotona reppu oli pakattuna alta aikayksikön. Suurinpiirtein koko vaatekaappi, muutama kynä, paperia jne. Mitä nyt koulussa voi tarvita. Sitten neiti onkin jo ikkunassa vahtaamassa, että milloin se koulubussi tulee. Olinhan minä ehtinyt kertoa, että sinne muuten pitää sitten mennä bussilla - yksin. Äidin pelottelu ei toiminut oikein. Sehän on neidistä vaan mahtavaa, kun saa bussilla mennä. Lopetin lopulta asiasta keskustelun ja alettiin harjoitella nimen kirjoittamista. Pitäisi äidillä osata ajatella ainakin seuraavan 5 lauseen verran eteenpäin.. Tähän astiset harjoitukset nimenkirjoituksen suhteen eivät ole oikein tuottaneet tulosta, mutta entä nyt. Heti kerrasta oikein! Ja nyt niitä nimilappuja sitten riittääkin.

Seuraava etappi meillä olisi käydä haastattelemassa pari ayia. Ayin tarve, kun ei ole mihinkään hävinnyt. Se, että neiti lähtee kouluun tarkoittaa edelleen sitä, että pikkumies on äidin kanssa kotona. Äidillä ei ole hetkeäkään omaa aikaa. Katsotaan nyt sitten miten tässä hommassa käy. Jokatapauksessa 2 tunnin päästä tulkki tulee meitä taksilla hakemaan ja lähdemme tekemään haastattelut.

Niistä kuitenkin lisää myöhemmin. Nyt on mentävä kyhäämään lounas kasaan, ennenkuin pikkumies herää päikkäreiltä. Ja ihan a la minä. Eilen sain ensimmäiset ruoat kotiin kuljetettuna. Voin suositella muillekin - ei tullut heräteostoksia, kun ei ollut nälkäisenä kaupassa. =)