Niin on, mutta en kyllä keksi mistä (siis tuo väliaika). Kupillinen kahvia ja suomalainen korvapuusti - nam! Sitä oppii arvostamaan pieniä herkkuja, kun tarpeeksi kauan on pois. Voi miten odotan jo kaupassa käyntiä suomessa. Jos vielä pääsisi ihan yksin käymään.. ruisleipää, punajuuria (siis niitä etikkaisia, kun täällä olevat on sellaisia mauttomia), MAITOA, piimää, jogurttia, kinkkua, JUUSTOA (ei mitään cheddar viipaleita).. Vielä reilu kuukausi! Lasten kanssahan on tosin myös ilo mennä, koska siellä huomaa mitä lapset kaipaa. Viimeksihän se oli meetvursti ja suklaamuna - ainakin. 

 

Maanantaina minua odottaa ensimmäinen tentti. Netissä tehtävä open book tentti eli materiaalit tietysti saa olla mukana. Ei se tosin paljon auta, että kirjat on mukana jos ei ole yhtään ennalta lukenut. Nytkin minun pitäisi lukea, mutta kummasti blogi, kahvi, siivoaminen tai joku muu ajaa helposti sen lukemisen ohi. Ei ole opiskeluajat niin kaukana takana etteikö näitä "parempia tekemisiä" aina löytyisi. Ei sillä, olen minä lukenut, tehnyt tehtäviä ja lukenut. Onneksi on ennalta jo jotain käsitystä asiasta niin se ei niin kamalan vaikeaa ole vaikka vaikeaa onkin. Ei se tiliristikoiden täyttäminen ole ikinä ongelmitta minulta sujunut, matikan kanssa aina pärjään, mutta ne ristikot..

 

Eilen käväisin parin ystävän kanssa Shanghain Ikeassa. Alunperin meitä oli 4 lähdössä, mutta yksi joutui jäämään pois kuumeen vuoksi. Pikaista paranemista toivottelen! Aina kun suunnitellaan reissua useamman ihmisen kesken on sovitettava yhteen monen aikataulut. Varsinkin, kun jokaisella on pieniä lapsia. Miten ayi pääsee, monelta lasten bussit menee, kuka vie kenetkin kouluun/bussiin, kuka ja mistä saadaan auto.. Meidän omat aikataulut oli kans aikamoista säätämistä. Iskällä tietenkin sattui virkistyspäivä samalle päivälle, joten hän lähti aamulla heti auringon noustua töihin ja sieltä kohti Hangzhouta. Minä puin ja syötin lapset, yritin katsoa välillä itsekin peiliin, tarkistaa onko kaikki mukana (kylmäkassit ja ikean säkit) ja tietysti pakata lasten reput. Sopivasti oli tietysti myös pikkuneidin päiväkirja hukassa ja sitä piti etsiä ja konttailla ympäri asuntoa - ihan äidin jäljiltä - löytyi lopulta hyllyn ja seinän välistä, kun kirja ei ollutkaan osunut reppuun vaan tipahtanut suoraan seinänrakoon. Sitten pikkumies rattaisiin ja kipin kapin neitoa bussille viemään. Sitten kotiin odottamaan ayin saapumista, jotta hän voi viedä pikkumiehen hoitoon, koska hänen tarhansa aukeaa vasta tunti sen jälkeen, kun suunniteltu Shanghain lähtö on. Ayin kanssa vuoronvaihto ja vielä hätätapausohjeet ja kulkukortti pikkuneidin koululle - jos jotain sattuu.. Äiti hyppäsi autoon ja matka Shanghaihin alkoi. Ayi huolehti pikkumiehen kouluunsa ja meni "oikeaan" aamun työpaikkaansa. Iltapäivällä toisen työnsä jälkeen ayi palasi meille siivoamaan ja tekemään muita hänelle kuuluvia töitä sekä huolehti pikkumiehen koulusta.

Ikean reissu oli antoisa, siinä ehdittiin suunnitella tulevan vuoden budjettia Suomi-koulun pienten osalle, keskustella muistakin äärimmäisen tärkeistä asioista, kuten maitohappobakteereista, lentoyhtiöistä, matkakohteista, perheistä, kotipaikoista. Naiset tietää mitä tarkoitan! Ikeasta mukaan tarttui kaikennäköistä tärkeimpinä tietysti piparit ja glögi sekä lasten huoneen kaaokseen toivottavasti järjestystä tuova kokonaisuus (toivossa on hyvä elää you know!). Paluumatkalla istuskeltiin ruuhkassa ja mietittiin sitä miten suomen "ruuhkat" on niin suhteellinen käsite. Jos 10 autoa on jonossa niin se alkaa jo olemaan toivoton jono.. (no hiukan kärjistetty tietysti) Matkassa mukana ollut pikkumies sanoikin kivasti jossain vaiheessa matkaa "Katsokaa miten paljon autoja!", kun katseli ikkunasta ulos vierellä näkyviä korotettuja teitä, jotka risteilevät kiinalle tyypilliseen tapaan useassa kerroksessa.

Viikolla sain viestiä ayeille järjestettävästä ensiapukoulutuksesta. Parin tunnin koulutus kustansi peräti 50 rmb, joten ilomielin kävin viemässä meidän ayin pariksi tunniksi oppiin. Jokaiselle ayille/kuskille oli jaettu omat "Anne-nuket", joita oli elvytetty, lisäksi havainnollistamassa oli ollut myös 2 eri kokoista vauva/lapsinukkea. Opetus tapahtui kiinaksi ja video, josta oppia ammennettiin oli englanniksi - laadukas kokonaisuus, kommentoi ystäväni, Kiitos hänelle! joka oli mukana koulutuksessa ja informoi minuakin tuosta asiasta. Nyt tiedän ayimme ainakin teoriassa osaavan toimia, jos lapsi meinaa tukehtua. Lienee hyvä meriitti myös ayillemme seuraavaa perhettä etsiessään. Minä taas jään odottamaan seuraavaa kurssia..

Viikon päästä lauantaina meillä onkin eräänlainen action päivä. Aamulla ollaan joulutunnelmissa Suomi-koulussa, päivällä yritän ehtiä piipahtamaan joulumyyjäisissä ja iltapäivällä onkin molempien lasten joulujuhlat Shilla hotellissa. Tiedotus täällä yleensä on tupannut jäämään aina viimetinkaan, mutta neidin osalta tänä vuonna ilmoittautuminen juhlaan tuli jo reilu 2 viikkoa ennen. Joulupukin jaettavatkin olen jo toimittanut koululle eteenpäin annettavaksi. Lisäksi ehdin saamaan viestiä neidille vaadittavasta asusteesta - valkoinen juhlamekko - hän kun on jo niin iso, että heillä on esitys juhlassa. Siitä tosin on vähän kielinyt jo joululaulut ja tanssit, joita hän kotona itsekseen laulelee - englanniksi. No, juttelinpa sitten neidin opettajan kanssa ja hän kertoi olevansa se vähiten suosittu opettaja koulussa tällä hetkellä. Syynä on se, että hän on tänä vuonna vastuussa joulujuhlan järjestämisestä ja oli vaatinut kaikki tiedoitukset vanhemmille hyvissä ajoin eikä 2 päivää ennen kuten yleensä. Kiittelin häntä jo siitä ja sanoin, että vanhempien (ainakin minun) mielestäni tuo on loistava juttu. Meillä on aikaa viikko etsiä sitä mekkoa entisen päivän sijaan. Koulun henkilökunta tosin on ollut nureissaan, kun on pitänyt niin kamalan aikaisin jo tehdä asioita joulujuhlan eteen. Pikkumieskin toi kotiin perjantaina kutsun tuohon samaan juhlaan - pikkumiehen tarhakin on saman omistajan alaisuudessa. Tähän samaan voisin kai mainita koulun yleiseen tiedotuspolitiikkaan liittyen, että viimeisin tiedote urheilupäivään liittyen tuli keskiviikkona, siinä kerrottiin, että perjantaiseen tapahtumaan on oltava vanhemmalle ja lapselle tietyn väriset vaatteet. Meidän osalta se tarkoitti sinisiä vaatteita, joita meidän neiti prinsessan kaapista ei löydy! Olihan siinä se torstai päivä aikaa etsiä kuteet! No sinänsä "onni onnettomuudessa" oli se, että koko päivä jouduttiinkin sitten perumaan.

Joulujuhlaa siis kerrakseen. Eihän päivä (tuleva lauantai) tietenkään vielä siihen pääty, vaan illalla on yhden ystävän läksiäiset. Juuri hänen, joka oli ensimmäinen suomalaiskontaktini täällä Suzhoussa. Elämä kuljettaa ihmisiä maasta toiseen ja nyt on heidän vuoronsa vaihtaa maisemaa. Tuolle samalle ajankohdalle tosin sattuu myös Itsenäisyyspäivä juhlat Shanghaissa. Kerroinkin niistä jossain vaiheessa aiemmin ja kerroin odottavani niitä innolla. Kävipä kuitenkin niin, että kun lopulta muistin etsiä ilmoittautumistietoja olin tyrmistynyt. Osallistumismaksu oli käteisellä maksettuna 500 rmb/hlö (vaati shanghaissa käynnin) tai suomen tilille maksettuna 60 euroa/hlö. Tietyn päivän jälkeen lysti maksaa 95 euroa/hlö. No mitä sillä rahalla saa? Juhlia suomen itsenäisyyttä suomalaisessa seurassa hienoissa vaatteissa, kutsun tuonne juhlaan ja juhlassa tarjottavan kevyen buffetin ruokajuoman kanssa. Pisti miettimään.. Olenko minä niin Iltapukuun pukeutumisen tarpeessa, että ostan ensin miehelleni puvun (kun sitä mustaa ei sattumoisin kaapista löydy), hankin itselleni (mekkohan mulla ois) kengät ja muut vermeet, maksaisin hotellin Shanghaista ayin kera yön ajaksi tai hommaisin auton kuljettamaan parin tunnin matkan edestakaisin ayin hoitaessa lapsia kotona. Ihan vain siksi, että pääsen keikistelemään hienossa asussa, joka on kiva pukea, mutta ei pitää. Ei, en todellakaan ole niin arvokkaan naposteltavan ja juhlajuoman perään, että maksaisin tuosta ilosta. Olen enemmän perheihminen ja käytän rahan johonkin muuhun. Tiedän, kaikkea ei rahassa mitata.. Tämä oli kuitenkin meidän päätös. Jään edelleen odottamaan tilaisuutta, johon voin pukea mekkoni ilman älyttömiä pääsymaksuja. Lienee siis aika ostaa mekolle säilytyspussi, jossa voin sen lahjoittaa sitten perintönä tyttärelleni hänen ollessaan aikuinen. 

Nyt on aika siirtyä köökin puolelle ja alkaa valmistamaan nakkikastiketta eilisestä Ikean "saaliista". Kyllä me olemme nakkikastikkeen ansainneet.. Mukavaa viikonloppua teillekin!