Jos sadekausi näyttää tältä niin minä voisin säiden puolesta muuttaa tänne! Tämän päivän lämpötilat oli sääennusteiden mukaan +26-31. Itse sanoisin, että kyllä se on tuo yläraja on se miltä täällä tuntuu. Lempeä tuulenvire, uima-allas, aurinkotuolit ja vesipullo. Aamupala tuodaan tässä hotellissa huoneeseen, illalla vain pitää muistaa täyttää lappu, johon kirjoitetaan mitä kukanenkin haluaa syödä ja mihin aikaan. Siis luksusta!! Aamukävelyllä käväisin lasten kanssa katsomassa meidän lähirantaa. Vesi oli paennut aika kauas ja hiekkaa oli pitkästi esillä. Jotkut pieneliöt olivat kaivaneet tunneleita hiekkaan ja kasanneet pikkuruisia hiekkapalloja tunneleiden juurille. Simpukoita oli myös ajautunut rantaan kasapäin. Onpahan iltapäiväksi ohjelmaa, kun mennään katsomaan onko vesi palannut lähemmäs. Kävellessämme takaisin pysähtyi yksi mopo meidän kohdallemme - mopoa ajoi hotellin työntekijä, sama nainen, joka meille esitteli huoneemme ja joka kertoi ympäristöstä. Hän pyysi meitä hyppäämään kyytiin. Ei kai siinä, pikkuneiti hyppäsi naisen eteen ja minä ja pikkumies hänen taakseen. Leppoisasti köröteltiin viimeiset 400 metriä hotellin pihaan!

Eilen tajusin sen karun asian, että täällähän se tsunami teki tuhoa nelisen vuotta sitten. Kävellessämme Ao nangin pääkatua (nimiähän en voi muistaa) katselin, että rakennukset on aika uusia. Sitten kun huomasin kyltin Tsunami Evacuation route 100m tajusin, että tämä paikkahan meni matalaksi silloin. Katsoin jokin viikko sitten suomen tv:stä Ulkosuomalaisen tarinan Raya diversin (tai jotain sellaista) perustajista ja siinäkin asiaa kerrattiin. Onneksi täällä on päästy takaisin jaloilleen tai siltä ainakin näyttää. Turisteilla on siinä sen puoleen "näppinsä pelissä", että ilman turisteja monilta loppuisi leiväntulo. 

Turistipaikka tämä todellakin on. Sen reilun kilometrin matkan, jonka eilen pääkatua kävelimme ehdimme kuulla useiden paikallisten puhuvan suomea! En todellakaan ole tottunut siihen tai edes siihen, että täällä puhutaan myös englantia. Hotellissa kuullaan muilta asiakkailta lähinnä ranskaa tai saksaa. Hiljaista on joka puolella - off season, mutta sopii meille erittäin hyvin! 

--

Reilun vuorokauden kokemuksen perusteella on todettava myös, että tämä on kallis paikka. No joo, ei ehkä jos tulee suomesta, mutta kun tulee kiinasta! Sama raha mitä kiinassa menee ravintolaruokiin päivässä menee täällä ravintolaan yhdellä kertaa ja vielä tuplana. Voip siis olla, että meidän maailmanvalloitus on jatkossa todellakin maailman valloitusta ja ajatus toisen kerran thaimaaseen matka vaihtuu mieluummin ajatukseen maasta, jossa ei olla aiemmin käyty. Ihmisiä on moneen junaan ja osa jää laiturillekin - niinhän se menee. Monet käyvät samoissa paikoissa vuodesta toiseen, toiset käyvät samassa maassa vuodesta toiseen ja jotkut käyvät kerran jokaisessa maailman maassa. Niin ja sitten ne laiturille jäävät pysyvät ikuisesti omassa rakkaassa kotimaassa. ;) 

Kuten jo aiemmin mainitsin tuosta kielestä niin se on tosiaan todellinen plussa täällä. Ymmärretyksi tulee todella helposti ja ruokaakin saa ihan sellaisena kuin sitä tilaa. Toisin kuin "männä" viikolla kiinassa (jokunen viikko sitten). Olin lasten kanssa läheisessä pitseriassa pitsan haussa. Kävi ilmi, että siellä juuri sinä päivänä on 2 yhden hinnalla pitsatarjous  (joka tiistai siis). Olin aikeissa ostaa 1 pienen pitsan, mutta tarjouksen kuultuani ajattelin pistää 10 rmb lisää ja ostaa vähän isomman - jolloin saan 2 pitsaa. Ensi kysymän jälkeen oli ok, että otan 2 erilaista pitsaa. Kun halusin toiseen lisäksi mustia oliiveja niin sitten alkoi mennä vaikeaksi. Minulle oli tulossa jo 4 pitsaa?! Ei, kun minä haluan 2 pitsaa - siis 2 yhden hinnalla. Lopputulema oli, että olin tyytyväinen, kun sain edes 1 kalliin pitsan! En jaksanut enää 5 minuutin inttämisen jälkeen nälkäisenä taistella - kunhanpahan jotain tulee.

Eilen käytiin ensi kerta meressä - ja ehkä viimeinen. Lorkittuamme vedessä tovin huomattiin meduusa ihan rantavedessä. Silloin tuli kiirus pois sieltä. Alkoi sopivasti myös ripsiä vesipisaroita. Yksi paikallinen tuli sopivasti juttusille ja hän kertoi, että nyt on paljon meduusoita ja sade houkuttelee niitä vielä enemmän esiin. Kohta, jossa on paljon uimareita voisi olla parempi paikka. Onneksi ketään ei tuo meduusa ehtinyt polttaa, mutta onpahan tuokin eliö nähty ihan livenä!

--

Tänään on jo lauantai 2.10. Pakkailemme laukkua veneretkeä varten. Tämän päivän ohjelmassa on 4 saaren veneretki longtailboatilla. Retkeksi ei voinut valita ihan mitä tahansa, koska tämä meidän pienin napero ei kovin kauaa jaksa istua paikallaan. Nyt pysytäänkin lähisaarilla, uidaan, katsellaan kaloja, snorklataan korallimaisemia (kuka snorklaa kuka ei), syödään lounasta jne. Yritetään olla täysin palamatta. Iskällä ja pikkuneidillä on selkä jo meinannut hieman kärytä, vaikka eilenkään ei aurinkoa juuri edes näkynyt. Uima-altaassa ollessa polttaa kivasti hartiat ja yläselän. 

Niin mitä tuon veneretken lysti sitten kustantaa.. Kysyttyämme noin 20 paikasta hinta vaihteli 700 bahtista 350 bahtiin aikuiselta ja lapset ilmaisesta 300 bahtiin. Onko yllätys, että valittiin tuo 350 bahtin paketti?  Jokainen on nimittäin lähestulkoon samanlainen, saaret on samat, lounas kuuluu hintaan ja kuljetus hotellilta tietysti.

Eilen näimme muuten lasten kanssa aiemmin mainitsemieni rannalla olevien kolojen asukkaita. Onko niin pieniä rapuja olemassa? Kuin hämähäkkejä, mutta kulkevat niin näppärästi kylki edellä. Bongattiin kyllä pari vähän isompaakin rapua, noin 3 cm levyisiä. ;) Sellaisen sain juuri ja juuri napattua kameran tähtäimeen. Kuvaus on hieman hankalaa yhdellä kädellä, kun pikkumies päätti ettei kävele askeltakaan. 

--

Veneretkellä käytiin. Auto nouti meidät siinä klo 9 hotellin pihasta, sakki kyytiin auton lavalle - tottuneesti jo tähän mennessä - ja suunta Ao Nangin rannalle. Ryhmäläisille annettiin vihreät tarrat, ilmeisesti, jotta erotettaisiin, kuka on menossa mihinkin paattiin. Hetken odottelun jälkeen kohtalaisen kokoinen purkki ajoi rantaan ja heitti ankkurin hiekkaan. Mies huitoi keulasta, että kyytiin vain. Kengät pois jalasta, laukut ja hameenhelmat korviin ja eikun aaltoihin. Veden syvyys kohdassa, jossa portaat oli, oli minua lähes vyötäisille. Onneksi kaikilla oli uikkarit alla.. Pääsimme istumaan muovituoleille, jotka oli näppärästi kiinnitetty muutaman tuuman rautanauloilla veneen lankkulattiaan. Jokaiselle (paitsi meidän pikkumiehelle) oli omat pelastusliivit, niin siis tuoleilla, ei meidän päällä. ;) Aurinko paistoi muutaman pilven lomasta ja meri oli aika seesteinen. Vain pieniä aaltoja. Kun kaikki matkustajat oli enemmän ja vähemmän märkinä saatu paattiin niin matka alkoi. Sävelet moottorissa oli aika sanoisinko vaikka että korvia huumaavat. Ensimmäinen pysäkki oli Tup saari, joissa useampi saari yhdistyy moneksi laskuveden aikaan. Nyt kun oli korkeavesi niin saaret olivat erilliset, mutta kävellen pääsi saarelta toiselle. Tunnin pysähdyksen jälkeen märkinä ja hiekkaisina kiipesimme paattiin. Pikkumies alkoi näyttää todellisia väsymyksen merkkejä ja hänet olisi pitänyt saada nukkumaan.. Matka kohti Chicken Islandia (kanasaari) alkoi niin tai siis yksi niistä saarista, jotka moneksi yhdistyivät oli tuo kyseinen saari. Paatti ajoi "näköala" kohtaan ja näimme, miksi saarta sanotaan Chicken Islandiksi - se näyttää ihan kanalta. Sitten pysähdyimme snorklaamaan. Pikkumies kiemurteli ja kitisi, välillä kauhtui ihan karjumaan, yliväsymystä, ou jes! Aika tuli täyteen ja meille jaettiin lounas. Kanaa ja riisiä - hyvää, sen minkä siitä pystyi syömään. Pikkuherra esitteli meille sen huonomman puolensa. Syödessä paatti purjehti seuraavaan kohteeseen eli Poda saarelle, jossa oli tarkoitus uida, ottaa aurinkoa ja öllötellä. Pikkumies oli sitä mieltä, että hän kun ei nuku niin siinäpä sitä sitten ollaan ja öllötellään! Pääsimme kiertämään rannan toiselle puolelle ja saimme asetuttua pyyhkeelle makoilemaan, kun ensimmäiset sadepisarat tipahtivat alas. Pikkuneiti ja iskä uivat ja snorklasivat vielä hetken, mutta lopulta aloimme haalautua paattia kohti. Aikaa kyllä oli jäljellä, mutta vesisade ei houkutellut töröttämään ulkosalla.

Menimme istumaan paattiin ja söimme vesimelonia, jota siellä joku reipas paatin työntekijä pilkkoi. Vettä alkoi tulla jo aika reippaasti. Mukana oli paljon thaimaalaisia turisteja (ilmeisesti paljon pohjoisempaa, koska olivat niin "valkeita") ja heille tuo sade näytti olevan aivan hirveä. Kaikenmaailman pyyhe virityksiä piti väsätä katon ja laidan väliin, kietoutua vaatteisiin ja muutenkin irvistellä. Meille sade oli eräänlainen helpotus, istuttiin pakosta paikallaan ja lopultakin meidän mukulat väsähtivät niin, että uni tuli ja vei. Siinä vaiheessa, kun tuon saaren osalta tuli aika täyteen ja paatti käännettiin vesille tuli itselle mieleen, että olipa helpotus, kun ollaan näinkin isossa paatissa. Jos olisi ollut kyseessä sellainen 25 ihmisen "pikkupurkki" niin olisi ehkä jopa pelottanut. Aalloilla alkoi olla kokoa jo kohtalaisesti ja siihen kun vielä satoi vettä niin voitte kuvitella sitä keinumista - eteen oikealle taakse vasemmalle, eteen taakse, oikealle ja äkkipudotus ja vasemmalle.. Jokatoisella "tipahduksella" saatiin samalla merivettä pari lapiollista päälle. Tässä vaiheessa otettiin jo muista mallia ja vetäistiin pyyhe lasten peitoksi. Kiittelin siinä itseäni, ettei aamulla kassiin pakattu mitään kastumiselle altista tavaraa - kamerat olivat kassissa, joka edes jonkinverran piti vettä. Vartin verran heijattiin puolelta toiselle ja sitten saavuttiin viimeiseen kohteeseen. Phranang cave - luolasaarelle (tämä kyllä jäi vähän epäselväksi, oliko kyseessä oikeasti saari vai jotain muuta. Jälkihuomautuksena 8.10. mainitaan, että kyseessä oli mantereessa oleva poukama mihin pääsee joko veneellä tai kävellen.). Kun vene karahti rantaan alkoi aurinko jo häämötellä pilviverhon takaa. Oppaanamme toiminut mies kertoi, aikaa olevan klo 3 saakka eli reilu tunti aikaa. Pikkumies nukkui sylissäni, joten päätimme, että neitokainen (joka sopivasti heräsi) lähtee iskän kanssa tutustumaan tähän rantaan. Liityn seuraan, kun pikkumies herää. 

Siinä, kun vene tyhjeni matkustajista päätin hieman jaloitella ja nousin seisomaan vauveli sylissä. Laivan "kapteeni" tuli ja vetäisi katon rajasta esiin laivamiesten "pedin" eli riippumaton. Hän näytti, että se on kestävä, laita muksu siihen. No päätin kokeilla - jatkuisiko uni, vaikka pojan laskee tuohon mattoon ja yllätyksekseni uni jatkui. Kapu oli jo sitä mieltä, että voisin hyvin mennä katselemaan saarelle ja hän jää seuraamaan pikkumiestä. Kiehtova ajatus kyllä, mutta jäin laivaan. Mahtaisi siitäkin soppa syntyä, kun valmiiksi kiukkuinen pikkusankari heräisi laivasta thaimiesten keskeltä! Pian näkyi pikkuneiti ja iskä rannalla jälleen ja vinkkasin vahdinvaihtoon. Niin pääsin minäkin luolia katsomaan ja simpukoita keräämään. Kapu oli valvonut pikkumiehen unta siihen saakka, että paatin miehistö huomasi ankkurin karanneen jo aika kauas alkuperäisestä paikasta ja paattia piti alkaa siirtämään lähemmäs rantaa. Aallot olivat niin voimakkaat, että yhden uintiyrityksen jälkeen päätimme pikkuneidin kanssa jättää meren rauhaan ja keskittyä hiekalle ajautuneisiin simpukankuoriin.

Kun aika alkoi lopulta tulla täyteen ja selkä vähitellen tuntua hiukkasen palaneelta siirryimme paattiin ja sopivasti siellä pikkumieskin heräsi. Omana normaalina iloisena itsenään! Nyt oli hyvä alkaa kotimatkan - joka sekin oli aikamoista höykkyytystä. Ehjinä tultiin perille, mutta kuivina - ei tosiaankaan. Huominen sunnuntai pyhitetään hotellin uima-altaalle!