Tällä viikolla olen ehtinyt käydä parturissa 2 kertaa. Ensimmäisen kerran menin, kun olin selviytynyt asioiltani nopeammin kuin olin arvellut. Siinä taloyhtiön portin kohdilla vilkaisin kelloa ja totesin, että minulla on omaa aikaa jäljellä vielä 1,5 tuntia. Aika oli tarkka, kun piti olla meidän pikku koululaista vastassa tasan neljältä. Päätin suunnata klubitalon parturiin ja paikalta löytyi partureita - se ei ole ihan joka päivä niin tapataattua. Kerroin minulla olevan tunnin aikaa ja että halusin hiustenleikkauksen. Poika (sanon pojaksi, koska jostain syystä en häntä mieheksi vain pysty sanomaan - liekö se sössöttävä puhetyyli vai mikä..) tiskin takana pyysi tuomaan laukun säilytyslokeroon ja sen jälkeen pesupaikalle. Hän harmikseni sanoi, että jätetään hieronta tällä kertaa väliin, niin varmasti ehditään hiuksetkin leikata.
Pesun jälkeen minulta kysyttiin haluanko junior vai senior leikkaajan. Hinta eroa oli jokunen kymppi. Valitsin juniorin ja sain paikan omistajan?!? No tämä Jenny, jolla siis olen ennenkin käynyt ja muutenkin jutellut kysyy heti, että haluaisinko väriä päähäni. Hiukset alkavat näyttää pyöreältä hatulta - värin puolesta. Sanoin, että kyllä minä raitoja voisin haluta, mutta nyt ei ole aikaa. Katsottiin siinä sitten samalla jo aika värjäykselle, niin ja tarkistettiin hinta. 230rmb!
Hiuksia napsittiin vähän siistimmiksi ja tarkoituksella jätettiin hieman pituutta, että on joku todennäköisyys niitä raitoja näihin saada.
Koitti sitten päivä, jolloin oli raitojen aika. Jenny oli sitä mieltä, että olisin tarvinnut väriä - ai miten niin mun hiekanharmaa juurikasvu ei ole muka siisti!!? No en antanut periksi, raidat saa riittää. Sävyksi valittiin vaalean ruskea - ei valkoinen. ;) Jenny teki värin ja poika kampasi mun hiuksia, minä syvennyin suomesta saamaani naistenlehteen. Mielenkiinnolla seurasin millainen tekniikka täällä on käytössä ja ilokseni ja ihmetyksekseni totesin raitojen tekemisen etenevän täysin samoin kuin suomessa. Erotuksena on vain mainittava 2 ihmisen työskentely pääni ympärillä. Sitä en selvittänyt, että miten työnjako tapahtui.
Koska tarkoituksena oli tehdä paljon ohuita raitoja niin foliota sai päähän kääriä melkoisen paljon. Siinä vaiheessa, kun päälaki ja toinen sivu oli saatu käytyä läpi alkoi poika tarkistamaan värin "syvyyttä" etuhiuksista. Väri oli oikea ja silloin tekniikka hieman yllätti. Märkä pyyhe kehiin, folio pois ja väriaine "pestiin" pois. Tästä eteenpäin homma eteni vuorotahtia. Uutta raitaa kehiin ja pari valmista puhtaaksi. Sokea kana kun olen, niin en alkanut siinä vaiheessa edes yrittämään peilin kautta katsoa millainen lopputulos on. Jäin odottamaan valmista.
Hieman meinasi huvittaa meikäläistä myös siinä vaiheessa, kun koko pää oli saatu raidoitettua ja jäätiin odottamaan aineen vaikutusta. Jenny lähti omiin hommiinsa ja poika istui taakseni "vahtiin". Tunsin niskavilloissani pientä hipellystä lähestulkoon koko ajan. =) Ehdin jossain vaiheessa ajatella, että onkohan täällä tapana pestä hiuksista tuota väriä ollenkaan pois vai riittääkö se märkä pyyhe. Vastauksen sain siinä vaiheessa, kun loputkin raidat olivat valmiita. Pesupaikalle mars! Tällä kertaa kun aikaa oli niin sain päähieronnankin - ah! Lopputulos tarkistettiin yhdessä peilin edessä ja olin todella positiivisesti yllättynyt. Kotonakin pitänyt vielä katsoa ja ihailla - parempi kuin suomessa! Kiitos, kyllä nyt kelpaa! Seuraavalla kerralla pitänee uskaltautua jo kyselemään uusia malliehdotuksia..

Tämän viikon olen myös hullun lailla metsästänyt lukkoseppää. Avaimista piti saada teetettyä kopio. Ei näyttänyt mistään tuollaista löytyvän, vaikka jossain muistin sellaisen ohi kävelleenikin. Useista paikoista ja monilta ihmisiltä kyselin. Törmäsin jopa yhteen kahvilan myyjään, joka sanoi, että "Jos voit luottaa minuun niin annat avaimen nyt minulle ja tule huomenna hakemaan useampana kappaleena". Muutoin todella mainio ehdotus ja olisin voinut oikeasti niin tehdäkin, mutta miten minä olisin kotiin päässyt? Eihän myyjäkään olisi tiennyt mihin tuo avain käy. Taitaa täällä sen verran monta kotia olla, että joku tovi hänellä olisi mennyt ovia kokeillessa ennenkuin oikean kohdalle olisi sattunut ;)
Lopulta yksi ystäväni muisti lukkosepän ja tänään perjantaina sinne lopulta ehdin. Pyöräillä hurautin paikalle, umpikiinalaisten joukkoon. Yritin ja sain viitottua, että haluan tämän avaimen 3 kappaleeksi. Miehet putiikissa hymyilevät ja selittävät kovasti jotain. Sen ymmärsin, että onnistuu, mutta ei onnistu. Vastaus ei siis ollut suora ei. Soittoa rakkaalle aviomiehelle ja pyyntö tulkista langan päähän. Sen jälkeen puhelin lukkosepälle. Muutaman pitkän minuutin jälkeen selvisi, että minun avaimeni on kopio ja kopiosta ei voi kopiota tehdä, koska se avain ei enää toimi. Onneksi tulkki mieheni kanssa karautti autolla paikalle - matkaahan tuli melkein kilometri.. ja miehelläni oleva alkuperäinen (selvisi sekin tänäpäivänä) avain saatiin lukkosepälle kopioitavaksi. Pyysin vielä tarkistamaan avainten hinnan ja miehet pääsivät töihin - kuka mihinkin. Jäin seisoskelemaan ja odottamaan - lopulta muutaman minuutin seisoskelun jälkeen lukkoseppä huitoi, että mene "matkoihisi siitä". Sain tulla takaisin puolen tunnin kuluttua. Vähän kalliiksi näyttää tuo "odotusaika" tulevan, koska kuten aina, kun minkään ostoa ei ole niin silloin löytää kaikkea. Sopivasti oli posliinikauppiaita ostarilla parkissa, enkä millään voinut antaa "minun" näköisen posliiniastiaston olla. Lisäksi aikaa kuluttaessani eksyin lastenvaatekauppaan ja siellä oli hameita pikkuneidille - tarpeeseen kyllä tulivat, mutta miksei niitä aiemmin ole voinut löytyä..

Käväisinpä tänä aamuna myös Likoussa (tai niin ainakin luulen) eli "huonekalukaupungissa". Auto oli tilattu minulle ja pikkumiehelle aamu yhdeksäksi. Ennakkotietojen mukaan matkaa on 30 minuutin verran ja arvelin, että kaupat aukeaa toivottavasti jo ennen kymmentä. Kuski oli ihan uppo-outo, pieni ja hintelä mies. Ei meinannut ensin ottaa meitä kyytiin, mutta sain vakuutettua hänet, että kyllä hän juuri meitä oli vastassa. En tiedä millaisissa vaatteissa GM:n vaimon olisi pitänyt olla.. Ilmeisesti farkkutakki ja farkut sekä meikitön naama ei ollut ihan sitä mitä hän odotti. 15 minuutin matkan jälkeen (jonka aikana minulle selvisi mm. että kuskille piti kertoa mitä tavaraa olen menossa katselemaan.. Tietäisi ajaa oikealle puolelle kaupunki..) kuski ajoi jonkin valtavan rakennuksen eteen. Siinä ihmetellessäni hän oli jo pysäköinyt ja kiersi avaamaan auton oven. Otti pikkumiehen syliin ja sitten mentiin. Hän lähti kiertämään kauppoja kanssani! Pikkumies oli oikein tyytyväisen oloinen vieraan setän sylissä, joten mikäs siinä, minulla vapaat kädet ja "opas" mukana. Hän selvitti sisään tuonne (aika hienon näköiseen) ostoskeskukseen päästyämme missä kerroksessa lasten sängyt sijaitsevat. Ensimmäisen ostoskeskuksen kierrettyämme suuntasimme tien toiselle puolelle, jossa oli kaksi melkein yhtä isoa paikkaa vieretysten. Siellä samanlaiset kierrokset ja hinta- ja käyntikorttitiedustelut. Melkein parin tunnin kiertelyn jälkeen aloin olla ihan puhki ja nälkäinen - eiköhän tämä tästä ja osoitteeksi koti. Kuski vähän ihmetellen kysyi, että oikeasti kotiin, eikö enää enempää kauppoja - itsekin vastausta ihmetellen nyökyttelin, että kotiin.

Liikennekulttuureista olen kirjoitellut jo useampaan otteeseen ja mietin taas tänään maiden eroja. Samalla, kun poljin alkavassa iltapäiväruuhkassa pyörätietä väärään suuntaan ja väistelin autoja mietin, että täällä voisi kiteyttää liikenteen suurinpiirtein muutamaan lauseeseen. Käytä vilkkua, jos epäröit ja pelkäät tai jos peruutat moottoritiellä. Toista kaistaa pääset varmasti vähän nopeammin. Soita torvea, jos epäilet, että joku saattaa hypätä arvokkaan autosi eteen - myös tuo jalankulkija tuolla 100 metriä tiestä syrjässä. Soita torvea myös, jos joku tollo pysähtyy/hidastaa/tukkii tiesi kuten esim. taksi ottaessaan/jättäessään kyytiläistä. Ja tietysti tämä - mitä isommalla kulkuneuvolla kuljet sitä vähemmän sun tarvii ketään väistellä!