Sattuuko ikinä muille mitään, vai onko se vain minä ja meidän perhe kenelle tapahtuu tällaista.. (ei mitään isoja - eli ihan perussettiä - niin siis meille..)??

Kun noita lääkärireissuja tuli ja viimeiset tuliaiset (apteekki mukaan lukien) ostettiin saatoin todeta, että tilille ei tainnut paljoa jäädä. Tarkoitus olikin tarkistaa saldo ja lisätä euroja sinne, jos huonolta näyttää. Mutta mutta, kuten jo edellisestä postauksesta saattoi lukea niin netti ei toiminut. Ja kas kummaa, kun se netti ei toiminut niin enhän minä sitä tiliä muistanut tarkistaa. Missäkö tuo sitten huomataan? hmm.. lentokentällä helsingissä, kun ollaan menossa ostamaan välipalaa. Onneksi olin varannut (kerrankin) käteistä rahapussiin, joten saatiin aivan sikakallis patonki ja limsa ostettua. Miksi ei ostettu vettä? No kun se puolen litran vesipullo maksoi 2,90 euroa!! Voi jösses! Ja näkyihän nuo muutenkin osaavan kentällä rahastaa, kun jäätelötötterö maksoi 2 euroa. Ihanan kallista sanoisinko jopa!?

 

Lentomatka Oulusta Helsinkiin meni mukavasti. Mukana matkalla oli onneksi apukädet, kun kantoliina jäi suomeen. Apukäsille ei kuitenkaan löytynyt ennakkovarauksista huolimatta paikkaa meidän vierestä. (eikä kentälläkään kuulostanut virkailija saavan meitä vierekkäin) Niinpä siinä juttelin erään business miehen kanssa kiinasta ja expattina olosta yleensä. Pikkumiehelle oli ladattu naamaan kipulääkettä ennen kentälle lähtöä ja korvat ei vaikuttaneet oireilevan nousun tai laskun aikana.

 

Miten se lentokentälle meno sitten sujui? Jos meillä tullessa oli 2 isoa matkalaukkua ja 1 pieni niin nyt toiseen suuntaan olikin jo 3 isoa ja 1 pieni laukku. Kaikki isot laukut oli hienosti 20 kilon pinnassa - hieman yli ja alle.. Onneksi matkalaukku säännökset Finnairilla on sen verran muuttuneet, että sylivauvakin saa tuoda normaalin 23 kiloa entisen 10 kilon sijaan. Niin no nuo laukuthan tietysti vaativat jo 2 autoa, että mahtuvat kentälle mukaan. Ensimmäinen lähtö onnistui hyvin, siihen saakka että päästiin puolen kilsan päähän kotoa. Siinä vaiheessa hoksasin, että puhelin taisi jäädä keittiön pöydälle. Uukkari ja takaisin. No puhelinta ei löytynyt ja siihen yritettiin soittaakin, mutta missään ei piipannut. Oli siis luotettava, että laitoin puhelimen käsimatkatavaralaukkuuni, jonka taas olin pakannut siihen toiseen autoon, joka oli jo melkein lentokentällä menossa..

Kentälle päästiin ja purkauduttiin autosta. Puhelin löytyi ja mitä sitten? Lyön auton oven kiinni, kun olen itse vielä välissä. Auts! (kylki mustana) Olisiko siinä jo tarpeeksi? No melkein. Turvatarkastuksessa tällä kertaa pääsin portin läpi kengät jalassa - vaikka soljet piippasivatkin. Lapset makasivat lattialla sillä aikana kun äiti keräili nesteitä ja tietokonetta takaisin käsimatkatavaralaukkuun. Kai ne lattiat piti vaatteilla luututa!?

 

Helsingissä vaihtaessa sitten vessareissun aikana kaivelin vaippaa tietokoneen ja kameran välistä ja hups heijaa, kun kuului räsähdys. Nestepakkaus tipahti lattialle ja sinne meni pikkumiehen särkylääkkeet. Silloin kyllä karkasi kirosana jos toinenkin. Onneksi lasipulloista särkyi vain se särkylääke ja antibiootteja sisältävä pullo jäi ehjäksi. Tämän jälkeen voinette arvata miltä tuntuu, kun sinulla on hiukkasen liian kuuma, kannat väsynyttä kymmenkiloista lasta ja juuri painorajan sisässä olevaa käsimatkatavaraa puhumattakaan siitä, että olet juuri heittänyt hukkaan toisen särkylääkkeet etkä saanut ostettua syömistä sen vertaa, että nälkä olisi kunnolla siirtynyt.. ;)

 

Lentokoneeseen päästiin taas business luokan jonosta (jes!) ja koneen täyttyessä katseltiin miten saataisiin apukädet istumaan lähemmäs meitä. Lopulta edessämme olevalle penkkiriville tuli yksinäinen mies, joka mielellään suostui vaihtamaan paikkaa muutaman rivin taaemmas. Ja onni oli tosiaan jo kääntynyt, kun huomasimme, että sen rivin ikkunapaikalle ei tullutkaan ketään. Löytyi siis oma istumapaikka lopulta jokaiselle matkustajalle! Kone pääsi matkaan hieman aikataulusta myöhässä, mutta pikkumies oli ehtinyt nukahtaa päikkäreille jo ennen nousua, joten sekin meni ilman korvakipua. Päivälliseksi tarjoiltiin ihan ok makuista kanariisiruokaa (minä laktoosittomalla ruokavaliolla sain vielä parempaa ruokaa kuin normaaliannokset - siis mun mielestä!). Nukkuminen olikin sitten taas vain toivetta. Pikkuneiti nukahti hyvissä ajoin, mutta pikkumies ei sitten niin millään. Pikkumies taintui lopulta vasta 3 tuntia ennen koneen laskeutumista. Itselle jäi siinä sitten aikaa nukkua ruhtinaallinen tunti! (aamiainen tarjoillaan 2 tuntia ennen laskeutumista) 

 

Olo oli yllättävän virkeä siinä vaiheessa, kun koneesta pois käveltiin. Lapset eivät syöneet aamiaista (sitä lämmintä sämpylää, jossa on jokin outo täyte - sen päivällisjämien lisäksi), en halunnut herättää heitä sen sämpylän vuoksi, jota he eivät olisi edes syöneet. Matkalaukut löytyi  - vähän rikkonaisina tosin, mutta perille kuitenkin olivat päässeet. Mies, auto ja kuski olivat vastassa ja kotimatka pääsi heti alkamaan. 

 

Koti odotti lämpimänä omine tavaroineen. Miten mukavaa olikaan päästä purkamaan laukut, vaatteet (niihin vähiin) kaappeihin ja tavarat keittiöön ja pesuhuoneisiin. :) Kotona odotti myös tuliterä skootteri. Heti univajeisena ei sitä edes uskaltanut testata, mutta tänään ensimmäisten yöunien jälkeen sekin jo koeajettiin.

Suomessa oli kylmä, mutta on se kyllä täälläkin. Tänään yritin olla ulkona ilman kalsareita ja pakko sanoa, että harvoin on jalat niin jäässä. Ilman pipoa voi hetken aikaa kävellä, mutta aivot siinä jäätyy. Hanskat on aivan ehdoton homma. Tuntuu luissa ja ytimissä. Mutta nyt ollaan kotona!! =)