GPS mikä maailman mahtavin keksintö? Vai onko? No ainakin joskus se tietää paikat - edes sinnepäin. Sunnuntaina tartuimme tarjoukseen lähteä vierailemaan ystäväni viikonloppuasunnolla maalla. Pähkäilimme yhdessä mitä tietoja GPS:ään kannattaa syöttää, jotta päästäisiin edes lähelle. Ensimmäinen "mutka" matkaamme tuli, kun GPS unohti mainita ajetaanko korotettua tietä vai maantasalla. Me valitsimme korotetun, koska usein siellä kulmilla (siis missä silloin oltiin menossa) liikuttaessa pitää ajaa korotettua tietä. Kun GPS väittää, että käänny oikealle niin siinä vaiheessa saatoimme todeta olevamme väärällä tasolla. Laite tietysti luulee meidän vain ajaneen ohi alempaa tietä ja reitittää uudelleen. Siirrymme seuraavan mahdollisuuden tullen tuolle alemmalle tielle ihan vain todetaksemme, että nyt laite muistaa ilmoittaa, että nouskaa sinne ylös (takaisin).

Maisemareitti tuli siis valittua heti alkuunsa. Matkalla nähtiin Mudun vesikaupungin lähettyvillä olevat k-raudat metalleineen, puineen, patsainen, kivilevyineen ja you name it! 
 
Kun lopulta aloimme lähestyä kohdetta ja soittelimme tiiviisti ohjeita lisää tapahtui seuraavaa.. Ensimmäisen valitsemamme pikkutie päättyi hautausmaan parkkipaikalle - meidän tavoitteena oli kyllä hautausmaan portti, mutta ei tuon hautausmaan. Palataan takaisin uusien ohjeiden kera. GPS ilmoitti vähän väliä meidän ajavan metsässä/pellolla. Seuraavaksi harhailimme pientä betonista tietä (oli muuten kapea tie) talojen välissä mutkitellen aina eteenpäin. Kappas vain, kun taas tultiin tien päähän, mutta ei todellakaan sellaiseen mihin piti. Tie kapeni niin hurjasti, että auton nokkaa ei enää edes uskaltanut tarjota niiden seinien väliin. Siinä vaiheessa onneksi lähettyviltä löytyi jo pihalla seisoskelevia kiinalaisia, joten menin puhelimen kanssa kysymään apua. Hetken ajan paikalliset ihmettelivät länkkärinaisen ilmestymistä ja lopulta yksi uskaltautui auttamaan. Puhelimesta saadut ohjeet meni hänelle perille heti. Mies hyppäsi moponsa selkään ja lähti viemään meitä perille. Tässä vaiheessa allekirjoittanutta huvitti jo kovasti - kuskia ei niinkään. 
Mies kaasutti mopollansa rinteitä ylös ja välillä mietin jo, että pitääköhän häntä vähän tuupata, kun  ylämäki tuntui käyvän melkein liian suureksi. Mopon vauhti hidastui kävelyä hitaammaksi. Sinnillä mies kuitenkin ajoi meidät perille saakka. Ja hänelle ei edes kelvannut vaivanpalkka - ei sitten millään.
Perillä meitä odotti upea talo omistajineen mäen rinteellä, jolla kasvoi lukemattomia mandariinipuita ja teepensaita. Oli seikkailun arvoinen päivä!
 
Tänään tiistaina koin ensimmäistä kertaa hissin jumittumisen - ei onneksi kotona kuitenkaan. Olimme läheisessä uimahallin neipparissa ja rattaiden kanssa kakkoskerroksesta alaspäin tullessa vaihtoehtoina on hissi tai rattaiden kantaminen alas. Tuonne paikkaan hissi saatiin rakennettua vasta n. puolisen vuotta sitten ja se on ollut useaan otteeseen pois käytöstä. Annahan, kun länkkärit astuu kyytiin muutaman kiinalaisnaisen kanssa niin eiköhän hissi jo ovien sulkeuduttua 2 kerroksessa nytkähdä oudosti. Muutaman sekunnin odottelun jälkeen hissi lähtee liikkumaan alas. Katseeni oli kiinnittynyt tauluun, joka kertoo missä kerroksessa ollaan. Kerrosnumeron alapuolelle tulee teksti OUT OF SERVICE - pois käytöstä! Ou jee! Onneksi hississä on lasiseinät! 
Hissi laskeutui 1 kerrokseen, kellot ja sireenit alkavat soida ja ovet pysyvät tiukasti kiinni. Odottelemme jotain reaktioita neipparin henkilökunnassa tai infotiskin naisessa, tiskihän vaatimattomasti sijaitsee hissin vieressä ja siitä on suora näköyhteys hissiin. Mitään ei tapahdu. Naiset ihmettelevät kiinaksi keskenään jotain ja siinä vaiheessa, kun länkkärit alkavat huitoa hissistä ohikulkijoille apua meidät vasta huomataan. Pillit raikaa koko ajan, mutta kukaan ei kiinnitä mitään huomiota niihin. Kiinassa on niin totuttu siihen, että joka asiassa melutaan ja pidetään ääntä. Normaalia arkipäivää! 
 
Ohikulkijat ensin viittoivat, että tulkaa ulos sieltä - no Daa tullaan, kun saatais ovet auki. Sitten he käskevät painaa nappeja. Hehee! Seuraava ehdotus (käsimerkit on kansainvälisiä tiesithän) on soittaa hissin seinässä näkyvään numeroon. No sehän länkkäreiltä onnistuu, soittaa kiinan hissihelppiin. Kiinalaisilla ei tuntunut olevan puhelimia juuri nyt mukana. Lopulta he tajusivat kertoa myös infon naiselle tilanteesta ja apua alettiin etsiä. Minä ajattelin kokeilla saisinko sormia hissin oven väliin, mutta naiset alkoivat kohtuu kiivaasti puhua jotain mistä en saanut mitään selvää ja jätin homman sikseen. Hetken kuluttua ymmärsin, että kyllä sitä manuaaliavausta voi yrittää ja yhteisvoimin sisältä hissin naisväki (meidän pikkumies oli ainoa mies hississä ja hänkin veteli sikeitä) ja ulkoa vartijat (olivat lopultakin päässeet avuksi) revittiin ovet auki. Minä rattaiden kanssa hissiin viimeisenä tullut tietysti myös poistuin sieltä viimeisenä - kunhan kaikki kiinalaiset nyt ensin itsensä pelastavat... Taitaa seuraavalla kerralla meikäläisen haba kasvaa, kun tuolla paikassa vierailen. Nyt tiedän miksi hissi on vähän väliä pois käytöstä ;)