Minua on kovasti alkanut kiinnostamaan kiinalainen lääketiede, kuten olen tainnut jo muutamaankin otteeseen asiaa ilmaista. Keskiviikkona 1.6. sitten järjestyi mahdollisuus päästä tutustumaan Suzhoussa keväisin ja syksyisin järjestettäviin TCM (Traditional Chinese medicine) eli perinteisen kiinalaisen lääketieteen kursseihin. Kurssit on suunnattu ihan aloittelijoille ja kävinkin hieman haistelemassa kurssin tuulia, tyyliä ja paikkaakin. Keskiviikon aiheena oli kiinalainen hieronta ja kyseessä oli tuon kurssin viimeinen kerta. Niinpä pääsimme (en ollut ainoa tutustuja) suoraan asiaan eli harjoituksiin - mallinukeiksi. Opettaja selitti oppilaille (joita oli 5) kiinaksi mitä ja miten tehdään ja tulkki käänsi opettajan puheet englanniksi. Erittäin mielenkiintoinen 3 tuntinen siellä vierähti. Ja hierottavanakin olimme. Kuka parhaimman ja kuka sen toisen ääripään mallina.

Ensi syksyn kursseja kaupataan parasta aikaa kovasti, mutta tuntuu vielä tällä hetkellä kovin suolaiselle maksaa hiukkasen rapiat 8000 rämbylää muutaman kuukauden kurssista (3pvä/vko, 3h/pvä) - omasta pussista. Eihän se ole lähelläkään suomen hintoja vielä, mutta kun sponsoria ei ole (vai onko?) niin voip käydä niin, että tuhlaan tuon rahan mieluummin näön korjausleikkaukseen. 
Ajatuksena oli jo ennen kiinaan muuttoa selvittää mitä täällä maksaa ja miten homma pelittää näönkorjaus leikkauksissa. Pohjatiedon perusteella vihreää valoa on näytetty operaatiolle jo pitkään! Nyt vain odotellaan silmien ja näön "tasoittumista" normaalitilaan eli imetyksen lopetuksen jälkeinen aika menossa. Viimeistään vuoden päästä pääsen eroon laseistani ja mihinkä hintaan? Tämän hetken hintojen mukaan about 1000euroa kaikkineen. Femtolasik leikkaus eli sama kuin suomessa, mutta hiukkasen eri hintaan. ;)
 
Perjantaina olin reipas pikkumiehen kanssa ja kävelin kotoa Times Squarelle aamukahville. Matkaa sinne tulee n. nelisen kilsaa - ihan hyvä aamulenkki reilu 25 asteen lämmössä. Eihän kaikki tietenkään mene ihan kuin suunnittelee. Rantaa pitkin kuljeksiessani kuvailin patsaita, ihmettelin autojonoja tiellä ja kuuntelin jonkun kiinalaisen siivoojan papatusta siitä miten annan lapseni nukkua rattaissa paljain jaloin (shortseissa niin kylmällä ilmalla). Ja kuten aina - asiat on ajateltu loppuun saakka ja laiturin päättyessä rannalla oli edessäni portaat. Ei mitään liuskaa tai ramppia - kuka sinne nyt rattaiden tai pyörätuolin kanssa olisikaan halunnut mennä?!? Sitten oikaisin puiston poikki suuntana Moon Harbour. Löysin puiston, jossa en ole aiemmin käynyt. Kuvasin ilotusta aurinkoiselta taivaalta ja hikoilin, olin tietenkin unohtanut oman vesipullon kotiin - vain pikkumiehen pullo oli mukana. Kun pääsin puistosta pois ja tielle arvelin muuttavani matkareittiä "hieman". Moon Harbouriin meni aivan älyttömät autoletkat ja pällistelin hetken uutta suuntaa itselleni. Päädyin ylittämään tien, koska muutkin kävelivät sinnepäin. Saavuin messukeskukselle ja alkamassa oli juuri Suzhoun huonekalumessut. Aikani käveltyäni totesin läpikulun olevan mahdotonta ja minun oli palattava takaisin. Tunnin tarpomisen jälkeen olin lopulta perillä, ansaitulla kahvilla JamaicaBluessa.
 
Sain meille tällä viikolla makuuhuoneisiin pimennysverhot. Maanantaiaamuna klo 5.05 tapahtunut herätys aika huonosti nukutun yön jälkeen oli se viimeinen pisara. Kuvasin kotona puhelimen kameralla verhotangot ja kiinnityskohdat, jotta voin tarvittaessa esittää asiani kuvina. Uimahallin neipparissa nimittäin verhokaupan myyjät ei englantia puhu. Olin jo aiemmin käynyt kyselemässä kankaiden hintoja ja nyt oli helppo etsiä mallikangaspino, valita väri ja kertoa myyjälle mitä haluaa. 3 huoneen verhot (2x 2,5x1,4m ja 4x 2x1,4m) tulivat maksamaan töineen 580 rmb eli n. 60 euroa. Esittelin myös puhelimestani meidän tangot ja kiinnitys"idean", jotta kotona olisi joku todennäköisyys saada verhot roikkumaankin. Maksoin puolet hinnasta ja sovimme, että he soittavat, kun verhot on valmiit eli ehkä torstaina. Myyjää tosin huoletti, että miten minä ymmärrän puhelimessa, mutta lupasin ayin huolehtivan puhumisesta. Torstaina sain puhelun kaupasta aamulla ja pyysin ayia soittamaan kauppaan iltapäivällä saavuttuaan. Myyjä pyysi meidät yhdessä käymään verhokaupassa - syy ei selvinnyt ikinä. Perillä meitä odotti valmiit verhot ja kiinnityssysteemitkin olivat oikeanlaiset (ei niinkuin suomessa on totuttu). Illalla asensin verhot itse ikkunaan. Oli puhti sen verran pois, etten edes yrittänyt selittää ayille miten haluan verhojen ikkunoihin tulevan. Lopputulos oli oikeankokoiset verhot, oikealla kiinnityssysteemillä (tosin ikkunaan laitoin ne väärinpäin ;) ) ja oikeaan hintaan.