Väsymys johtuu tosin aika varmasti siitä, että olen viimeisen viikon ajan vieroittanut tätä meidän pikkusankaria yötissistä. Hankalaa, koska päivällä kuitenkin vielä imetän. Olisi ehkä helpompaa heittää kokonaan pois, mutta sitä en halua vielä tehdä. Kasvava lapsi tarvitsee maitoa enkä oikein uskalla lapsille mitä tahansa maitoa täällä juottaa. Pari ensimmäistä yötä oli todella kovaa taistelua, mutta ajattelin, että hyvä tehdä tämä tähän paukkuvaan aikaan. Kukaan ei kuitenkaan nuku paukkeessa, joten siinä ei paljon lapsen huuto enää häiritse. Sitten alkoi jo yöt helpottaa, mutta se hotelliloma katkaisi hyvän alun. Tein sen virheen, että annoin aamumaitoa, kun aamupala ei vielä ollut tarjolla.. Kotona tämä näkyykin siinä, että pikkumies on vailla aamumaitoa klo 4 eteenpäin. Tänä aamuna nousin puuron keittoon vasta 6.15, kun eilen se oli tehtävä jo 5.30. Lapsi ei ymmärrä noiden kellonaikojen eroa - toisin kuin minä. Nyt on siis öisin herättävä tyynnyttelemään pikkumies uneen ja pysyttävä itse hereillä. Ennen laitoin vain tissin suuhun ja jatkoin unia. Tuo jatkuva pahojen henkien yms. karkoitus ei enää naurata yhtään. Pauke herättää lapsia pitkin yötä. No jospa tämä pian rauhoittuu - joka asian suhteen.

 

Kävin eilen taas hemmoteltavana (tällä kertaa) "top to toe" hieronnassa Dragon flyssa. Jalkakylpy ja -hieronta oli aivan loistava, mutta pää- ja hartiahieronta ei avannut jumiutuneita hartioita. Tunnin aikana ehdin liottaa jalkojani kuumassa vedessä pariin otteeseen ja kuorinnat, hieronnat ja vyöhykkeiden (luulisin) läpikäynti sormenpäillä painellen polvista varpaisiin. Lisäksi tietysti toinen hieroja keskittyi hartioihin, päähän ja käsiin. Hyvin taas uni tuli siinä tuolissa. Varsinkin vasen käteni on sen verran jumissa, että se on alkanut puutumaan päivin öin. Pitää siis mennä öljyhierontaan tuohon meidän neippariin. Ja ennenkaikkea alkaa kulkemaan jumpassa ihan vakituiseen. Liikunta toimii mulla parhaiten. Eilen reippaana lähdinkin jumppaan, mutta perille päästyäni kuulin, että jumpat alkaa pyöriä vasta torstaina. Salille olisin päässyt, mutta en sinne halunnut jäädä. Kun kukaan ei ole potkimassa ja tahtia lyömässä niin siitä ei tule yhtään mitään. Olin kuitenkin järjestänyt itselleni 1,5 tuntia vapaaata, joten en todellakaan aikonut kotiin mennä. Hurautin skootterin takaisin varastoon, vaihdoin lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille. Juoksemisesta ei oikein tullut mitään reppu selässä, mutta reipas kävelylenkki lähikulmilla oli rentouttava. 

Melkein tyhjät kadut ja rakettien pauke ympärillä ylhäässä yksinäisyydessä! Lähestyessäni yhtä kadun kulmaa kuulin pamauksen. Ihmettelin, että millainen raketti sen aiheutti ja miten se kuului niin omituisesta paikasta? Sitten silmiin sattui edelläni menevä auto ja outo pölähdys. Auto hiljensi vauhdin ja ajoi pyörätielle. Mietin, että puhkesiko siitä rengas? Pian olinkin auton kohdalla ja kuski nousi autosta. Bemmistä oli kuin olikin eturengas puhki, mutta niin siitä oli myös koko sivu rutussa ja maalitta. Mitä lienee kuski ajatellut, kun ajaa pamautti katukiveykseen / kaistojen jakajaan ja ruttasi mustan uudehkon autonsa aika ruman näköiseksi. Minua hiukkasen huvitti - ei se voinut siitä ketään muuta syyttää kuin itseään. Ainoa auto liikenteessä tuolloin ;)

Jos siinä olisi ollut toinen osapuoli mukana olisi tuota tilannetta seurannut aivan älytön suukopu ja lähestulkoon nyrkkitappelu. Nyt paikalle jäi yksinäinen auto ja kuski puhumassa puhelimeen..

 

Omaan mielentilaan ja ajatusten pyörimiseen vaikuttaa osaltaan myös viimeviikkoiset huonot uutiset suomesta. Läheisille ihmisille on sattunut ja tapahtunut kaikenmoista. Tässä huomaa miten aikaero ja välimatka rasittaa. Tietoja saa todellakin odottaa eikä soittamaan pysty - juurikin tuon aikaeron vuoksi. Onneksi kaikki näyttää tällä hetkellä tasoittuneen ja ihmiset voivat niin hyvin kuin olosuhteisiin nähden se on mahdollista. 

 

Ystävänpäivä lähestyy ja tietysti hoksasin sen liian myöhään. Jotta postitse kortit olisivat ehtineet perille olisi ne pitänyt lähettää täältä jo n. 3 viikkoa ennen h-hetkeä. Nyt täällä ei ole posti kulkenut pariin viikkoon kunnolla, joten ihan turha ollut edes yrittää. Onkin siis keksittävä muut keinot. =) Sain kuitenkin eilen hankittua itselle ja lapsille lisää askartelutarvikkeita ja ideoita. Voisinkin siis herätellä henkiin askarteluinnostusta ja pian se ehkä onnistuu jo senkin puolesta, että pikkumieskin voi osallistua tekemiseen eikä vain sotkea ja syödä tarvikkeita. 

 

Huomasin ilokseni, että meidän neitokainen on oppinut hienosti kirjoittamaan kirjaimia. Aamulla hän tuli esittelemään synttärilahjaksi saamaansa vihkoa, johon hän oli kirjoitellut pitkät pätkät. Ei tosiaankaan mitään "järkevää", mutta selkeitä kirjaimia peräjälkeen. Ja suurin yllätys oli se, että kaikki kirjaimet oli hienosti riveillä. Riviväli oli n. 1cm ja siltikin hän oli onnistunut pysymään rivien välissä. Tosi hieno suoritus meidän nelivuotiaalta! Kyllä hän tosin osaa jo kirjoittaa oman nimensä lisäksi läheisten ihmisten nimiä.

 

Nyt suoriudumme pitkästä aikaa lounaalle ravintolaan. Onkin syöty useita lounaita kotona viimeisen parin viikon aikana. Hyvä ruoka parempi mieli.. I hope!