"Mennään apinatarhaan eikä ikinä pois, mennään apinatarhaan.." lauloi Dingo joskus. Yksi teiniajan Idoleistani ;) Tänään kuitenkin se apinatarha oli täällä Suzhoussa, tarkalleen ottaen Sipissä Jin Ji järven rannalla. Yleisöä oli aika ajoin jopa bussilasteittain välillä siis enemmän ja välillä vähemmän. Apinalauman vanhimmat vietti aikaansa nurtsilla vilteillä istuskellen pienempien apinoiden riehuessa/leikkiessä/paikkoja tutkiessa siinä ympärillä. Yleisön ensimmäinen ja samalla vakinainen jäsen oli puiston poliisisetä, joka kovaan ääneen kävi vastustamassa pienten apinoiden teltan pystytystä (mallia pussista ulos ja automaattisesti pystyssä) ja isojen apinoiden vilttejä. Pienet apinat ottivatkin tuon poliisisedän kaakattamisen todelliseksi leikiksi ja aika ajoin kiipesivät istumaan läheiselle patsaalle. Teko, joka herätti poliisisedän samantien rauhallisilta päivätorkuilta ja setä kipitti paikalle huiskuttamaan, ettei sinne saa kiivetä! Pikkuapinat tietysti reagoivat asiaan juoksemalla äkkiä "vankilaan" eli telttaan. Apinalaumalla oli oikein rattoisa aamupäivä ja niin oli varmasti yleisölläkin, joka sai kameransa ja videokameransa täyteen kuvia tästä apinalaumasta siinä muiden monumenttien ohessa. Onpahan kotona mitä esitellä!

 
Mieheni kertoi katsoneensa joku aika sitten televisiosta ohjelman, jossa kerrottiin 1800 luvulla yleisistä ihmiseläintarhoista. Niihin kerättiin eri kansakuntia ja "rotuja" edustavia ihmisiä elämään ja asumaan, jotta eläintarhan lähettyvillä asuvat ihmiset pääsevät näkemään muunnäköisiä ihmisiä kuin vain "omiaan". Miten tämä eroaa nykypäivästä? Siten, että ihmiset menevät näihin "eläintarhoihin" vapaaehtoisesti. :) 
Alkutekstin apinalauma oli siis suomalaisäidit lastensa kanssa piknikillä kevätpäivän vietossa.. Kulttuurierot tuntuivat olevan niiin korostettuina taas tänään, koska heti saatuamme takapuolet kenttään oli paikalla ihmettelemässä puiston lakaisijoita 3 kappalein varpaan kärkien hipoessa meidän vilttiä. Siinä he tuijottivat haltioituineina näitä suomalaisia lähes 10 minuuttia ja vasta siinä vaiheessa havahtuivat tähän maailmaan, kun minä menin heidän nenän eteensä ottamaan kuvia järkkärillä (eli kuuluu ja näkyy kun kuvaa..). Muut turistit taas tulivat vaihtelevasti puolen metrin -5 metrin päähän tuijottamaan ja valokuvaamaan meitä. 
 
Mitähän suomessa tai euroopassa ajateltaisiin, kun me menisimme erinäköisten ihmisten viltille seisomaan ja kuvaamaan heitä. Leikkimään heidän leluillaan ja osoittelemaan sormella. Toisaalta, onneksi lapsetkin ottavat jo vähän mallia. Pikkumies oli mailan kanssa heilumassa kiinalaisten keskellä - pikkasen hajurakoa siis. Neitokainen puolestaan juoksi sormi ojossa huutaen samalla "Hei katsokaa noita!", kun näki omasta mielestään mielenkiintoisen näköisiä ihmisiä.. Ei kai tässä voi kuin nauraa! Mutta kiitos apinalauma tästä päivästä, oli hauskaa!!
 
Tällä viikolla olin hyvin ylpeä itsestäni ja siitä, että ymmärrän edes jonkin verran kiinaa. Torstai aamuna ollessani lähdössä Playgroupiin tien toiselle puolen sain puhelun umpikiinalaiselta. Ainoa mitä hän osasi englanniksi sanoa oli "EMS" eli kiinan postin (tai siis EMS:n lähetti). Odotin pakettia Taobaosta ja nyt ne olivat sitä soittamassa, että pitäisi olla kotona klo 10.30. Yritimme hetken keskustella siitä, etten ole kotona tuolloin vaan haluaisin hänen saapuvan vasta klo 12. Mutta ei - 10.30 suunnilleen ja kiinalaisittain se tarkoittaa 10 ja 11 välillä. Niinpä kävin mutkan leikkimässä ja lupasin palata takaisin, jos lähetti tulee aikanaan. No enpä ehtinyt kuin hissiin, kun poika soittaa uudelleen - odottaa oven takana (klo 10.16). "Odota hetkinen, minä olen tulossa!" ja tossua toisen eteen. 5 minuutin päästä naama punaisena oli juossut omat ennätykset naapuritaloyhtiön sisältä pisintä reittiä rattaiden kanssa omalle ulko-ovelle. Ja minua odotti ems poika oven takana puhelintaan näppäillen. Jes! Hän oli ymmärtänyt! Sain paketin ja pääsin vielä takaisin kyläilemään.
 
Kesä alkaa lähestyä ja se tarkoittaa myös sitä, että jutteleepa sitä kenen kanssa tahansa puheenaineena jossain vaiheessa on lennot kotimaahan. Kuka palaa milloinkin, kenen komennus loppuu, kuka muuttaa minnekin ja niin edelleen. Yhden ruotsalaisäidin kanssa juttelimme siitä miten hän kauhulla odottaa paluuta takaisin ruotsiin. He ovat muuttamassa takaisin lähes 4 vuoden komennuksen jälkeen ja hän meinasi, että vastoin hänen alkuperäisiä uskomuksiaan hän tietää jo nyt sopeutumisen takaisin tulevan olemaan hankalaa. Tässä tilanteessa muita vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole. Ja sitähän se varmasti on, löytää oma paikkansa vanhasta tutusta, mutta silti muuttuneesta yhteiskunnasta, kaveripiiristä ja sukulaisten keskeltä.
Minä voin tällä kertaa kuitenkin onnekseni sanoa, että minä olen alkanut odottaa suomen lomaa positiivisessa mielessä! Ehkä se, kun tietää suomen kesän olevan sen verran vähäluminen, ettei toppavaatteita tarvitse joka ulostautumiskerralla pukea jokaisen päälle, helpottaa paljon. Ystäviä ja sukulaisia on aina mukava nähdä, mutta jotain muutakin on nyt toisin kuin joulun aikaan. Ei ole pimeää ja synkkää, lämmintäkin on toivottavasti sen verran, että joku päivä ilman takkia tarkenee. Kalenteri on alkanut tuon 5 viikon osalta täyttyä jo nyt, joten vapaa-ajan ongelmia ei liene tiedossa silloinkaan. Pikkuneiti on odottanut suomen lomaa joulusta asti ja hänelle tulee olemaan kova pettymys palata taas elokuun alussa takaisin kiinaan. Onneksi ensi syksynä odottaa sama koulu ja useat samat ystävät täällä kiinassa kuin tänäkin vuonna. Kesälle ennen lomaa on tulossa vielä ainakin 2 hyvän kaverin synttärit, joten kiinan kavereita on sitten suomessa ikävä. 
 
Ja kello näyttää jo sellaisia lukemia, että tämän akan olisi hyvinkin oltava jo nukkumassa - nukkumaanmenoaika meni jo. Varsinkin, kun tänä aamuna pikkuherra oli sitä mieltä, että nukkuminen riittää kellon sanoessa 5.05! Huomenna Likouhun sängyn metsästykseen - kunhan nyt ensin se Likou löydetään... Omalla autolla ajaessa ei paljon kiinalaisia käyntikortteja auta kuskille esitellä. ;)