Hassua miten minusta on välillä tuntunut niin syksyiseltä ulkona, kun puista putoilee lehtiä. Ilmeisesti puut, jotka ovat läpi talven olleet vihreitä ovat saavuttaneet pisteen, jolloin voi osan vanhoista lehdistä tiputtaa ja kasvattaa uudet tilalle. Toinen mitä ilmassa leijailee on kukkien terälehtiä. Nyt on ilmeisesti persikkapuut kukassa parasta aikaa ja kukinto puissa ei kovin kauaa kestä - niinpä kaikki puut heti parhaan loiston ollessa päättymäisillän alkavat tiputtaa terälehtiä maahan. Ampiaisia tai mehiläisiäkin on näkynyt siellä täällä, ei tosin lähellekään yhtä paljon mihin olen kempeleessä tai suomessa yleensä tottunut. Jotain pölyä on ilmassa myös todella paljon. Joinain päivinä nenää niistäessä tulee fiilis, että on ollut heinissä hyppimässä, kun räkä on lähes mustaa!

 
Räästä tulikin mieleeni, että pikkumiehellä on tällä hetkellä päällä "suolaliuos" kuuri eli huuhdellaan nenää ja kuivakkaa räkää pois vesipisaroin. Muutaman kuukauden jatkunut kuorsaus yritetään lopettaa tuolla tavalla. Korvatulehdus taitaa olla selätetty (ainakin niin kovasti toivon!), mutta kuorsaus jatkuu. Kitarisat on tarkistettu jo parin lääkärin toimesta ja molemmat olivat sitä mieltä, että ne eivät kuorsausta aiheuta. Ainakin tuolla suolaliuksella on tähän asti ollut ihan hyvä vaikutus ja räkä on valunut hetken tippojen jälkeen. Oma hommansa tosin on saada muutaman kerran päivässä pisaroita toiselle vilperille nenään.
 
Lämmitys? ei toimi.. Onneksi nyt on pari päivää ollut ulkona päivisin jo yli +20, joten voi "lämmittää" asuntoa avaamalla parvekkeen ovet. Tämän aamun sisälämpötila oli jo +19 astetta, wuhuu! Saadaan onneksi uuteen vuokrasopimukseen ehto, että jos ilmastointi ei ala pelata niin voidaan purkaa soppari. Ei tosin sekään tunnu kovin kivalta - alkaa etsimään uutta asuntoa. Markkinat on pikkasen toiset kuin suomessa..
 
Perjantaina suuntasimme pikkumiehen kanssa taitai porukan kanssa Ping Jiang Lulle keskustaan. Starttasimme puoliltapäivin ja kävimme juuri ennen lähtöä täyttämässä mahat Blue Marlinin lasagnella. Päivä oli muutenkin kuin Murphyn lakien mukaan niin eiköhän lounaaksi valittu lasagnekin kiireisen aikataulun mukaan tehty jauhoista alkaen.. No ei nyt ihan, mutta ruoan lämmitys kesti lähes puoli tuntia! Ai miten niin lämmitys? hmm.. JOS lasagne ois tehty aamulla niin se luultavasti ois lämmennyt nopeammin kuin puolessa tunnissa, JOS se taas olisi tehty vasta tilauksen jälkeen (siis se lasagne) niin tarjoiluun olisi mennyt lähemmäs 1,5 tuntia. Voinemme päätellä, että ruoka oli vähintään eilistä (kiitos ystäväni, joka olet kertonut lasagnen olevan ravintoloissa maksimissaan 6 päivää vanhaa..), joka jääkaapista kuorittiin lautaselle ja UUNISSA lämmitettiin tulikuumaksi. Ei kuulunut PIM-ääntä ;) Lopulta se kiireellä tarjoiltiin meille, kun ehdin kysäistä, että kauanko vielä kestää?
No mutta, siis lähdimme kävelemään Ping Jiang Luta porukalla etelästä katsoen. Kyseessä on vanha historiallinen kävelykatu, jonka varrella on kahviloita, valokuvaamoita, asuntoja, hotelleja jne. Katu kulkee kanavan vartta ja silloilla näkyi tälläkin kerralla hääpareja kuvattavana. Kahvilat olivat heräilemässä eloon talven jäljiltä ja pöydät ja penkit olivat alkaneet löytää paikkojaan kadun varrelta. Skootterit ja pyörät viuhahtelivat ohi normaaliin tapaansa sillä erotuksella normikatuihin, että tuolla niiden lähestymisen todellakin kuulee. Kyseessä kun on mukulakivikatu niin muoviset kulkupelit pitävät melkoista kolinaa edetessään puhumattakaan siitä, että kun ollaan kiinassa niin tyytit huutaa lähes koko ajan. Ensimmäisenä pysähdyimme kurkkimaan yhdenlaiseen Galleriaan/työpajoihin sisään. Työhuoneissa istui maalareita ja saven/kipsin/minkälie valajia, esillä oli heidän töitänsä, keskellä tuota paikkaa oli pienen pieni puutarha kalamaljoineen ja hierovine mukulakivineen. Perältä löytyi myynnissä olevat tuotteet, taulut, silkkikääröt, viuhkat ja säästöpossut. Nuo säästöpossut olivat huimat 50-60rmb kappale ja hahmoja löytyi Hello Kittystä Pörröisten nallejen kautta nukkeihin. Kuten jo aiemmin mainitsin Murphyn laista niin kamera ei tietenkään tarttunut matkalle mukaan - samoin kuin pikkumiehen varavaippa..
 
Saapuessamme sille myyntikojulle, josta edellisellä reissulla en ostanut teetä, korjasin virheeni heti kerralla. Ostin paikallista jasmiinikukkateetä pussillisen. Oletko nähnyt teepannua, jonka sisällä on iso kukka? Nyt minullakin on niitä kukkia - minulta tosin puuttuu läpinäkyvä pannu - eihän sitä voi savi/posliinipannusta juoda, jää puolet nautinnosta kokematta. Korjasin puutteeni kotona isolla "kaljatuopilla" - toisille kaljaa ja minulle teetä ;)
Kadun varrella huomasin olevan myös kahvilan, josta pystyi postittamaan kortteja tulevaisuuteen. Rattaiden kanssa en viitsinyt tunkeutua tuohon paikkaan sisään kyselemään tuosta ideasta enempää. Ja sitten - saavuimme Youth hostellin kohdalle. Ystävämme oli jo matkan alkupäässä maininnut, että käydään katsomassa tuota hotellia tarkemmin. Ja me saimme mennä katsomaan huoneita, ilmeisesti täällä hyvinkin voi ottaa muutenkin käytännön, että hotellia etsiessä pyytää ensin saada nähdä huoneet, jotta tietää haluaako siellä majoittua vai ei.. Loogista! Ystävällinen nainen opasti meidät pienoisesta ja vaatimattomasta portista pienelle kujalle, jonka varjoista löytyi lasiset liukuovet. Ovet avautuivat vain huoneen avainkortilla ja ovien takaa löytyi minimaalinen sisäpiha. Sen jälkeen astuimme varsinaiseen hotellin käytävään, jossa oli pöytä ja pari tuolia istuskelua varten. Ihanasti ajan hengessä, vanhat rakennukset, kuluneet rappaukset, puuosien maali jo halkeillutta ja kulunutta ja kalusteen siinä hengessä, mutta hyväkuntoisina. Ja sitten kävelimme huoneeseen. Niin pieni ja niin uskomattoman mukava! Huoneeseen mahtui käytännössä pylväsparisänky ja pieni pöytä. Jos sinne matkalaukun raahaisi, niin itse ei mahtuisi enää sisään. Eihän tuollaisissa paikoissa majoittuvilla aika luultavasti matkalaukkuja ole mukana vaan reppu. Niin ja ihan pöntöllinen vessa löytyi huoneesta kans, suihku tosin oli käytävällä muiden huoneiden kanssa yhteiskäytössä. Hintaa huoneelle ei varmasti kovin paljoa tule. Voin suositella kyllä. Lisään kuvia Picasaan, kunhan joku päivä ehdin. :)
 
Tänään lauantaina kävin lasten kanssa jälleen kerran Suzhoun eläintarhassa. Mieheni oli työmatkalla, joten me suunnistimme katsomaan eläimiä. Varasimme takit mukaan kylmän tuulen varalta, mutta ei niitä tarvinnut päälle laittaa - kuuma olisi tullut. Lähestulkoon kaikki eläimet olivat omissa häkeissään/terrarioissaan, eväät saatiin nautittua pantterihäkkien edustalla, päästiin tooosi monen kiinalaisen kotialbumiin ja kuultiin todella monta kertaa myös "ei ne ymmärrä meitä, päläpäläpälä" kiinaksi. Opettajani onneksi on jo vinkkaillut minulle mitä kannattaa vastata tuollaisiin. ;) Olen tosin jättänyt heidän tarinointinsa ihan omaan lukuunsa - ei jaksa kuunnella, riittää, kun kuvataan. :P
Yleensä eläintarhakierrokselta olemme suoriutuneet kotiin heti pikku saaren kierrettyämme. Nyt kun meillä ei ollut kiire mihinkään kävimme kävelemässä myös itäkanavan varressa olevassa puistossa. Mutkittelimme siltoja pitkin paviljonkiin, näimme paljon valkeita ja mustia joutsenia, ostimme jätskit, pikkuneiti kiipeili mäkiä pitkin ja minä räpsin kuvia. Roskista etsiessämme meinasi tosin käydä hassusti, kun huomasin maassa olevan "lammikon". Kauempaa katsoin sen olevan sulanutta jäätelöä, lähemmäs tultua totesin, ettei tuon väristä jäätelöä taida kyllä olla. Ja vieressä ollessani saatoin vain naurahtaa jollekulle onnettomalle, joka oli astunut siihen ja jonka toisen jalan jälki jatkui pitkälle eteenpäin. Olipa jollekulle reikähousulle käynyt vetelästi ja oli riplat raplatelleet polulle. Emme jääneet seuraamaan jälkiä sen tiiviimmin vaan heti roskiksen löydyttyä käännyimme varoen ympäri ja palasimme "turvallisemmalle" maaperälle. Matkalla taksin metsästykseen löysimme myös jonkinmoisen huvipuiston. Siellä oli heppakarusellista, ulkoHopLopiin, Viikinki veneestä apinakärryihin ja hinnat vaihteli 3 ja 10 rmb väliin. Tällä kokoonpanolla jätimme kuitenkin kaikki laitteet kokeilematta.
 
Kotimatka olikin sitten ihan oma lukunsa - voidaan lisätä listaan koettu. Liikennettä oli Baita Lun varressa yllättävän vähän edellisiin kertoihin nähden, taksejakin tosi vähän. Siinäpä sitten tuli yksi papparainen polkuriksalla - ihan riksan näköiselläkin vielä - kysymään, että mihinkä ollaan menossa. Kun ilmoitin osoitteen hän kysyi kaupungin osaa (kiitos TaoBao ja Auchan nettiostosten- tiedän Sipin kiinaksi) ja kertoi veloittavansa 50 rmb. Mun mielestä kohtuu summa, koska matkaa kuitenkin on useampi kilometri, pappa polkee, 3 ihmistä ja rattaat. Epäröin hetken ja tarkistin, että mahdutaanko me varmasti. Kyllä kyllä. Iloinen papparainen lastasi meidät kyytiin ja pikkuneiti vastusteli - eikö me vain voitaisi ottaa taksi. Höh! Missä neidin seikkailunhalu on? Taksihan olisi maksanut kotiin kokonaista 16 rmb. No kiirettä ei ollut.. Pappa lähti polkemaan ja siinä matkalla mietin, että mistähän kautta hän palaa takaisin pohjoiskanavan eteläpuolelle, jossa kotimme on. Eläintarhalta poistuttaessa lyhin tie meille on pohjoisen kautta. Matkalla on muutamia isohkoja ylämäkiä, joissa ylitellään kanavia ja pappa polki tai nousi pyörän selästä ja veti meitä ylös ja eteenpäin. Siinä vaiheessa kun oikeasti olimme Sipin puolella, mutta edelleen väärällä puolen pohjoiskanavaa kuikuilin kyydistä eteenpäin.. ei näy siltoja ei. Alkumatkasta harmittelin, että olin laittanut jo kameran reppuun ja pikkumies nukahti syliin enkä voinut kaivaa kameraa esiin.. Puolimatkassa mietin taas pitäisikö yrittää kaivaa kamera. Kävipä toki mielessä ajatus, että jos olisin nukahtanut kyytiin ja herännyt siellä matkan varrella olisin miettinyt, että mihin h... ollaan nyt menossa?! Pikkuneidin suu kävi ja hän päivitteli yhtä sun toista asiaa, niin tyypilliseen omaan tapaansa. Jaksaako se varmasti polkea? Onpa kauniita kukkia, haista miten ne tuoksuu? Hyi täällä haisee pahalle, mikä täällä haisee? Missä me ollaan? Ai tuolla näkyy tornit, tuolla näkyy koti? Mistä me mennään joen yli?
 
Siinä vaiheessa kun papparainen polki kiinni lapsensa kanssa pyöräilevän naisen ja alkoi kysellä, että missä on Xing Gang Jie mulle iski "epätoivo". Se raukka ei siis edes tiennyt mihin on ajamassa. Nainen auliisti kertoi (välillä naureskellen), että tuolla edessä olevasta rampista pitää kiertää ylös ja takaisin päin ja sitten menee niitä ja näitä katuja ja sitten olet perillä.. Niin, alettiin siis olla jo niillä main missä meidän koti näkyi suoraan vasemmalla, mutta oltiin about kilometrin verran liian pohjoisessa, väärällä puolen kanavaa. Pähkäilin jo siinä, että pysäytänkö papan lähestyvien portaiden kohdalle ja kiitän kyydistä ja kävelen loppumatkan. Kävellen ei ois ollut enää paha. Pikkuneiti oli kuitenkin eri mieltä ja annettiin papan polkea. Ei kai siinä, kun oikean rampin kohdalla U-käännös ja autotien laitaa väärään suuntaan ylöspäin. Pappa vetää riksaa ja mua meinas pikkasen hymyilyttää. Lopulta pysäytin papan meidän talon kulmille ja aloin maksaa kyytiä. Hengästyneenä hän alkoi tinkimään hinnasta - arvasin senkin jo. No kohtuu palkalla hän meidät lopulta kotikulmille toi. Aikaa en voinut tarkkaan ottaa, mutta sellainen 30-45 minuuttia matkaan kului. Murphyn lain mukaisesti olin unohtanut kellon ja puhelimen kotiin..
 
Tästä on hyvä jatkaa, onpahan nähty taas ihan erilaista suzhouta ja koettu asioita, joita ei toiste tarvitse kokeilla. Opimmeko tästä jotain? Emme. :)
 
Mukavaa viikonloppua!