Tähän viikkoon on mahtunut.. North Temple Pagodalla vierailu maanantaina. Ensimmäinen oikeasti lämmin päivä ja jaksoimme silti kiivetä lasten kanssa 8. kerrokseen Ukin kiivetessä ylimpään 9 asti. Pikkuneiti pääsi ensimmäistä kertaa tähän isoon pagodaan ja hän riemusta kiljahdelle ja samalla äidin ja Mummin sydän pamppaillen hypähteli, juoksi ja jopa kiipeili korkeutta pelkäämättä. Ilmeisesti neidin ikävä isovanhempia kohtaan on taas purkautunut yliaktiivisuutena ja totaalisena tottelemattomuutena (korvatkin hukkuneet johonkin).. Siinä vaiheessa, kun uhkasin ostaa hänelle valjaat niin lopulta vauhti rauhoittui. 

Kalat ja kilpparit olivat palanneet uiskentelemaan lampeen ja kiinalaisvanhukset perinteisesti pelaamassa korttia, mahjongia tai harrastamassa taijita lammen ympärillä ja katoksien pöydissä. Tulipa myös ensimmäistä kertaa testattua NTP alueen yleiset vessat. Enpä ole ennen käynyt vessassa, jossa ei ole reikää vaan on "laari" kuten lehmillä ennen vanhaan - ilman ritilää tosin. Siinä kyykkiessäni valtavalla laarilla, pidätellessäni hengitystäni ja siirrellessäni katsettani johonkin muuhun kuin viereisen kopin alla (siis yhtenäinen laari koko vessan matkalta) olevasta pska kasasta mietin, että piti se tämäkin nähdä.. Ja onneksi pikkuneidillä ei ollut vessahätä! Minkään sortin vessanveto nappia/narua/painiketta ei ollut vaan huuhtelu tuntui tapahtuvan ajastuksella eli arviolta puolen tunnin välein ;) En voi suositella muuten kuin extreme kokemuksena.

 

NTP:n pihalle oli joku nainen perustanut oman keittiön ja ostinkin siitä itselle ja lapsille välipalaksi "lätyn", joka oli maustettu ruohosipulilla ja kananmunalla sekä lihasuikaleet vartaassa. Hajun perusteella liha ei todellakaan ollut possua tai nautaa eikä myöskään siipikarjaa. No 5 rmb:n välipala upposi helposti ja ilman uutta vatsatautia selvittiin. 

 

Silkkimuseosta löytyi jälleen elävät silkkiperhosen toukat ja cocoonit, perhoset vain olivat piilossa. Museon kankaan kutojat olivat työssä ja pääsimme jälleen tutustumaan perinteiseen kankaan kudontaan. Silkkimuseon jälkeen käveltiin vielä silkkitehtaalle katsomaan tämän päivän peiton valmistusta. 

 

Flea marketilla käytiin hakemassa crocseja, seinätarroja ja vöitä. Helmikaupungissa kävimme edellisellä viikolla ja huomasin uuden tien avatun sinne. Matka menee huomattavasti joutuisammin, mutta maisemat eivät ole yhtä hektiset, kun ympärillä ei mene kaasupullo-, pahvi-, huonekalu- tai ihmiskuormia. Vain autoja.

 

Iltavalaistuksia on tällä viikolla voinut katsella paremmin kuin viime viikolla - sade ei ole ollut esteenä. Times Squarella piipahdimme katsomassa uuden kiinan valoja ja valtavaa Screeniä. Samalla huomasimme miten paljon täällä oikeasti on satanut. Kanava tulvi valtoimenaan ja osa rannan kävelykaduista oli veden peitossa. Täällähän ei kaiteita "tunneta" tai ainakaan käytetä, jos on vaarana, että ne pilaavat maiseman. Pysyimme siis suosiolla kuivin jaloin poissa kanavan rannasta.

 

Rohkeina suomalaisina hyppyytin vanhempani pyörän selkään ja suuntasimme Li Gong Dille yhtenä aamuna katselemaan paikkoja. Järvessäkin oli vesi niin korkealla, että useat rantakadut olivat suljettu kokonaan. Vesi oli jo jäljistä päätellen ehtinyt laskea lähes 10 senttiä, mutta siellä hyvin huomasi, että vettä on tullut liikaakin muutamassa päivässä.

 

Kanavaristeilyn aikana mieleenpainuvimmat asiat olivat romahtanut silta (en millään muista onko silta ollut romahtaneena jo pidempään vai onko se ihan muutaman viikon sisäinen juttu) ja pyykin kuivaus. Hypättyämme jo pois paatista, jossa olimme yhdessä kiinalaismiesryhmän kanssa (muutama nukkui koko matkan - mielenkiintoinen kohde siis), kävelimme kujaa Tiger Hilliä kohti. Kujan varrella vastapäätä jotain pientä "ravintolaa" oli joku setä laittanut alushousunsa kuivumaan ja voin kertoa, ettei ne olleen kovin puhtaan näköiset. Kyllä meitä nauratti, kun vaaleat miesten alushousut ruskeankeltaisella "rannulla" höystettynä roikkuivat narulla kuivumassa aikuisten silmien korkeudella.

 

Perjantaina saimme toteutetuksi myös pitkään suunnitellut perheen valokuvauksen. Valokuvaaja ajaa huruutteli edellämme läpi kaupungin pienten kujien ja lopulta iski auton parkkiin keskelle kiinalaiskortteleita. Pitkän kävelyn lopuksi saavuimme hyvin piilotetulle pienen puutarhan portille. Yi Pu eli Garden of Herbs tai Garden of Cultivation (riippuu mistä lukee) puutarhan pienillä kujilla, veneessä, kivillä, paviljongeissa kuvattiin meitä ja lapsia. Mielenkiinnolla jäin odottamaan millaisia kuvia tuli. Toivottavasti sunnuntaina saamme mennä katsomaan otoksia. Puutarha oli aika kiva paikka, pieni maailman perintökohteiden listalla oleva paikka, jossa ei ollut oikein ketään. Kotona tutkin karttoja ja taksikortteja ja kyllä paikka sieltä löytyi, mutta suoraan sanottuna, jos olisin itsekseni lähtenyt sitä etsimään en varmaan olisi ikinä löytänyt.

 

Perjantai iltana sateen lakattua kävelimme mieheni kanssa suomalaisten juhannusjuhliin grillaamaan lihaa ja makkaraa. Kylläpä suomalaiset näyttävät saavan aikaa suomalaisen juhlan paikassa kuin paikassa. Kokko, grilli, kaljaa, suomalaista musiikkia, järvi lähettyvillä (onneksi siinä ei saa uida) ja hyvää seuraa. Hyvää Juhannusta sinne suomeenkin!

 

ps. latasin joku päivä sitten kuvia nettiin. En tosin saanut kaikkia haluamiani sinne, mutta jotain ainakin.