Shanghaissa aamulla herättiin (ihan kuin aina ennenkin) ilman herätyskelloa ihan ajallaan eli puoli seitsemältä. Aamupalalle kipitettiin alakertaan karppilampea ympäröivään ravintolaan. Ravintola poikkesi siinä aikaisemmista, että pikkuherrastakin piti maksaa aamupalan hinta. Aiemmin aina pikkuherra on ollut ilmainen. Aamupala ei ollut muutenkaan mitenkään mainitsemisen arvoinen tarjottaviensa puolesta, mutta.. Ensimmäistä kertaa kävi se, jota olen pitkään odottanut eli pikkuherra rikkoi lautasen. Siinä samalla, kun laitoin pikkuneidin takin vetskaria kiinni, pikkuherra nosti syöttötuolissa kiinni olevaa pöytätasoa (joka olikin yllättäen ulospäin kippaavaa mallia) ja posliinilautanen pärähti lattiaan. Odotin heti tarjoilijoita paikalle - tuon äänen vuoksi - mutta eipä heitä näkynyt. Katselin sitten jatkuvasti ympärille ja odotin tarjoilijaa, jotta olisivat tulleet keräämään sirpaleet jaloistani pois, mutta kukaan ei vilkaissutkaan meihin päin. Ehdimme hakea jo pikkuherralle uuden lautasen ja ruoka-annoksen ennenkuin yksi tarjoilija kääntyi meihin päin. Hän ei katsonut ihmisiä vaan huomasi vain lautasen lattialla ja oli todella vihainen. Yritäpä siinä selittää, että "teidän tuoleissa on kipit..". Tarjoilija vihaisena harjasi sirpaleet lattialta ja viittoili sormella, että lautanen 10 rmb. Just joo! 
 
Siirryimme kentälle näpsäkästi "putkea" pitkin ja kävelimme finnairin lähtöselvitysjonoon. Ja sitähän sitten riitti. Ensimmäisen 5 minuutin jälkeen tuli joku henkilökuntaan kuuluva siirtämään meidän business luokan jonoon, koska mukana on infantti (sylivauva). Mahtavaa! Nopea lähtöselvitys ja sen jälkeen etsimme turvatarkastusportit - fiksuna älysin täyttää meidän maastapoistumiskortit jo heti lähtöselvitystiskin jälkeen, joten yksi rasti vähempänä tuossa vaiheessa. Sitten turvatarkastusjonoista lyhimpään - jälleen henkilökunnan ohjaamana. Pääsimme läpi näppärästi, vain minun uudet kenkäni piippasivat tai siis ei kengät vaan soljet. Lentokonetta odotellessa paikalle ehti matkustamohenkilökunta ennen itse konetta - myöhässä siis sekin lento. Netistä tarkistin aamulla, että lennon arvioitu saapumien on lähes tunnin myöhässä. Kone rullaili paikalleen hienosti myöhässä. Koneeseen pääsimme ensimmäisten joukossa - vauva.. Ja koneessa kuulutettiin puoli yhdentoista aikoihin (lähtöaika oli siis aikataulun mukaan 10.15), että lähtölupa saatiin 50 minuutin päähän. Oli siis ylimääräinen tunti koneessa edessä - ihan mahtavaa! (ja murinaa) 
 
Matka itsessään menikin sitten yllättävän hyvin. Mitä nyt jälkikäteen vasta ajatus raksutti sen verran, että tajusin lähtöselvitystiskin naisen sanoneen, että vaihtoi meille varatut paikat sellaiselle riville, jossa oli yksi paikka tyhjää. Niin siis jälkikäteen tajusin. Tiskillä ollessani mietin, että mitä hän tarkoitti ja hetki ennen koneeseen nousua tarkistin asian isovanhemmilta - ennakkoon varattu penkkirivi oli nyt vaihdettu meidän osalta toiseen. Ainahan sitä tietysti kaikenmoista pientä sattuu, niinkuin mehut kaatuu ja ruoat lentelee, mutta se on sitä perussettiä. 
Helsinkiä lähestyttäessä kuulutus kertoi meidän olevan sen verran aikataulusta myöhässä, että meidän tulee ottaa yhteyttä transfer tiskiin kentälle päästyämme.
Koneesta purkauduttiin ulos aika nopeasti ja kiiruhdettiin turvatarkastukseen - taas! Eivät muistaneet Shanghain koneessa mainita, että ei sitten muuten kannata ostaa mitään nestemäistä taxfreesta, jos on jatkolento.. (olis tieten jossain saattanut lukeakin). Turvatarkastuksesta niiden kanssa ei pääse läpi. Tökkäsi meidän matkanteko pitkän jonotuksen (ei ollut ketään suomessa opastamassa mitään lyhyempiä jonoja??) jälkeen turvatarkastukseen. Käsikopelolla tutkittiin (kantoliina ja vauva siinä), kengät läpivalaistiin erikseen minun odotellessa sukkajalassa ja lasten toppavaatteet syynättiin myös erikseen. Suomessa ollaan!
 
Transfer tiskillä kerrottiin, että seuraava lento ouluun (edellinen oli mennyt tuossa vaiheessa reilu 5 minuuttia aiemmin) lähtee klo 20.20 eli reilu 4 tunnin kuluttua. Eipä siinä, kun puhelua Ouluun, jotta ei kannata lähteä kentälle meitä vastaan vielä... Pikkasen alkoi väsymys painaa ja kysäisin ilmeisesti liian vihaiseen sävyyn, että onko neiti tiskin takana tosissaan tuon ajan suhteen. Saatiin sitten kauheasti hyvittelyitä, pahoitteluita ja ateriakuponkeja vastalahjaksi. Mittailimme 4 tuntia lentokentän käytäviä pimeässä suomessa. Kauhistelin kauppojen hintoja ja olin positiivisesti yllättynyt kentältä löytyvistä leikkipaikoista. Iltapalaa yritimme syödä ateriakupongeilla, mutta maha väitti kellon olevan aamuyö ja ruoka ei uponnut - onneksi ei niitä itse maksettu!
 
Oulussa astuttiin rapsakkaan -19 asteen pakkaseen puoli kymmeneltä illalla suomen aikaa ja laukut tuli kohtalaisen nopeasti, joten päästiin toiseen kotiin nukkumaan. Pikkuherra tosin alkoi yöunille jo helsingissä ja jatkoi unta hyvin tyytyväisenä lähes koko matkan ajan. Oulunsalossa hän hieman kapinoi heräämistä vastaan eli ne yhdet pakolliset itkut koko lentomatkustuspäivän aikana.
--
Suomessa ollaan ehditty nyt olla 5 päivää. Täällä on pimeä ja kylmä. Lunta on - öö - jonkin verran (olisko parikymmentä senttiä), mutta ei se kyllä valaise. Toisaalta olis varmaan paljon vielä pimeämpää ilman sitä. Päivä alkaa valjeta yhdeksän jälkeen ja pimeä alkaa tulla jo ennen kolmea. Tätä ei ollut ikävä! Kaupassa käydessä yksi pussillinen ruokaa maksaa lähes 40 euroa. Toisaalta pussi sisältää juuri niitä mitä on eniten kaivannut eli ruisleipää, meetvurstia, maitoa ja voita..
 
Ensimmäinen kerta kaupassa ja pikkuneiti istui kärryissä "Äiti!! Osta tuota (Meetvurstia)", matka jatkuu.. "ÄITI! Osta tuota! (punajuurisalaattia)" ja vielä "ÄITIII!! Minä haluan lehmäjukurttia!". Kotona meetvursti näyttikin uppoavan molemmille mukuloille ihan kohtuu tahtia. Neiti vaan ei millään muistanut tuon herkun nimeä ja pyysikin milloin leipävurstia ja milloin croissanttia.. Croissant tulee varmaan siitä, että äitikin tykkää meetvurstista ja äiti tykkää myös croisantista (erikseen - saanen huomauttaa). Croissantin nimi muistui mieleen, mutta meetvursti ei.
 
Pikkumiehen ensikosketus lumeen oli oikein ihmettelevää sorttia. Siellä se seisoi lumihangessa ja hämmensi lunta käsillään. Viime talvesta ei muista mitään - varsinkin, kun ei muistanut meidän kotia tai edes koiraa. Pari ensimmäistä päivää meillä asuikin pikkuinen pelkuri, joka oli heti selkä seinää vasten tai sylissä, jos koira osui näkökenttään. Nyt koiralle voi jo vähän maistattaa varpaita - sormia ei vielä ihan.
 
Koira taasen (ne ketkä tapauksen tietävät muistavat varmaan sen äänekkyyden..) tuli ovella vastaan ja nuuski jokaisen sisään tulijan. Kiireellä painoi minustakin ohi ja tutuksi tunnisti, kun ei haukkua tarvinnut. Palasi kuitenkin hetken päästä takaisin, että hetkinen, kukas se oikein olikaan.. Hetken muistelun jälkeen tuli AHAA elämys ja sen jälkeen se raukka ei tiennyt miten päin olla. 
 
Aikaero otti aika koville lähes 4 päivää. Ruoka maistui ja nälkäkin tuli, mutta väsymys vei heti iltapäivästä ajatuskyvyttömäksi. Uni nappasi mukaansa jo kahdeksan jälkeen monena iltana. Aamut alkoikin vastaavasti klo 4, klo 6 jne..
Nyt yritän kuitenkin naatiskella niistä suomen hyvistä puolista mitkä tällä hetkellä hyviltä tuntuu. Eli nähdään ystäviä ja sukulaisia ja syödään suomalaista ruokaa. Jos pakkanen kävisi nollan tuntumassa niin voisimme tehdä lasten kanssa lumiukon. Pikkuneiti on ehtinyt tekemään monta lumienkeliä jo. Ensimmäisen hän olisi halunnut tehdä jo oulunsalon kentällä..