Loppuloma oli niin kiireistä, etten ehtinyt kirjoitella mitään. Keskiviikkona olimme päivän Disney Landissa. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, joka olikin (niinkuin aina) todella hyvä niin. Yllätyimme paikasta positiivisesti. Ruokapaikkoja oli useita ja se, jossa me päädyimme ruokailemaan oli organisoitu todella hyvin. Ruokaa sai noutaa useilta eri pisteiltä ja yhdeltä pisteeltä sai aina vain 3 lajia. Meidän onneksi valitsemamme annokset jaettiin samalta tiskiltä vai juurikohan siksi valitsimme ne annokset, jotka jaettiin samalta tiskiltä.. Joka tapauksessa jonoja olisi aina useita eikä vain yksi. Kassojakin löytyi eri puolilta "linnaa". Ravintola oli rakennettu muistuttamaan linnan ruokasalia, jota koristivat hirsiset kattohirret tunnelmallisine lamppuineen ja kaiken kruunasi prinsessoista tehdyt valkeat patsaat, joissa kukin tanssi puolisonsa kanssa. Annokset olivat kohtuu hintaisia ja isoja, valittavana oli muutakin kuin hamppari ja ranskikset!

Tuon keskiviikon sää suosi meitä oikein mukavasti, välillä aurinko jopa paistoi pilvien lomasta, mutta sateesta ja ukkoskuuroista ei ollut tietoakaan. Koska olimme liikkeellä normaalina arkipäivänä ei ennen iltapäivää tarvinnut pahemmin edes jonotella mihinkään kohteista. Perheille, joissa on pieniä lapsia, jotka ovat vähänkään kiinnostuneet disney hahmoista voin lämpimästi paikkaa suositella. Itseä tosin ihmetytti kovasti ne useat aikuiset pariskunnat, jotka paikalla jaksoivat pyöriä. He olivat tietysti varustautuneet asianmukaisesti hiirikorvin tai -hanskoin tai ainakin vähintään piirroshahmopaita päällä. Mieheni meinasikin kuulleensa joskus ihmettelyitä kiinalaisten suusta, että miksi sinne pitäisi lapset ottaa mukaan ;)

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli tarkoitus olla DL:ssa ilta kahdeksan ilotulitukseen saakka, mutta kuuden korvilla meidän oli nostettava kädet pystyyn. Jalat olivat puhki, suurin osa laitteista ja paikoista oli koluttu ja ihmisiä alkoi olla jonoiksi saakka, joten suunta hotellille vei voiton. 

 

Torstaina suuntasimme valloittamaan Peakin näköalapaikkaa. Aamu valkeni todella harmaana ja sumuisena -eihän sieltä näe mihinkään! Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut, jos ylös halutaan mennä. Keskusasemalta seikkailimme kävellen 120 vuotta vanhalle Tramille. Asema löytyi helposti ja matkan varrella sain ihastella miten uusi ja vanha ovat Hong Kongissa rinta rinnan. Peilipintaiset korkeat talot (siis todella korkeat) ovat vierekkäin/limittäin/peräkkäin vanhojen maalibetoni (tai mitä lie) pintaisten ränsistyneiden korkeiden ja vähen enemmän korkeiden talojen kanssa. Tram on siis se "juna", jota kaapeli kiskoo mäen huipulle. Jos en ihan väärin muista niin matkan aikana nousukulma vaihtelee 4-27 asteen välillä. Talot todellakin näyttävät hassuilta ja nojaavan rinteeseen, kun itse istua kenottaa vanhalla puupenkillä. Ellei selkä olisi ollut alaspäin olisin luultavasti maannut päälläni lattialla viimeistään matkan puolivälissä. Kiitos taas meidän aamu ajankohdan, meillä ei tarvinnut jonottaa. Ystäväperhe omalla reissullaan oli jonottanut tramiin pari tuntia. Me pääsimme mennen tullen suoraan kyytiin. 

 

Peakin huippu oli meille todellinen pettymys. Paljon teki myös se, että sitä oli jo kovasti odottanut ja siellä huipulla piti olla kaikkea. No joo, olihan siellä - kiinni olevia kauppoja, kiinni olevia ravintoloita, starbucks oli sentään auki, mutta ei kolottanut kahvihammasta, joten sielläkään ei tarvinnut käydä. Näköalapaikka löytyi helposti, mutta sään vuoksi alas ei nähnyt ollenkaan. Lapsille onneksi löytyi leikkipaikka ja siinä odotellessamme jonkin ravintolan avautumista heillä sentään oli tekemistä. Pois lähtiessämme huipun Madame Tussauds vahakabinetti oli sentään jo avattu - olihan kello lähes 12 - mutta meillä se ilo jäi käymättä. Olivat meidän mielestä hinnoitelleet itsensä ulos.

 

Yleensä ottaen koko Hong Kong on aika kallis paikka. Taas kerran, kun verrataan Suzhouhun. Ravintoloiden ruokien hinnat useissa paikoissa hipoivat suomen hintoja. En ala kananvarpaista sellaisia summia maksamaan ;) Lady's marketilla kävin yksikseni perjantai-iltana katsomassa "ikäänkuin" kopiotori meininkiä. Ja yhtälailla siellä pyydetään aivan törkeitä hintoja kaikista tavaroista. Tinkiminen oli yhtä työlästä kuin Shanghaissa, mutta hinnat ei lopulta tipahtaneet kovinkaan alas. Kauppakeskuksia ja kauppoja löytyi kaupungista myös tuhottoman paljon. Sekä kalliita että edullisempia. Hinnat onkin niissä sitten pitkälti samaa kuin kaikkialla muuallakin. H&M vaatteet on saman hintaisia kuin suomessa, UniQlon vaatteet yhtälailla kalliita/edullisia kuin Suzhoussa. Erona kuitenkin oli valikoimat, jotka Hong Kongissa olivat paljon laajemmat.

Torstaina Peakin jälkeen kävimme kuljeksimassa Mongkokissa, seurasimme Nathan roadia etelään aina Tsim Sha Tsuille asti ja lapsetkin jaksoivat mukana yllättävän hyvin - kaikki kolme. ;) Suurinpana erona tuolla mieleen jäivät ihmisten kielitaito, liikenteen rauhallisempi sävy ja talojen korkeus. Shanghain talot tuntuvat Hong Kongin jälkeen matalilta yleiskuvallisesti ajatellen. Honkkari oli hyvin tiivis ja tiheään rakennettu kaupunki. Metroverkosto tosi hyvä ja helppo. Mutta kokonaisuutena kallis paikka. Tosin elektroniikka siellä pitäisi olla edullista. Mieheni yritti muutamia tavaroita sieltä etsiä, mutta joka paikassa myytiin eioota. Saa kai ne tavarat sitten edullisia olla, jos niitä ei edes saa.

 

Perjantai päivälle olimme jättäneet kohteeksi Ocean Parkin huvi-/eläinpuiston. Aamu oli jälleen hyvin sumuinen ja todella kostea. Aikaisempien päivien perusteella lakit unohtui kotiin, sateenvarjokin jätettiin pois matkasta. Aurinkolasit sentään pakattiin "just in case" mukaan. Portilta ostettiin (ja jonotettiin) liput, jonotettiin sisälle (oltiin paikalla ennen paikan avautumista) ja käveltiin sisään aivan valtavan kokoiseen huvipuistoon. Minä vaadin, että menemme suoraan Cable Cariin ja sen kyydissä vuoren toiselle puolen. Kartasta ennalta katsottiin mitä "laitteita" eri alueilla on. Huvipuiston toinen puoli oli "vuoren" toisella puolen ja sinne pääsi joko junalla tai cable car "gondoli" hissillä. 

Hissistä oli hienot maisemat ympäriinsä, muutamat saaren uimarannat erottuivat selkeästi, merellä seilaavat huvipurret ja pian edessä häämötti määränpää. Ensimmäisenä näkyviin tuli vuoristoradat ja muut kieputushärvelit - kaikki korkean rinteen huipulla. Jännitysmomentteja nekin. Perillä meitä odotti pitkät kävelymatkat laitteelta toiselle, laitteiden ikä, pituus tai painorajat oli joka kerta sulkemassa jonkun porukasta pois. Pikkuneidin kanssa kävimme tosin kastelemassa vaatteet Raging river "tukkijunassa" ja iskä pääsi kaivosjunan kyytiin. Aurinko yllätti meidät hätistämällä pilvet tiehensä ja sininen taivas loi hienot puitteet päivälle. Siinä tosin alkoi lämpö jo hikoiluttaa, kun korkealla lähestulkoon tuulettomalla rinteellä kävellä lompsittiin paikasta toiseen. Ruokapaikkoja ei ollut ellei sitten lasketa niitä grillattua mustekalaa myyviä pikku kojuja pitkin polkuja. Sitten, kun löytyi ravintola, josta olisi saanut ruokaa ei siellä ollut pöytiä - paitsi suoraan auringon paahteessa tai ravintolan ruoat oli totaalisesti ylihinnoiteltuja. 

Palasimme siis nälkäisinä takaisin lähtöpisteeseen ja jätimme taaksemme näkemättömät delfiini showt ja muutamat huvilaitteet. Ala puolelta sentään löytyi leipomo, josta löytyi suolaista purtavaa kohtuuhintaan. Akvaariot kaloineen, leikkipuisto, pandat ja muutamat lasten härvelit saivat siis meidän asiakkaikseen. Lintushow ja muut eläinshowt jäi tälläkin puolella näkemättä, koska ne ei kertakaikkisesti osuneet kohdalle siihen aikaan, kun me niillä kulmilla oltiin. Puoli neljän jälkeen päätimme suunnata hotellille päikkäreille ja uimaan. Paikka oli ollut hienoinen pettymys, mutta saapahan sanoa siellä käyneensä. 

 

Lauantaina aamupäivä vietettiin laukkuja pakkaillen ja uima-altaalla lorkkien. Edellisenä päivänä palanut selkäni ei tosin kovin kauheasti ulkoilusta tykännyt. Ei minulla tullut mielen viereenkään pakata mukaan aurinkorasvaa kiinan lomalle.. Enhän minä ole täällä kuluneen 10 kuukauden aikana edes yrittänyt palaa. No kaikkea sitä oppii. 

Paluulento meillä oli vasta iltapäivällä ja kiireettä luovutimme hotellihuoneen ja suuntasimme kowloonin asemalle tarkoituksena palata samalla bussilla kuin olimme tulleetkin. Sen verran kätevästi homma kävi, että mielellään maksoimme paluumatkastakin sen 110hkd. Kun kaikki oli tuohon asti mennyt niin hyvin niin olihan se aika jo jotain sattuakin. 

 

Lentokentällä check-in tiskillä neiti muutamalla osaamallaan englannin kielen sanalla ilmoittaa lennon olevan myöhässä. Ei tietoa kuinka paljon, kun edellinenkin on myöhässä. Pyydän neitiä vaihtamaan meille paikat aikaisimpaan mahdolliseen koneeseen, koska olemme kentällä pikkuisen liian ajoissa eli puoli neljältä (tunti myöhemminkin olisi riittänyt). Lipuista näemme, että meidät on buukattu klo 16 jälkeen lähtevään koneeseen. Kun pääsemme lähtöportille alkaa tilanne selkiytyä. Lähestulkoon kaikki lennot on myöhässä, osa lennoista on peruutettu kokonaan ja asiakkaille järjestetty majoitus. Lennonjohto on jotenkin sekaisin. Kuulutukset tulevat sujuvasti kiinaksi ja aina englannin kielisen kuulutuksen tullessa kuulutus katkeaa toisen "tärkeämmän" kuulutuksen alta. Seitsemän jälkeen saadaan tieto, että meille varattu lento lähtee arviolta kymmenen aikaan. Meille jaettiin ruokaa. Pikkumies tosin veteli jo sikeitä siinä vaiheessa, joten hän ei syönyt. Herättyään myöhäisiltä päikkäreiltä kävimme hakemassa hänelle erikseen evästä, kolmioleipä, jogurttia ja maitoa. 

Sitten alkoi pikkumiehelle nousta kuume, tietokoneista loppumaan virta (neiti katseli piirrettyjä aikansa kuluksi) ja vielä näyttää siltä, ettei se meidän lähtöaika ehkä ole sinnepäinkään oikea. Lopulta päästiin koneeseen ja matka alkoi. Lapset nukahti ja minä myös.. heräsin siihen, kun pikkumies oksentaa päälleni. Kuumekin oli noussut ja sankari oli aika huonovointinen. Viimeinen tunti me haistiinkin aika pahalle. Kentälle saavuttiin puoli yhden huiteilla, vaihdettiin kassista puhtaat paidat ja hypättiin autoon - kuski oli onneksi jaksanut odottaa. Hän oli saapunut kentälle jo puoli seitsemältä.

Kotona oltiin siis puoli kahdelta äitienpäivän aamuyöllä.