Pikkumiehestä alkaa väkiselläkin tulla "isomies", kun äiti päätti lopettaa imetyksen. Tähän asiaan löytyy niin miljoonaa mielipidettä, mutta jätetään ne jokaisen omaksi asiaksi. Jokatapauksessa perjantai-iltana oli viimeinen tissimaitokerta ja sen jälkeen onkin keksitty kaikkea mahdollista tekemistä aina tissiähinän osuessa kohdalle. Yöt on menneet kohtalaisen hyvin - mitä nyt tänä aamuna noustiin ylös 5.30 ja aamupala oli syöty jo klo 6. Ei ihan äidin ja isän mieleinen aika, mutta minkäs teet. Vielä kun jätkä oppis syömään kunnolla ruokansa, eikä vain napostelemaan paria riisiä kerrallaan. Toisaalta suussa näkyy olevan taas yksi hammas pyrkimässä läpi, joten ruoka ei taida senkään vuoksi maistua. Unettomia öitä, mutta kuka niitä enää tässä vaiheessa (4,5 vuoden jälkeen) jaksaa laskea ;)

 
Sunnuntai aamuna kiinanopettajamme tuli meille kotiin "koulun ohi" opettamaan mandariinia ja sen puolentoistatunnin aikana pikkuneiti oli ehtinyt laulaa kiinaksi koulussa oppimaansa laulua. Opettaja tuumasi pois lähtiessään, että mahtava miten lapset oppii lausumaan niin hienosti ja helposti kiinaa. Itse en ollut edes rekisteröinyt koko laulua tuona aikana, mutta opettaja kertoi neidin laulaneen uusien ystävien hankkimisesta jne.
 
Pari kertaa koulun jälkeen meille on saatu leikkikavereita kotiin asti. Pikkuneiti osaa pyytää kaverit kylään itse - onneksi vielä muistaa ensin kysyä äidiltä, ennen kuin kutsuu kaikki ohikulkijat kahville ;) Uskomatonta miten ilmiömäinen muisti lapsilla on. Jokainen vanhempi, joka joskus on hakenut lastansa päiväkodista tms. lienee kuullut, kun toiset huutaa "taadataa äiti/isä/mama/baba". Itse hyvä kun muistaa ikinä edes nähneensä noita lapsia. 
 
Minun parvekekukat ovat tulleet nyt tiensä päähän. Päivisin lämpötila parvekkeella nousee n. 35 asteeseen ja se ilmeisesti on niille liikaa. Kastelusta huolimatta. Tätäkin kirjoittelen parvekkeella pikkuneidin laulellessa vieressä ja pikkumiehen lakaistessa lattiaa. Ulkona on lämmintä viimeisimmän tiedon mukaan 31 astetta, mutta tuuli tekee olosta siedettävän - siis ulkona. 
 
Sunnuntaina kävin pikkuneidin kaverin synttäreillä Mario's Pizzassa. Vanhemmille "tervetuliaismalja" oli kuohuviiniä, lapsia varten paikalla oli pelle, hattarantekijä, sokerimassasta syötäviä eläinkuvioita tekevä ja vielä taikuri. Lapset sai vuorollaan tehdä itselle pitsaa eli levittää tomaattikastikkeen ja laittaa päälle juuston. Paikalla oli kymmeniä lapsia ja aikuisia ympäri maailmaa. Näissä tilaisuuksissa katson aina mielenkiinnolla miten lapset käyttäytyvät ja varsinkin sitä miten vanhemmat käyttäytyvät. Omasta kielestä olin siinä vaiheessa hyvin "ylpeä", kun komensin neitiä käyttäytymään, ettei heti tarvitse kotiin lähteä. Sama kun tapahtui brittiperheessä niin kaikki varmasti tiesivät mitä äiti sanoi..
 
Mitä minulle kuuluu? Käsi alkaa olla hyvässä kunnossa. Pystyn tekemään sillä jotain ja eilen uskaltauduin jopa combatiin, ilman että tulin kipeäksi sen jälkeen. Hiljaa hyvä tulee - toivottavasti. Sinnittelen viimeisiä ostettuja mandariinitunteja läpi ja muutenkin touhuan kaikennäköistä. Toinen ayi kävi meillä eilen viimeistä kertaa. Lastenvahtiayi oli pyytänyt palkankorotusta - jo useampaan kertaa ja lopulta se tieto tuli myös meidän korviin. Sihteeri näpsä oli ollut ilmeisesti sitä mieltä, ettei mitään korotuksia tarvita ja siinä vaiheessa, kun ayi oli uhannut lähteä hän oli viitsinyt kertoa meille. Jostain syystä ayi ei kysynyt asiasta meiltä vaan sihteeriltä. Päädyimme siis siihen, että nostamme palkkaa lastenvahti/kokki/pyykinpesijältä ja lisäämme hänen toimenkuvaansa siivouksen, jolloin siis siivooja sai etsiä uuden paikan. Käytännössähän minä etsin hänelle uuden paikan ja hän tyytyväisen oloisena siirtyi "helpompaan" lapsettomaan talouteen. ;)
 
Tasan viikon päästä otamme siivet allemme ja suunnistamme Hong Kongiin katselemaan vähän länsimaisempaa kiinaa. Käyntikohdelistalle on tähän mennessä päässeet: Disneyland, Ocean Park, Victoria's Peak ja Tsim Sha Tsuin ostos...paikat. Tokihan otamme matkan seikkailun kannalta muutenkin, kun lennämme Shenzheniin ja sieltä jotenkin suunnistamme Hong Kongin puolelle. Juna, bussi, laiva, metro.. mikä nyt sitten parhaalta silloin tuntuu. Paluupäivänä missaamme valitettavasti häät, joihin koko perhe on kutsuttu. Harmi, että kutsut tulevat niin viime tingassa. Meidän liput on ollut plakkarissa jo pidemmän aikaa ja kutsu tuli vasta viikko sitten. Mutta lasten ehdoilla mennään, joten eiköhän siitä mukava reissu lopulta tule. Ehkä se iskäkin matkasta nauttii, kun pääsee huvilaitteisiin.. ;)