Arki on palannut uomiinsa (jippii!) ja perinteinen "kalenteri täys" meininki on taas alkanut. Pikkuneiti kulkee koulussa - oikein mielellään, hän on alkanut joka päivä kertoa mitä opettajat ovat puhuneet koulussa. Milloin on askarreltu naamareita, milloin leikitty kotista, pelattu palapelejä ja yleensä "kaikkea kivaa". Tuo on siis tyypillisin vastaus minkä saa, kun kysyy "Mitä teitte tänään koulussa?".

 
Äiti ja pikkuveli sen sijaan on käyneet kaffilla siellä ja täällä - yksin ja yhdessä ja vielä yhdessä joidenkin muidenkin kanssa. Tällä viikolla olen nähnyt pitkästä aikaa muutamia "vanhoja tuttuja", joita lomien vuoksi ei ole muutoin näkynyt ja pakko sanoa, että ihana nähdä heitä! 
 
Keskiviikkona meillä kävi ensin aamuvieraita kotona - pikkuherra oli oikein innoissaan (mitä nyt alkuunsa vain sylissä kyhjötti) pienemmästä leikkikaverista. Äiti oli oikein tyytyväinen, kun tällä kertaa sai olla kotona eikä tarvinnut niin huolehtia, että missäs se meidän sankari kiipeilee ja mitä se hajottaa. Ja vielä samalla saa tutustua toiseen aikuiseen! Iltapäivällä lähdimme ennalta sovitusti Fabric marketille. Aiemmalla kerralla (juuri ennen uutta vuotta) en päässyt mukaan ja nyt siis uusi yritys. Vettä satoi kuin aisaa ja kylmäkin oli. Mikäs sen rattoisampaa.. Pikkumies oli kuitenkin kotona ayin kanssa, joten sade oli pientä. Minä "uloimmalla" kulmalla asuva otin taksin, johon sitten mukaan lähtijät oli tarkoitus poimia. Ensimmäinen ohi ajava taksi oli aivan järkyttävä - katse toiseen suuntaan, kun kuski yrittää pysähtyä eteen. Toinen sitten huuattikin tyyttiä jo kaukana - huitaisin kättä, otetaan tämä. Ja kannattiko - EI - oli nimittäin vielä karseampi kuin se ensimmäinen. Lähdettiin kuitenkin matkaan ja poimimme ensimmäisen kyytiin. Ei todellakaan mennä tällä taksilla loppuun saakka! Toisella pysäkillä kyytiläinen ei ollutkaan vielä valmiina, joten käytimme tilaisuuden hyväksi ja hyppäsimme ulos. Kiitos, nyt riitti! Kun kaikki oli kasassa aloimme etsiä uutta taksia, rämä, varattu, varattu, joku vei nenän alta ja varattu.. Ei sitten niin millään. Lopulta, kun yksi pysähtyi ja pari jo kiipesi kyytiin todettiin, että mahtavaa, penkit on ihan oksennuksessa! Eikun ulos! Ja taas sama ruljanssi (vesisateessa).
Seuraava taksi mikä pysähtyi kohdalle onneksi kelpasi, vaikkei kyseessä mikään helmi ollutkaan. Päästiin matkaan hakemaan viimeisetkin porukasta kyytiin. Ja mitä taksikuski tekee, kun et ole skarppina..? Läpsäyttää mittarin kiinni, kun pysähdyttiin ottamaan viimeiset kyytiin. Kallis matka tulossa, kun joka välistä pitää erikseen maksaa! 
Vesisateesta johtuen aika moni muukin oli liikkeellä autolla, joten päästiinpä sitten vielä ruuhkaan seisomaan. Kuskin reaktio tuohon oli - auto sammuksiin, silmät kiinni ja kädet puuhkaan - unta kuulaan! This is China. Taisipa kuskin ehtiä uneenkin hörpätä, kun aloimme jo äännellä, että nyt vois ajaakin jo.. ;)
 
Fabric market oli paikka, jossa voi vierailla uudelleenkin. Vähän tuli tallinnan mustamäen tori mieleen. Kojuja vieri vieressä, "aitoja" ja vielä "aidompia" tavaroita myynnissä - hinta valmiiksi jo niin alhaalla, että nauratti edes alkaa tinkimään. Ja myynnissä oli kaikkea mitä keksiä saattaa. Vesisade tosin teki shoppailun aika koleaksi kokemukseksi ja mukaan tarttui vain ja ainoastaan valkea vyö (jota olen jo aika tovin etsinyt) 20rmb ja 30 nappia 10 rmb, jotka tosin oli mun mielestä kalliita, en vain jaksanut alkaa tinkimään.
 
Taksi pois oli lähestulkoon yhtä helppo saada kuin toiseen suuntaakin. Onneksi kerralla sattui sellainen auto, jonka kyytiin saattoi aika huoletta istua!
 
Torstaina piipahdettiin uuden ystävän luona kaffilla. Katseltiin kaiholla kuvia aurinkolomalta Vietnamista ja ihmeteltiin tätä kiinalaisten täsmällisyyttä.. Ayi, jonka minun ayi tuntee oli pitänyt tulla haastatteluun klo 10, kun tulkin kanssa oli sovittu siten. Pah, tulkki oli kyllä tullut, mutta ayia ei.. paitsi vasta klo 11. Minun ayilla oli puhelin kiinni (lieneekö toisen perheen vaatimus, että työaikana ei puhelimeen kosketa??) eikä siis saada yhteyttä keneenkään..
 
Torstaina iltapäivällä olinkin taas innosta pinkeänä opiskelemassa kiinaa. Minä olen kohta 1. kirjan käynyt läpi! Wuhuu! Huomaan enemmän ja enemmän jokapäiväisissä tilanteissa ymmärtäväni toisten puhetta, mutta se vastaaminen tai muutenkin reagointi on vielä todella hidasta. 
 
No entäs sitten tämä perjantai, joka tätä kirjoittaessani on menossa.. Aamulla lähdin pikkumiehen kanssa Auchaniin. Ostamaan vaippoja, jotka oli tarkoitus ostaa jo eilen, mutta kas kummaa, kun eilen tunnin jälkeen mietin, että mitäs asiaa minulla sinne kauppaan oli, niin eipä tullut mitään mieleen. Auchaniin menin pitkästä aikaa rattaiden kanssa. Minulla on tällä kertaa ilmeisesti jännetupin tulehdus vasemmassa kädessä?!? Niin no oikea kätinen olen, mutta muistaakseni pari kertaa aiemminkin samainen "riesa" on ollut vasemmassa kädessä. Anyway - en siis ala pitkiä matkoja kantamaan tuota pikkuherraa. Annahan, kun on ostokset tehty ja tullaan ulos - ei ainoatakaan taksia mailla halmeilla ja ihmisiä jonottamassa taksia! Päätin lähteä kävelemään läheiseen risteykseen, josta olisi ehkä parempi todennäköisyys saada taksi. Niinhän sitä luulis.. Reilu vartin varrottuani sain lopulta kyydin kotia. Tuolla tavaramäärällä en edes harkinnut linja-autoa.
 
Perjantain ohjelmaan kuului myös ennalta sovitusti lounas "ompelupiiriläisten" kanssa ja sinne kävellä hilpastiin pikkuherran kanssa. Lounas oli paikassa, jossa kukaan ei ollut aiemmin käynyt. Kiinalainen ravintola lähellä sitä ihanaa English menu paikkaa, joka valitettavasti on edelleen remontissa.. Ruoka oli ihan jees, ei moittimista. 10 naista pyöreän pöydän ympärillä ja pikkumies puikkojen kanssa siinä "välissä" ei kuitenkaan ollut mikään leppoisa lounas. Ehkä muille, mutta ei minulle. Oletko ikinä joutunut opastamaan toista ihmistä paikkaan, jossa sinä olet, mutta et tiedä paikkojen nimiä?? In english!
Tovin nimittäin yritin kertoa ystävälleni, että ollaan täällä ravintolassa, joka sijaitsee neipparissa/sen takana, joka sijaitsee sen ja sen kadun varressa. Tää ravintola on tällainen kiinalainen, ja tässä on ympärillä monta kiinalaista. En tiedä nimeä tms.. Arvaatteko pääsikö ystäväni perille? Pääsi, kun kävin ulkona hetken viittoilemassa välillä. =)
 
Tuolle ravintolaruoalle muodostui hintaa koko pöydälliseltä naisia 165 rmb.. eli melkein yhtä paljon, kuin yksi ihminen syö ja juo lounasajan ulkopuolella suomessa. Eivätkä edes perineet mitään, vaikka pikkumies tiputti yhden lusikka/kauhan ja kulhon lattialle.. Sirpaleita ja riisiä oli siis pöydän alus täynnä. 
 
Lounaalta suoriuduttiin kohti keskustaa ja keittiö-, kukka- ja eläinmarketteja. Keittiökadulla oli useita liikkeitä, joissa myydään kaikenmoista keittiössä tarvittavaa tavaraa. Aina kokintakeista, uuneihin, veitsiin, vispilöihin ja kahvitermoksiin. Sitten suoriuduimme lemmikki ja kukka kujalle. Voi eläinparat, jos en paremmin sano. Haju oli siedettävä, koska on niin kylmä. Siellä oli kanoja, kaneja, undulaatteja, hiiriä, rottia, lintuja, koiria, kissoja, chinchilloita, kaloja ja.. you name it! Pikkumies oli ihan innoissaan, kun näki niin paljon eläimiä - äiti mietti lähinnä, että kuinka monen kusilammikon yli rattaat työnnettiin ja voi eläinparat! Kiinalaiset taas mietti, että voi kun on ihana valkonaama tuotu taas hassuissa vaatteissa ja vielä rattaissa tänne. ;)
 
Kukkakadun varressa oli jos minkä näköistä kukkaa ja viritelmää. Posliini- ja saviruukkuja unohtamatta. Sinne osalle voisin palatakin, mutta lemmikkikatua pitää pitkään harkita. Ei ole eläinrakkaan ihmisen paikka se!
 
Voinen tähän lopuksi mainita aamuisen "episodin" siivooja-ayin kanssa.. Aamulla hän tosiaan oli taas siivoamassa ja siinä ohi kulkiessani kiinnitin huomion hänen luutuihinsa. Hänellä on aina siis useampi luutu mukana, kun kiertää pölyjä yms pyyhkimässä. Nyt sattumoisin huomasin, kun hän pyyhkäisi vessan pöntön yhdellä niistä luutuista, huuhtaisi sen hanan alla ja jatkoi lavuaarin ja vessan pöytien pyyhkimistä samaisella luutulla!?!? Silloin alkoi kuulua kilinä meikäläisen aivoista! Tästä asiasta on varmasti ollut joskus puhetta, jos ei meidän kanssa niin ainakin muiden suomalaisten perheiden kanssa, joissa hän työskentelee. Kun varmistin asian kysymällä luutusiko hän tosiaan samalla luutulla ensin vessanpöntön reunukset ja sitten pöydän hän nyökytteli kovasti. Kun tiedustelin syytä hän ilmoitti, että tuo toinen luutu on huono ja tämä hyvä luutu on ainoa nyt (eli luutut on loppu) joten sillä on pyyhittävä kaikki. Huonolla luutulla voi pyyhkiä vain peilit ja ikkunat! Ilmoitin heti ostavani uusia "hyviä" luutuja ja tuo samainen ei saa toistua - eli vessaluutulla ei pestä muita paikkoja!!! Katsotaanpa maanantaina miten siivous sitten sujuu.. Niin ja varmistus tehdään vielä tulkin kauttakin..
 
Että sellaista tällä kertaa..