Aamulla lasten herätettyä minut tavalliseen tapaansa (niinkuin aina vapaapäivinä) puoli seitsemän aikoihin mietin, jotta pitäiskö lähteä tänään tutustumaan Lion Forest Gardeniin lasten kanssa. Sunnuntai aamun voisi hyvin siihen uhrata. Normisunnuntait kun yleensä sisältävät puheluita suomeen, mutta aikaeron vuoksi ne hoidetaan aina iltapäivällä. 
Niinpä houkuttelin pikkuneitiä katselemaan kivisiä labyrinttejä. Pikkuherralta nyt ei paljoa tarvitse kysellä, kun hän vielä kiltisti tulee äidin mukana (niin no kilttiys on toisinaan kaukana..) sinne mihin äiti sattuu menemään. Iskä päätettiin jättää suosiolla kotiin - kahdestakin syystä. Vapaa aamu meistä ja taisi olla vapaa hetki myös tarpeen edellisen illan menojen pohjalta.. ;)
Tyypilliseen tapaan lähtö ei tapahdu näiden muksujen kans kovin reippaasti, joten päästiin ovesta ulos vasta puoli kymmenen jälkeen. Taksi saatiin heti portille kävellessämme ja kuski osasi perille suitsait sukkelaan. Ajettiinpa jälleen myös Suzhoun eläintarhan ohi ja tällä kertaa neitikin sen hoksasi. Hän meinasi jo vaihtaa osoitteeksi tuon eläintarhan, mutta lupasin meidän menevän sinne ensi viikonloppuna - ellei sada (mietin kyllä jo kuumeisesti milloin pitää sadetanssit aloittaa..). 
Taksikuski pysäytti puutarhan lähellä olevaan risteykseen, viittoi meille oikean suunnan ja niin hyppäsimme ulos. Johan siihen olikin ensimmäinen parvi ihastelijoita ennättänyt seuraamaan länkkäreiden paikalle saapumista. Wuhuu! Vain kamerat puuttui. Muistin jälleen taksi matkan aikana, että miksikäs yleensä viikonloppuisin ei kannattaisi kovin myöhään (eli siis puolenpäivän jälkeen) olla liikkeellä. No siksi, kun useilla natiiveilla on vapaapäivä. Juu, ja sen kyllä huomasi liikenteestä ja ihmisten määrästä kaduilla.
Reippaasti kuitenkin sukelsimme ensimmäisestä portista sisään. Kieltäydyimme kauniisti valokuvauspyynnöistä ja etsimme lippuluukkua. 20 rmb sisäänpääsymaksu aikuisilta - lapset ilmaiseksi. Jälleen kieltäydyimme kuvaamisesta ja jatkoimme porteista sisään. Pikkuneiti tuumasi, kun näki ensimmäiset kukka-asetelmat, että "Äiti, tuohon on tehty joulukuusi kukista!" Neiti ei vielä olekaan päässyt yhteenkään puutarhaan aiemmin. Hetken hortoiltuamme ensimmäisissä huoneissa - kiinalaiset puutarhat (siis ne joissa olen käynyt) on tehty rakennuksista, vedestä, silloista, kukista, kivistä, puista jne - löysimme ensimmäiset kivirykelmät. Mielestäni puutarhat ovat todella kauniita paikkoja.. Astuimme ensimmäiseen luolaan ja lapset olivat aika ihmeissään. Rohkaisin jatkamaan matkaa ja pujottelimme luolissa, nousimme portaita, kiipesimme ylös kivien päälle, laskeuduimme portaita veden ääreen, kuvasimme kiviä ja toisiamme. Seikkailimme labyrinteissä. Muutaman kerran kyllä mieleen juolahti, että kuinkahan täältä osataan pois. Pitääkö ulos menoon varata aikaa puoli tuntia..? 
Puolen tunnin kiertelyn jälkeen neitikin alkoi jo lopulta päästä asiasta jyvälle ja jätti kiljumatta jokaisen vastaantulevan hämähäkin verkon. Iloista naamaa hän ei kyllä näyttänyt kiinalaisten kameroille, joita muuten (yllätys) oli taas joka kiven takana. Turistejahan varmaan (niin luulisin) suurin osa puutarhan ihmisistä on, mutta kuten suomessakin harrastetaan kotimaan matkailua niin sitä kyllä tehdään täälläkin eli turistit on kiinalaisia. Vieläkään en ole päässyt suopealle mielelle tuon kuvaamisen suhteen ja sain lopultakin yhdelle (parempi sekin kuin ei mitään) kiinalaisnaiselle "näytettyä" miltä tuntuu tuo kuvaaminen. Hän oli zoomailemassa poikaani omalla järkkärillään, kun sopivasti minun pikku pokkari oli kourassa ja (metrin päässä meistä eli ei mitenkään edes salaa yrittänyt kuvata) minä aloin zoomailla häntä. Kun järkkärin putken näkymään tuli minun kamerani nainen yllättyi ja äkkiä "meni piiloon" käsiensä ja kameransa taa. Siinä hetken "pelleilin" hänen kanssaan ja näin miten epämukavalta hänestä tuntui.. Kiitos, tavoite saavutettu! "Palkinnoksi" hänelle kuva meistä.. 
 
Puutarhasta löytyi myös vesiputous, kivinen laiva ja muutamia "Hall" eli miksi niitä sanoisi - pyhiä huoneita. Pyörimme labyrinteissä parisen tuntia ja sitten pienen kiukuttelun saattelemana saimme lähteä kotimatkalle. Aika helposti ulos osattiin, vaikka viimeiset mutkat tuntui loputtomilta. Aina ylhäältä kivien päältä näki mihin meidän pitää päästä, mutta vaikka kuin laskeutui, kääntyi, nousi ja pällisteli ei määränpää tuntunut tulevan yhtään lähemmäs. Päivä oli jo puolessa, kun puutarhan porteista ulos päästiin. Hiukkasenko jäi harmittamaan, kun exit porteilla oli myynnissä kirjoja Suzhoun puutarhoista ja hintaa niillä oli alle 30 rmb/kappale. Olisin ostanut niitä vaikka kassillisen, mutta ei ollut myyjää! Kyselin viereisistä kojuista ja huoneista, mutta ei vastauksena sain aina vain käsimerkein ilmaistuna, että vain ruokaa voi ostaa.. mur sanon minä!
Riksoja pyöri huikean paljon puutarhan ulkopuolella ja sellaisenkin kyytiin pitäisi joskus kiivetä. Nyt ei kuitenkaan ollut sen aika, joten aloitimme taksin metsästyksen. Kävellä töhötimme Beitai Dong lulle (jos nyt nimen oikein muistan) ja juttelimme neitokaisen kanssa siitä mitä näimme. Mikä on riksa, miksi sen kyytiin ei mennä nyt, mistä saadaan taksi, miksi täti myy silkkiä, miksi setä huutaa kadun toisella puolella kiinaksi bambua (jotain), miksi sitä ja miksi tätä. Milloin muuten pahin kyselyikä päättyy?? Ja ennenkaikkea mistä äiti tietää, mitä joku kiinaksi meille tai muille sanoo =)
Neiti on hienosti sisäistänyt sen, että täällä liikutaan taksilla. Hän viittoo ahkerasti apuna taksia ja ilmoittaa kuskille mihin mennään. Tosin hän ei muista käyttää ääntänsä tarpeeksi (kun kuskilla yleensä on radio päällä volumet kaakossa). Papukaijana hän myös toistaa ohjeet kuskille, jos kuskille jotain tarvitsee opastaa. Tällä kerralla 10 minuutin käsien huitomisen jälkeen saatiin kaapattua yksi taksi. Ensimmäinen minkä olisimme ottaneet vei joku meidän nenän alta - hän ei ilmeisesti hoksannut, että olemme tulossa taksiin tien toiselta puolen - kuski kyllä hoksasi, mutta se ei paljon täällä merkkaa. Nopeat syövät hitaat eivät..
Kuski ilmeisesti yritti kysyä minulta, että mitä kautta ajetaan (kun saimme taksin lopulta "väärältä puolen" katua tai sitten hän kertoi miten hän aikoo meille lähteä ajamaan. Joka tapauksessa uukkari piti käydä heittämässä toisen kadun varressa. Pikkuneiti ehti jo useasti kysyä, että ollaanko varmasti menossa oikeaan suuntaan. Ai miten niin? Onko muka joskus päädytty ihan eri osoitteeseen kuin mihin piti.. ;)
Hetken ajelun jälkeen kuski alkoi jotain kysellä ja hetken aikaa ihmettelin, että mitä se nyt. Sitten hän toisti kysymyksen vähän hitaammin - Haa, hän kysyy olemmeko jenkkejä? (kuski ei puhunut sanaakaan englantia). ehei, olemme suomalaisia ilmoitin minä - kiinaksi. Vähänkö oli mahtava fiilis! Minä tajusin mitä se kysyi ja osasin vielä vastata siihen, niin että kuski ymmärsi kerrasta. WOU!
Tähän lienee hyvä päättää tämä päivä ja alkaa katselemaan unia.. Toivon kovasti huomiseksi hyvää ilmaa ja pitkää pinnaa - vesi tulee olemaan poikki, joten kassellaan, notta mitä päivä tuo tullessansa. ;)