Jonottaminen on kiinassa jotain länkkärille aivan uskomatonta. Se kymmenen sentin hajurako, jonka jätät edellä olevaasi täyttyy varmasti alta aikayksikön. Kaikkein pahinta se taitaa olla jonkin pikaruokaravintolan kassalla. Sitä, kun luulee "jonottavansa" toisena ja samalla, kun edessäsi oleva asiakas saa tilauksensa tehtyä niin jostain ulko-ovelta varmasti ehtii juosta joku kiinalainen eteesi siinä sekunnin murto-osassa, kun otat askelta kassalle. Tokihan olen jo tässä vaiheessa oppinut sen, että kärkyn koko ajan edellä olevan olan yli ja käsi ojossa olen siinä sekunnin murto-osassa osoittamassa listalta annoksia ennen kuin ulko-oven asiakas rynnii eteesi. Suu vain rohkeasti auki ja täysi ignooraus tuolle etuilijalle. ;) No mutta enpä ole vielä tähän mennessä käynyt kiinalaisissa huvipuistoissa (jätetään viime syksyinen Ferris Wheel huomiotta nyt kokonaan). 

 
Sunnuntaina yritimme etsiä omin nokkinemme SND (suzhoun uudella alueella) olevaa Amusement Landia - ei niin hirveällä innolla kuitenkaan.. No ensimmäinen seinämä, jota paikasta sivusimme ei sisältänyt minkäänlaista sisäänkäyntiä paikkaan. Välihuomautuksena pitänee mainita, että nyt ei auta mitään, kun esittää kuskille kiinalaisin merkein kirjoitettua taksikorttia - rakas mieheni ei niitä ymmärrä. Toinen seinämä, jota kuljimme sisälsi sisäänkäynnin ja parkkipaikkoja - niin siis niiden rakennustyömaa seinien vieruksilla ja keskellä - JA ne parkkipaikat oli myös pysäköity kiinalaisittain. 3 tai 4 autoa jonossa, eikä toivoakaan, että sieltä keskeltä tarvisi ikinä pois lähteä. Ei kiitos tällekin sivulle. 3 sivu, jota ajelimme (tai luulimme ajavamme) sisälsikin fiksun parkkipaikan - ja arvatenkin erittäin kalliin, koska parkkipaikan portilta joku peruutteli jo pois.. Auto parkkihalliin ja perhe pihalle. Tähän väliin on pakko kertoa myös jostain Uunosta, joka oli hiukka meidän jälkeen ajanut tai siis Yrittänyt ajaa parkkihalliin, mutta oli ajaa pamauttanut auton etukulman aivan läjään betoniporsaaseen, joka oli sisään ja ulosmenokaistojen välissä. Vauhtia oli ollut melkoisesti, koska betoniporsaskin oli kääntynyt vinoon. Ja ei varmasti voi syyttää ketään muuta kuin kuskia - kyllä meitä nauratti, harmi, kun en hoksannut kuvata!
Löysimme lopulta kökköisen lasten tavaratalo"maailman". Keskellä oli lasten hoplop ja reunat täynnä kalliita lastenvaateliikkeitä. Hetken pällistelyn jälkeen ulkopuolelta pääsimmekin Candylandiin eli pienten lasten huvipuistoon. Ja siellä sitä ei jonottamisesta ollut kyllä minkäänlaista käsitystä. Ensimmäiseen laitteeseen mennessämme meidän perässä oli tulossa mies laitteeseen liian pienen lapsen kanssa. Laitteen käyttäjä/ajaja kävi 3 kierroksen ajan kiistelemässä asiasta miehen kanssa ja lopulta miehelle meni jakeluun se, että pieni parivuotias tyttö ei sovellu millään tapaa laitteeseen miehen kanssa. Kyseessä on turvallisuusriski. Mutta kyllä siinä piti tapella. Kun lopulta pääsimme portille ja laskin, että jes, me päästään tähän kierrokselle niin eiköhän edessäni ollut nainen alkanut huitomaan, että nyt on meidän vuoro ja aidan yli alkoi lappaa sakkia. Sieltä kiipesi isoa ja pientä tyttöä - suoraan laitteeseen vaan. 
Seuraavaan laitteeseen mennessä ohitukset olivat loogisia - meidän muksut olivat menossa maailmanpyörään kahdestaan eivätkä he voineet mennä jakamaan vaunua kiinalaispojan kanssa.. Mutta annahan, kun tultiin ampiaiskaruselliin. Mummo tyyrää lapsenlapsensa kanssa "katsomaan" laitetta ja siitä vain jonon ohi. Kun laite pysähtyy niin sama homma jatkuu ja ensimmäisenä laitteeseen istumaan. Meinasipa lopulta käydä vielä niin, että meidän paikka viedään vielä viime metreillä - siinä vaiheessa onneksi laitteen hoitaja huomasi jäätävän katseeni ja äänen painoni ja hän hätisti "etuilijat" takaisin jonoon. 
Lähtiessämme pois tuolta hurvittelemasta maksoimme huikean kalliin pysäköinnin (oisko lähemmäs 4 tunnin ajalta) eli 10 rmb. Nyt, kun oma auto on olemassa niin liikkuminen on kätevämpää, mutta ongelmana on pysäköintipaikat. Parkkihallien mainoksista ei ikinä käy selville, että onko paikoitus maksullinen vai ilmainen ja jos maksaa niin paljonko. Vielä ei tosin olla mihinkään kovin kalliiseen törmätty.
 
Mitä tämä liikkuminen nyt sitten autolla on? Kun on koko ajan varautunut siihen, että edessä/oikealla/vasemmalla tai takana tuleva auto hyppää eteesi hetkenä minä hyvänsä ja oikealta tai vasemmalta kääntyvät ajavat aina eteesi ja mopot kulkevat missä sattuu niin ei ongelmia. Samaten kun älyät sen, että kun tuolla edessäpäin on viereiselle kaistalle pysähtynyt joku niin se tarkoittaa sitä, että kohta kaikki sitä kaistaa ajavat hyppäävät samalle kaistalle kanssasi - no problem. "Liipaisin" käsi pitää vetreyttää myös herkäksi ja tyytätä heti, kun joku on tulossa kylkeen tai muuten vaan päälle/alle. Kaistaa saa ja pitää vaihtaa koko ajan - througwayllä jo senkin takia, että kaistojen asfaltti pinta vastaa kuoppaista soratietä suomessa. Ei ihme, että nopeusrajoitukset on 60 tai 80 km/h. Tekarit kai siinä tippuis, jos paljon kovempaa edes yrittäis. 
 
Ja vielä viimeinen hyvä puoli omassa autossa on se, että minä voin taas kuvata autosta. Saan hyvällä omalla tunnolla istua etupenkillä kamera kädessä.. Nyt siis (toivottavasti) alkaa tulla myös kuvia kaikista "liikennekelpoisista" kuormista ja kulkuneuvoista! Taksin kyydissä harvoin istun etupenkillä ja kuskin kanssa kulkiessakin yleensä joudun pitämään pikkumiestä sylissä enkä paljon ehdi kuvata. Omassa autossa lapset saavat istua omissa istuimissaan ja ennenkaikkea turvavöissä kuljettajan kyydissä, joka älyää turvallisesta ajamisesta jotakin!
 
Pikkuneidilläkin on ollut viimeaikoina taas mielenkiintoisia ajatuksia. Perjantai-illan ongelmana hänellä oli vauvasiementen pyöriminen mahassa miten sattuu ja se aiheutti pahaa oloa. Siis hänellä. 
Lauantaina hän esitteli minulle ja ystävillemme sanakirjastamme naisen lantion poikkileikkauskuvaa ja kertoi jotain lapsista, vauvoista ja siemenistä. Minulla on siis kiina-englanti sanakirja kuvin, tekstein ja merkein eri aihealueittain. Siinä on mukana sanoja ihmisen biologiasta, ruokatarvikkeisiin, työkaluihin, vuodevaatteisiin ja aikakäsitteisiin sekä paljon muuta. Äidistä on alkanut vähitellen tuntua, että tästä taitaa kasvaa myös neiti, josta voi jonkin ajan kuluttua sanoa samoin, kuin ystäväni sanoi omasta pojastaan "Hänelle ei ole ikinä riittänyt selitykseksi vauvojen saamisesta vauvasiemenet isiltä ja äidiltä."
 
Pikkusankari taas on alkanut hyvin selkeästi kertoa asioita omalla tavallaan. Hän ei puhu montaakaan sanaa ( tai no onhan niitä yksittäisiä jo kymmeniä), mutta elekieli on aivan loistava. Kädestä pitäen hän raahaa näyttämään jotain. Esimerkiksi keittiössä näytetään ensin sormella kaappia ja sitten avataan suu ja osoitetaan sormella suuta - nälkä! Hakee kaapista kengät ja tulee ö-ö-ö eli ne jalkaan (ellei jostain syystä itse saa laitettua). Tuoreessa muistissa kujeilijalla on myös tissin syöminen. Aina läheisyyden kaipuun tai maidon janon iskiessä hän tulee syliin ja "kaatuu" kyljelleen painaen päänsä rintaa vasten ja aukoen suutaan kuin kala kuivalla maalla. Usein hän tekee sen vielä niin kujeilumielessä, että nauraa itsekin päälle. Perjantaina isosisko opetti hänelle myös naaman vääntelyn ja sitä onkin nyt riittänyt. Aina, kun herra haluaa naurattaa muita hän vetäisee sormillä silmät isoiksi/vinoiksi/muuten vaan karmeiksi, puristaa poskista tai venyttää suutaan. Kuten arvata saattaa nuo hetket on yleensä valittu siten, että aikuisia (varsinkaan äitiä) ei tuolla hetkellä saisi missään nimessä naurattaa. Mikäköhän venkula hänestäkin kasvaa.