Olimme alunperin suunnitelleet käyvämme Nanjingissa tai Hangzhoussa loman aikana pari yötä/päivää, mutta laiskuus ja yllättävät uutiset suomesta veivät viimeisetkin matkustusfiilikset. Niistä uutisista sitten parin viikon päästä lisää.

 

Matkalla mietittiin jälleen kerran, että mitähän kautta se GPS nyt opastaa. Varsinkin minulla loppuu useinkin usko noiden "ihmelaitteiden" kanssa. Kerranhan (suomessa ollessa) yksi GPS väitti kiven kovaan, että meidän on käännyttävä tielle, joka vie suoraan kotiin. Niin olimme jo siinä vaiheessa pienellä metsäautotiellä ja se "tie", jolle meidän olisi pitänyt kääntyä oli oikea kinttupolku. Traktorilla ajaessa maavara olisi riittänyt, mutta ei henkilöautolla.. Nytkin seurailimme mielenkiinnolla mistä milloinkin kääntyä ja kun edessä näkyi opastauluja, joissa palaa teiden värejä vihreänä, oranssinkeltaisena ja punaisena, että ei kai se meitä tuonne punaiselle käännytä. Nuo tauluthan siis kertovat teiden ruuhka-asteesta. Harmi vaan, ettei niistä ymmärrä yhtään mitään, kun kaikki tekstit on vain merkkejä. No perille päästiin - ihan suorinta tietä vieläpä. 

 

Ikeassa parkkipaikka oli aika täynnä ja tyhjää paikkaa sai oikeasti hakea, mutta lastenparkissa sen sijaan oli vielä tilaa. Meidän neiti on nyt pari kertaa ollut lastenparkin asiakkaana ja se onkin hänelle aivan luksuspaikka. On kavereita - suurin osa kiinalaisia, isot leikkialueet ja vielä tv, jossa pyörii jotain lastenohjelmia. Siellä saa riehua sen aikaa, kun äiskä kiertää kauppaa. Olivat muuttaneet lastenparkin aikaa entisestä 2 tunnista 1 tuntiin, joten sillä niitä paikkoja vissiin löytyikin. Aiemmin ei ole aina tilaa löytynyt.

 

Ikean jälkeen piipahdimme HongQiaon ravintolakadulla syömässä ja ostamassa pussillisen bretzeleitä. Olivat myyneet jo päivän lastinsa, mutta kun ruokaa tilatessamme kyselimme niistä niin lupasivat tehdä siinä odotellessa. Uunituoreita - nam! 

 

Keskiviikkona meidän haaveissa oli mennä retkeilemään Shang Fangin puistoon SND:n eteläpuolelle. Sinne missä korkeimmalla nyppylällä (juu, siellä on oikeasti korkeuseroja eikä tosiaankaan mitään Alpuan harjuja, niinkuin armas mieheni yritti vedota) on pikkaisen kalleellaan oleva pagoda - ei niin paljoa kuin Tiger Hillin pagoda. Ja toiseksi korkeimmalla tai no ainakin viereisen nyppylän laella istuu kullattu Budha. 

Ihan nappiin ei aamu mennyt, koska minulla puhkesi jälleen kerran keltarauhasrakkula. Eli aivan kuin olisi alkanut synnytys ihan ykskaks. Onneksi olin muutaman metrin päässä sängystä ja mieheni pystyi kiikuttamaan särkylääkkeen ja vettä samantien. Pystyin juuri ja juuri liikkumaan sängylle ja pääsin kyljelleni makaamaan, vaikeroimaan ja valittamaan. Kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että tuota ei ikinä tapahdu kodin ulkopuolella! Parin tunnin makaamisen (paikallaan liikkumatta) jälkeen pystyin lopulta nousemaan ylös. Sittenpä olikin jo pikkuherran päikkäreiden vuoro..

Iltapäivällä starttasimme lopultakin kohti Shang Fangia. GPS:ään etsittiin osoite sinne esiasennetuista nähtävyyksistä ja mihin päädyimme? Paikkaan, jossa auton ovet piti lukita kesken matkan - ihan vain siltä varalta, että jos joudumme pysähtymään.. Vastaan tuli mopoja ja pyöriä siinä kunnossa, että niiden ei uskoisi edes pysyvän kasassa. Edellämme ajoi papparainen ruskeaksi ruostuneella pyörällä renkaaton iso skootteri tarakalla - onneksi pappaa nauratti melkein yhtä paljon kuin meitä. Myymälät olivat juuri ja juuri pystyssä pysyvien seinien väliin kasattuja tavaraläjiä, joissa koko perhe työskenteli. Lapset leikkivät tavarakasojen välissä tai nukkuivat esim. mopon istuimella. Teiden varsilla oli hedelmien myyjiä, pomelot kasoissa pyörien peräkärryissä tai rehellisesti tien penkalla. (Niin pomelokausi on alkanut - iso NAM) Kun GPS kertoi meidän olevan perillä ja kohteen sijaitsevan vasemmalla puolella oli meidän mielipide melkoisen eriävä. Vieressä oli mutaisen näköinen lampi, jonka vieressä oli talonhökötys ja vielä rakennustyömaa. Takana oli toki kyllä ne "vuoret", joiden jollakin puolella se Shang Fang on. Jatkoimme matkaa eteenpäin ja etsin samalla tieden risteystä, jonne GPS:n pitäisi meidät osata ajattaa. 

Kohde olikin parin kilsan päässä hieman toisella puolen tuota vuoren juurta. Paikalla oli kymmeniä autoja, satoja ihmisiä ja ihana ilma. Parkkeerasimme auton jonon jatkoksi EXIT oven viereen ja kävelimme puolisen kilometriä sisäänmenoportille. Liput 45 rmb/aikuinen ja niin olimme valtavan isossa puistossa. Kiipesimme monen monta porrasta katsomaan Budhaa läheltä, ilostutimme kiinalaisia pienen metsäpolun varrella ja päädyimme syömään eväitä luumupuiden juurelle ruohikon reunaan. Iskä kiipesi vielä myös Pagodalle, mutta minä ja lapset päätimme palata about puolivälin jälkeen takaisin. Loppuaika menikin rattoisasti lasten leikkipaikalla lasten kiipeillessä merirosvolaivassa ja millä lienee kiipeilytelineillä. Tuonne voi mennä joskus toistekin. Exit oviaukkoa tosin sai sisäkautta "etsiä" tovin. Matkalla ehdittiin nähdä muutama temppeli, kivinen budha jne.

 

Nyt suunnistamme pihalle, harjoittelemaan pikkuneidin kanssa pyörällä ajoa - vähän jo näkyy valoa tunnelin päässä. Ja ennenkaikkea nauttimaan syksyn lämpimästä päivästä tuonne JinJi järven rantaan.