Suunnitelmani kiinaan paluun aloituksesta on toteutunut aikalailla jetsulleen. Tavoitteena oli itse järjestää mahdollisimman vähän (minun tavoillani siis vähemmän kuin joka toinen päivä) aktiviteetteja parille ensimmäiselle viikolle. Näin pääsisi siis hitaasti toipumaan suomen työleiristä ja kotiutumaan tänne lämpöön. Ja hyvin on toiminut. Tokihan, kun en suutani osaa aina kiinni pitää niin itsekin olen toiminut aktiivisena osapuolena ja kehitellyt tekemistä meille ja muille. Ihana kuitenkin huomata, että minä en ole se ainoa aktiivinen "järjestelijä" vaan myös muut kysyvät ja tahtovat tehdä meidän kanssamme asioita. Tänne sopeutuminen on todellakin sujunut hienosti, kiitoksia ystävät kiinassa!

 
Tämän päivän suurin huolenaihe oli - ei suinkaan se, että mitä pukea ulos päälle, kun lämpöä on vain kolmisenkymmentä astetta ja kosteutta 89% - vaan se, että miten tietokone kestää tuota kosteusprosenttia ulkona!? Miksi minä sitä ulos haluan sitten raahata? Siksi, että kirjoittamisesta kotona ei edelleenkään oikein tule mitään silloin, kun lapset ovat kotona. Ayin saapuessa meille on minun aikani siis napata kone kainaloon ja lähteä etsimään inspiroiva paikka ja istua kirjoittamaan. Olisin halunnut istua ulkona, mutta käveltyäni kilometrin (kotipihalle ei ole niin hyviä penkkejä missä jaksaisi kovin kauaa istua) oli olo jo sen verran nihkeä, että sisätilat olivat aivan THE best vaihtoehto. 
 
Olenko muistanut kertoa meidän lasten sängyistä? Ostimme meidän pikkusankarillekin ennen lomille lähtöä isojen poikien sängyn. Huoneen koosta johtuen päädyimme kerrossänkyyn eli ostimme alasängyn isosiskon sänkyyn. Onneksi alunperin jo huomioimme tuon vaihtoehdon ja alasänky löytyi helposti samasta sarjasta. Se mikä siinä meni pieleen tällä kertaa (eihän täällä mikään voi mennä ongelmitta - eihän?) oli sänky-yhdistelmän korkeus. Yläsänky nousi 180 cm korkeuteen ja se on paljon, kun on kysymys 4 ja 2-vuotiaista lapsista. Uusi visiitti sänkyliikkeessä toi helpotuksen asiaan - jonkin sortin kinastelun ja vakuuttelun jälkeen mieheni sai tilattua sänkyjen väliin lyhyemmät jatkot. Entisen n. 50 cm välijalkojen sijaan saimme n. 20 cm pitkät välijalat. Kiinalaisten mielestä nyt tuolla alasängyssä ei mahdu enää nukkumaan, mutta jos siellä aikuinenkin (no, minä..) istuu selkä suorana niin ei se lapsille voi liian matala olla. Viimeinen ongelma tulikin sitten tikapuista. Tuo meidän yhdistelmä kun ei ole missään nimessä hyväksyttävä ja varteenotettava vaihtoehto niin siihen ei voi sitten saada tikapuitakaan. Vaihtoehtoja jäi 2. 1. Katkaise pidemmät tikapuut tähän yhdistelmään sopivaksi (jolloin ikinä ei tarvitse enää korkeampaa yhdistelmää käyttää) tai 2. Keksi jatkokappaleet lyhyempiin jalkoihin. Päädyimme jatkokappaleisiin ja väliaikaisena ratkaisuna toimiikin nyt lasten leluhyllykkö parin maton kera lyhyempien tikapuiden alla. Toimii ainakin toistaiseksi - saa nähdä kuin pysyvä ratkaisu siitä tulee.
 
Mielenkiintoisia ratkaisuita piti tehdä myös tällä viikolla, kun pikkuneidin kanssa olimme metsästämässä iskälle synttärikakkua. Käytössämme oli skootteri ja ulkona lämmintä lähemmäs 40 astetta. Kävimme 4 tai 5 eri leipomossa katselemassa kakkuja ja päädyimme lopulta 1,5 kilsan päässä kotoa olevaan leipomoon. Sopiva kakku löytyi (no olisi se neidin mielestä sopiva vaaleanpunainen autokakku, mutta äiti ei sitä hyväksynyt) lopulta ja pähkäilimme hetken vaihtoehtoja. Palaammeko kotiin skootterilla ja tulemme taksilla noutamaan kakun kotiin (jolloin luultavasti odottelisimme taksia määräämättömän pitkän ajan auringon paahteessa), pyydämmekö iskää hakemaan kakun töistä tultuaan vai otammeko kakun mukaan samantien. Viimeinen vaihtoehto jäi sopivimmaksi. Niinpä juoksimme leipomosta pikapikaa auringon paahteessa seisovalle skootterille ja istutimme pahvisen kakkukuvun kakkuineen jaloille tarkoitettuun välitilaan - ihan kuin kiinalaiset konsanaan. Siinä sitten varovasti kuoppia kierrellen, mutta toisaalta kaasu pohjassa kuumuutta paeten ajelimme matkan kotiin. Lähestulkoon jokaiset matkalla olleet valot olivat punaisella (tietenkin) ja kotiin parkkihalliin päästyämme mietinkin kakun jo varmaan olevan pitkin laatikkoa sulaneena ja lennelleenä. Mutta miten kävikään. Kakku olikin täysin koskematon vielä kotona pöydällä - joko osasin ajaa tosi hienosti tai sitten se oli tehty sellaiseksi, ettei edes linkoaminen olisi saanut kakkua irtoamaan pohjasta. ;) Muille kyllä kakku kelpas, mutta allekirjoittaneelle se ei maistunut.
 
Lopultakin minäkin olen törmännyt sellaisiin ihmisiin, joista useasta blogista olen lukenut eli.. nuori mies lauloi sydämensä kyllyydestä ohittaessaan minut skootterillaan. Ehdin jo ihmetellä, että mikä sieltä takaa oikein lähestyy.. TaiJin harrastajaryhmän aamunkoitteessa JinJi järven laiturilla. Olisipa tuokin laituri jäänyt täysin minulta huomaamatta ellen olisi ollut aamulenkillä vähän kuuden jälkeen ja katsellut maailmaa hieman unisin silmin. Ryhmä kiinnitti huomioni sen verran hyvin, että meinasin jo liittyä heidän seuraansa. Onneksi he olivat toisella rannalla ja sinne päästyäni olin jo sen verran puhki, että ylimääräiset harrastukset olivat kaukana mielestä. Koin myös lumoavan auringon nousun samaisella lenkillä. Ainoa aamu tällä viikolla, kun ei satanut vettä ja minulle iski kuntoiluinto. Sitä intoa olenkin jo odotellut takaisin. Hyvällä mallilla ollut into nimittäin lopahti kesän aikana. ;) Harmi, ettei ollut kameraa mukana oli sen verran pysähtyneen oloiset maisemat muutoin, että linssiinkin olisi tuo tunnelma voinut tarttua.
 
Jotkin asiat ovat ehtineet muuttua täällä niiden muutaman viikon aikana mitä pois oltiin. Bussimatkoista (vanha tuttu linja) on pitänyt maksaa jopa 3 rmb:tä, hoplopiin piti laittaa äidillä sukat jalkaan (en ymmärtänyt henkilökunnan ohjeita ja kylttiä, jossa englanniksi luki vain "kengät pois". Lopulta he näyttivät sukkia ja antoivat kertakäyttöiset nailonit puettavaksi..) ja tiettyjen tuotteiden hinta on noussut. Nyt en tietenkään muista, että minkä, mutta kaupassa sen huomaa. Suurin muutos on katukuvassa. Yhtä-äkkiä ympäristöön on noussut jo useita kerroksia korkeita rakennustyömaita, meidän ikkunaan näkyy toisten talojen yli useita nostureita (siis yli 20 kerroksisien talojen takaa, 9. kerroksen ikkunasta katsottuna). Housunlahkeiden nosturitkin näkyvät jo meidän ikkunaan!