matka Päiväkirja
Kirjottelen tapojeni vastaisesti offlinessa ja liitän nämä blogiin sitten joskus. Tuleepahan kuitenkin tuoreesta muistista eikä ajan kultaamin muistoin.
Maanantai aamuna 27.9. startattiin kotoa klo 10. Meidän vakiokuski (ainakin melkein vakio) oli odottamassa meitä tällä kertaa jo heti talon edessä. Tiesi meidän lähtevän reissuun, joten ilmeisesti arveli kantamuksia olevan mukana. Kotona lämmintä oli sellainen +20 ja vesitihkusade. Tavarat oli saatu ahdettua 2 laukkuun - isoon ja pieneen. Ajateltiin, että niin on paras, jotta mahdutaan perillä autojen kyytiin. 2 isoa matkalaukkua, kun tulee esteeksi useiden autojen kanssa. Matkaan päästiin ja hetken ajeltuamme kysäisin mieheltäni, että missäs se lentokenttä muuten on - oletko käynyt aiemmin? No eihän juuri sillä kentällä ollut. Hangzhoussa. Suunta autolla, kun oli ihan eri kuin mitä oltiin ajateltu. Sen verran siis jo paikkoja lähiympäristössä tunnetaan ja tiedetään minnepäin ajetaan, jos Shanghaihin mennään. Tarkistettiin kuskilta ajoaika kentälle ja hän kertois sen olevan 2 tuntia - hyvin selkeällä kiinan ja englannin sekoituksella Chinglishillä. Kuten jo mainitsin, tuttu kuski, johon luotetaan niin selvää saa. Jos muuten sen verran mainitsen vielä tästä kuskistamme niin hän on selkeästi oppinut lisää englantia tämän parin kuukauden aikana!
No palataanpa matkaan. Istuttuamme autossa 45 minuuttia ja ohitettuamme ensimmäisen tulliaseman pysähtyi liikenne yhtäkkiä aivan täysin. 2 kaistainen tie - jota kyllä 3 kaistaisena ajettiin (mukaanlukien linja-autot!) oli aivan tukossa. Kuski pyyhkäisi tietysti totuttuun tapaansa niin pitkälle jonossa kuin se oli mahdollista - niin kaikki tekevät - edessä oli 2 henkilöautoa ja niiden edessä linja-auto puoliksi 2 kaistalla. Vieressä jonkin sortin kaasurekka. Näkyvyys 0. Minuuttien vieriessä aloin miettimään, että jaaha, tähänkö se meidän matkanteko sitten tyssäsi. Muistelin monia kertomuksia siitä, että jonot saattavat pysähtyä tunneiksi. Niin ja meillä oli vain 1 tunti peliaikaa (siis sitä ylimääräistä).
Alle 10 minuutin odottelun jälkeen matkanteko jatkui ja saatiin huokaista. Ehkä tämä sittenkin toteutuu. Lentokenttä oli pieni ja joka luukulla tarkistettiin henkilöllisyys. Meille jäi jopa melkein tunti luppoaikaa. Lentokone oli AirAsian airbus ja mielestäni aika siisti. Kuten halpalentoyhtiöt yleensä - kaikki on maksullista ja riisuttua. Ruoan, matkatavarat ja istumapaikat ostin ennakkoon meille, mutta ei huopia, kahveja tai muutakaan. Siitähän niissä tingitään. Henkilökunta oli hyvin ystävällistä ja aivan uskomattoman kapeita ihmisiä - siis älytöntä! Meillä sattui ympäröiviin penkkeihin paljon iäkkäämpiä malesialaisia pariskuntia. Aika meni lopulta aika rattoisasti, kun pikkuneiti katsoi iskän tietokoneelta piirrettyjä ja pikkuherra viihdytti malesialaisia, lentoemäntiä unohtamatta! Mitä se nyt pari kertaa yritti tunkeutua äipän penkin alle..
Koneesta ulos astuessa huomasi onneksi heti, että etelään on tultu. Lämmin aalto iski vasten -vaikka satoikin vettä. Portaiden alapäässä oli odottamassa pitkät rivit sateenvarjoja matkustajille joten kastua ei tarvinnut. Kentällä meillä oli 3 tehtävää: rahanvaihto (kiinasta en saanut malesian ringgejä), matkalaukkujen etsintä ja taksin pyydystys. Lisäksi kävimme tietysti tarkistamassa paikalliset vessat - eivät eronneet kiinalaisista mitenkään. Oli todella mukava huomata, miten lähestulkoon kaikki puhuvat oikein ymmärrettävää englantia. Ei minkäänlaisia kieliongelmia vielä. Taksilippu ostettiin luukulta lentokentän sisältä ja lapussa luki jopa osoite, johon olemme menossa. Pihalla vain kävelimme taksijonoon ja esitimme lapun kuskille. Hotelli löytyi hyvin helposti. Taksin hintakaan ei ollut paha 102 ringiä (n. 24 euroa) sellaisesta 60 kilsan matkasta.
Taksissa istuessa - pimeä kun oli, kellohan oli jo tuossa vaiheessa 20 - katselin maisemia ja ihailin korkeuseroja. Isoja mäkiä, melkein vuoria, palmuja, pimeyttä ja katuvaloja. Aloimme lähestyä Kuala Lumpuria, mistä sen tiesi? Olettehan kuulleet Petronas-kaksoistorneista.. Niissä paloi valot ja ne erottuivat hienosti horisontissa. Kiina ja alue, jossa me on liikuttu ja asutaan on Kuala Lumpuriin verrattuna hyvin tasaista.
Tämän päivän (tiistai 28.9.) ohjelmassa olisi tehotutustuminen tähän miljoonakaupunkiin. Katsotaan meidän herätyskello toimii.. Tätä kirjoittaessa kello on jo 8.30 ja pikkumies nukkuu vieläkin!?!? Ones in a life time tapahtui siis tänään, kiitos hotellihuoneen pimennysverhojen.
--
Miltä Kuala Lumpur näyttää? Mahtavalta, me pidetään tästä paikasta kovasti. Harmi, että ollaan täällä vain 2 yötä ja 1 kokonainen päivä. Sää on leppoisan lämmin ja (hiostava tietysti) aurinko pilkahtelee pilviharson raoista ja ihmisiä on VÄHÄN! Liikenne on sujuvaa, mutta kylläkin paljon äänekkäämpää kuin kiinassa. Auton torvet ei soi, autot ajavat kaistoilla, kävelyteitä ei ole nimeksikään, mopot on bensaversioita ja niin edelleen. Aamupala hotellissa (Dorsett Regency - voimme suositella) oli aivan loistava. Löytyi vähän joka sorttia eli hedelmiä, muroja, puuroja (tai keittoja - en alkanut tarkemmin tutkimaan), leipiä, makeita leivonnaisia, pekonia (kylläkin nautaa kaikki), munakkaita, kahvia, teetä, mehuja.. Sitten on näitä hunnutettuja naisia. Täysin mustissa olevia ja yhtä jopa säikähdin - lienee minunkin ilme ollut näkemisen arvoinen. Olin jonottamassa tällaisen edellä mainitunlaisen naisen perässä muroja ja kun hän sai lautaseensa haluamansa tavarat ja pyörähti ympäri säikähdin kunnolla, koska ennakkoasenteella odotin näkeväni burkan sisästä edes silmät.. mutta mitä, ei mitään - vähän kuin olisi mustakaapuun törmännyt. Ihmettelin siinä vain, että mistä hän näki eteensä. Toinen vastaava nainen johon huomioni kiinnittyi oli nainen, jolla oli kirkkaan punaiset avokkaat jalassa. Kengät on ainoat, mitä silmien ja kämmenien lisäksi burkan alta näkyy. Tulipa siinä mieleen viimeisin Sinkkuelämää elokuva ja kohtaus, joissa burkaan pukeutuneet naiset paljastivat mitä kaavun alla on. Kaikkea merkkijuttuja!
Yritimme aamupäivällä päästä käymään Petronas twintowerseissa, mutta olimme liikkeellä ihan liian myöhään. Ei arvattu ennalta, että jos paikalle menee tunnin kuluttua siitä, kun paikka avataan on liput jo silloin kaikki siltä päivältä myyty.. Tyydyimme sitten matkamuistomyymälään ja katselemaan vähän rakennuksia ulkoapäin. Suurin ongelma mihin täällä olen törmännyt on se, että kun minä vielä edelleen imetän tuota meidän prinssiä ja maassa naiset pukeutuvat huntuihin ja kaapuihin.. hmm.. että miten sen imetyksen kanssa nyt mennään. Uskaltaako pojalle laittaa tissiä suuhun muualla kuin hotellihuoneessa vai löytääkö itsensä poliisilaitokselta maksamasta sakkoja tai jopa vankilasta..? Huumeita jos löytyy hallusta niin se on kuolemantuomio. Että siltä pohjalta.
--
Taisin ennalta ennustaa huonoa säätä syyksi, jos tekstiä tulee liikaa. Ei nyt taida siihenkään voida vielä tässä vaiheessa mennä. ;) Kirjoittaminen vain on niin hauskaa ja kun lukemista en muistanut ottaa mukaan niin jotain pitää tehdä ihan vain yksin.
Kävimme iltapäivällä testaamassa hotellin uima-altaan. Odotin sellaista suorakaiteen muotoista sisäallasta ja paikalle päästyämme saavuimmekin välikaton ulkoaltaille. Ei mikään luksus hieno juttu, mutta oikein mukava muuten. Lapsille jopa on pieni erotettu osuus. Siellä sai aika kylmässä vedessä rauhassa polskia. Pikkuneiti ui hienosti renkaan kanssa ja pikkuherra hyppi altaan reunalta altaaseen kuin vanha tekijä. Harmittaa vain, kun sukeltamista ei olla päästy pitkään aikaan kokeilemaan. Meni jo niin hienosti kesällä sukeltaminen, ettei sen haluaisi unohtuvan. Mahtava tasapaino on kyllä pikkumiehellä, koska hän ihan itse käveli lasten altaassa edestakaisin ja syvyyttä altaassa oli häntä rintaan saakka.
Syötiin tänään loppujen lopuksi vain kerran "ulkona". Kokeiltiin yhdessä ostoskeskuksessa, jossa muuten aasialaisittain (ilmeisesti) oli kokoa, Nandos kanaravintolaa. Sielläkään ei paikalliseen tapaan ollut ollenkaan possua tarjolla. Ruoka oli hyvää ja tulisuusasteessa oli huomattavat erot. Iltapala käytiin hakemassa läheisestä 7 eleven kaupasta. Ehkä blondi herätti jälleen huomiota, koska päätettiin marssia iltapalan hakuun suoraan uintireissun jälkeen. Niin eli puettiin märkien uikkareiden päälle vaatteet.. ;)
Muutoin täällä on kyllä saanut "rauhassa" länkkärinä kävellä. Paljon muitakin länkkäreitä on liikkeellä ja yleensäkin erinäköisten ja kokoisten ihmisten kirjo on valtava. Voisi sanoa, että pikkuneiti on nähnyt tämän päivän aikana niin monennäköisiä ihmisiä, ettei kohta tarvitse enää sormella osoitella, jos tulee joku suomalaisen silmissä "hassusti pukeutunut" vastaan. Viime viikolla törmättiin ensimmäiseen "elävään" munkkiin, tänään on tullut vastaan arabimiehiä, afrikkalaisia, muita hunnutettuja naisia (kuin siis burkat) ja täällä itsensä tahtoo tuntea alipukeutuneeksi vähän joka puolella. Useimmilla tuntuu olevan käyttörahaa pikkasen niinkö enemmän kuin itsellä. Toisaalta on vielä satuttu ostareihin ja kauppoihin, joissa hintaluokka on vähän "kiinalaista" kalliimpi vai miten sen nyt sanoisi.. Oscar de la Renta, Versace, Gucci,Bvlgari, Luis Vuitton, Burberry, Tag Heuer jne.. You name it we've seen it!
--
Rakas matkapäiväkirja, (eikö sitä pienenä aina näin päiväkirjalle kirjoitettu..)
Tänään 29.9.2010 heräsimme Kuala Lumpurissa puolipilviseen päivään. Pakkailimme laukut lentokonetta varten - on sekin muuten hommaa. Yksi tavara sinne ja toinen tänne. Jokaiseen kassiin jotakin jokaiselle, jos vaikka yksi hukkuisi matkalla niin silti jokaiselle löytyisi päälle pantavaa. Käsimatkatavarakassit nurinniskoin ja pakkaus uusiksi - ettei vain ole parin päivän aikana livahtanut kasseihin jotain sopimatonta.
Jälleen nautimme hyvän aamiaisen ja tällä kerralla kävin hakemassa itselleni spesiaalimunakkaan - kyllä sitä nyt jaksaa! Eri maissa kun liikkuu ja vähänkään yrittää ennalta tutustua maan tapoihin sitä yrittää sitten kiinnittää huomiota pikkuasioihin. Kuten sormella osoittelu tai tuijottaminen.. Aamiaisella oli jälleen naisia burkat päällä ja meidän perheen silmiin pisti aikamoisen huomiota herättävä tuijotus, joka yhdestä länkkäriperheen pöydästä kohdistettiin yhteen näistä naisista. Oikeasti! Äitikin kaula kirahvilla, pää kuin pöllöllä tuijotti. Ja mitä äiti edellä sitä lapset perässä. Melkeistä että hävetti heidän puolesta. Niin no onhan mekin kyllä totuttu siihen tuijotukseen kiinassa... ;)
Kyyti lentokentälle järjestyi helposti, aurinko paahtoi ja lämmintä riitti. Päivänvalon aikana näki paljon paremmin ympärilleen.Ajaa huruutettiin myös Sepangin formularadan vierestä. En ole aiemmin muistanutkaan mainita, että Malesiassa on "vääränpuoleinen" liikenne ja katua ylittäessä ei millään meinannut muistaa katsoa sinnepäinä mistä ne autot oikeasti tulee.. Hassua!
Lentokenttä oli yhtä pienen tuntoinen kuin tullessa, mutta erittäin huonosti organisoitu. Sai pomppia puolelta toiselle kuin pallo. Onneksi aikaa oli taas varattu reilusti eikä tarvinnut kieli vyönalla juosta. Lentokoneeseen kävely portilta oli sekin kokemus, ovella sanottiin meille "61" ja kädellä annettiin suunta. Sinne sitä sitten käveltiin ihan ensimmäisten joukossa ja seisoskeltiin kentällä matkatavaraliikennettä väistellen. Kun koneesta viimeiset matkustajat saatiin ulos niin meille annettiin lupa nousta koneeseen. Oikeasti siis läpsystä vaihto.
Bye bye Kuala Lumpur Hello Krabi! Maahantulo ja maastapoistumiskaavakkeiden täyttö on myös oma operaationsa. Kiinasta lähtiessä saatiin käyttää digitaalista systeemiä ja vetäistiin vain allekirjoitukset papereihin. Malesiaan saapuessa laput oli pienet, mutta niihin lätkittiin leimoja ja ne tuli säilyttää. Thaimaata varten olikin sitten jo lapulla kokoa ja täytettäviä kohtia aika monta. Jokaisessa maassa on tarkkaa siinä, ettei saapuja vain ole sairas/kuumeinen. Lämpökameroiden ohi on käveltävä ja varmaan pomppaisi kuumeisena jonkin sortin lääkärintarkastukseen.
Krabin lentokenttä oli pieni ja koneesta poistuminen ulos asti oli todella nopeaa, sen kuin käveli. Meitä oli vastassa hotellin pienoisbussi, jonka kyydistä jonkin verran ehti maisemia katsella. Vuoria, kallioseinämiä, palmuja, vanhoja tai no vanhan näköisiä taloja, kanoja, autoja, ihmisiä jne.. Kuitenkin niin täysin erilaista kuin kiina tai malesia. Puolen tunnin matkan jälkeen pujottelimme pikkutietä ja lopulta vähän kuin keskellä ei mitään auto pysähtyi. Welcome, olette perillä. Respa elikkäs se vastaanotto oli aluksi hieman hämmentävä, kuin suuri huvimaja ilman seiniä. Hotellin ravintolakin oli seinätön versio. Respan takana oli uima-allas alue ja altaita reunustivat bungalow tyyppiset "rivitalot". Meidän huone oli ihan viimeisenä pihan perällä. Puuaidan (ihan kuin heinäseipäitä - mutta oisko oikeasti bambuja) takana taitaa olla viidakko! Uima-allas ehdittiin jo testata ja käydä thaimaalaisten tuktukien kyydissä eli istutaan auton tai mopon (tai mikä lie) lavalla tukka hulmuten, maisemia ihaillen. Nyt illan tullen kuunnellaan viidakon ääniä - wow! Ei ole hiljaista tämäkään, mutta sanoisin, että vielä voittaa sen torvien tyyttäyksen, mitä kotona kiinassa kuuluu.
Nettiä saa ostaa tunti kerrallaan ja sen tunnin voi käyttää muutaman päivän sisällä.. Puhelimet ei tunnu oikein toimivan, joten täällä sitä ollaan nyt lomalla! Huomenna suunnataan meren rantaan hiekka kakkuja leipomaan. Lämmintä on vaikkei aurinko kunnolla paistakaan. Yes!