Olemme lasten kanssa säilyttäneet Vietnamissa saavutetun tunnin aikaeron kiinaan eli 5 tunnin aikaeron suomeen. 1 tunti vähemmän kirittävää Suomessa - ei ehkä kuulosta paljolta, mutta toivottavasti se on 1 päivä vähemmän tokkuraisuutta.

Tilasimme kaikki kolme (minä ja lapset) suomeen lunta ja pientä pakkasta, että lumileikit varmasti onnistuva - tähän asti kuulostanut lupaavalta! 

 

Kotiinpaluu loman jälkeen on ollut tekemistä täynnä. Laukkujen pakkausta, viimeisten tuliaisten ostoa, pyykinpesua (ja varsinkin sen kuivausta, kun ei ole sitä kuivausrumpua) jne. Meillä kaikilla on vielä riesana pienoinen flunssa. Itselläni nenän limakalvot niin kuivana, että viime yönä jo nenä ratkesi ja sain sotkettua vaatteet vereen. Onpa ihana mennä lentokoneeseen, kun tietää, että saa varoa jokaista nenänniisto yritystä. Ettei toistu se ensimmäisen kiinaan tulon puolen tunnin nenäverenvuoto.. Eikö se jo riitä, että me ollaan flunssassa?!

 

Tänään ajaessani mopolla kotiin mieheni työpaikalta ajoin jälleen kerran skootteri-auto kolaripaikan ohi. Meidän lähiristeyksessä. Oli sattunut joitakin minuutteja aiemmin ja näky oli aika lohduton. Jos jotain voi päätellä auton, mopon ja ihmisen sijainneista niin ihminen oli tullut lännestä ja ollut menossa pohjoiseen ja auto tullut pohjoisesta matkaten etelään. Jos sääntöjä noudattaisi niin nämähän eivät kohtaisi, mutta lopputuloksesta päätellen sääntöjä (kiinalaiseen tapaan) oli jätetty noudattamatta aika oleellisesti. Mopoilijan kulkupeli oli kappaleina tiellä kyydissä olleiden ostosten ympäröimänä, mopoilijan ilmeisestikin koristeena/lämmikkeenä ollut kypärä lojui myös osana noita rojuja. Ihmisjoukon (poliisit, ohikulkijat ja ohiajajat) piirittämänä maassa makasi tuo onneton mopoilija oman tiensä päässä - hiljaa, liikkumatta ja aika luonnottoman näköisessä asennossa. Toisin kuin yhdessä kanssani tietä ylittänyt mopoilija minä en pysähtynyt paikalle ihmettelemään ja odottamaan ajaisiko joku minunkin päälleni. Lohduton näky, kun kiire päättyy. Ja minun "pahin" pelkoni tuossa vaiheessa oli, että ei kai lapset sattumoisin ole katsomassa ikkunasta tuota. Päästessäni kotiin vartti myöhemmin (kauppareissun jälkeen) tarkistin tilanteen ikkunasta ja totesin, että meidän ikkunoihin ei onneksi näy nuo tapahtumat kuin pieniltä osin eikä lapset olleet sitä huomanneet. 

 

Tätähän se kiinankin (niin kuin monen muunkin maan) liikenne on. Kävellessämme meitä odottavalle autolle iltapäivällä todistin tapahtuman, kun jalankulkija hyppäsi ykskaks yllättäen jalkakäytävältä bussipysäkille eli mopokaistan yli. Mies ei vilkaissut sivulleen (tämäkin aika normaali tilanne) ollenkaan ja sivulta tullut mopoilija (oli liikenteessä sillä matalalla polkumopolla) ei ehtinyt tehdä yhtään mitään. Törmäsi kävelijän jalkoihin, kävelijä kompastui bussipysäkin kiveykselle, mopo heitti ilmassa sivuhypyn ja mopoilija lensi kaaressa kyydistä pois. Tässä ei tosin kenellekään sattunut mitään isompaa ja takana tulevalla mopolla toimi ajatus ja hän ehti pysäyttää moponsa. Mopoilija läksytti kuuluvasti tuota jalankulkijaa (aiheesta!), joka ilmeisesti oletti, että jos sieltä joku olisi tullut niin se olisi tuutannut.. Sähkömopo on äänetön - jarrujen vinkumisen lisäksi siitä useimmin lähtevä ääni on juurikin törmäyksen ääni ja niitä kuulee valitettavan usein.

 

Tällä hetkellä onkin hyvin rentouttavaa tulla lintukoto Suomeen, jossa perusasiat toimivat. Ihmiset valittavat olemattomista tietämättä miten asiat on muualla maailmassa. (Antakaa minun säilyttää tämä harhakuva edes hetken.. Tiedän, ettei asioita voi yleistää) Sen verran olen muistanut lehtiä lukea, että suomessa on tulossa presidentin vaalit. Ehdokkaista ei kyllä ole montaakaan nimeä tiedossa, mutta asiaan on varmaankin perehdyttävä kunhan perille pääsemme. 

 

Älkää ampuko niitä raketteja! Ehkä ne näyttää hienolta, mutta.. No joo, eihän siellä suomessa niitä ammuta kuin kerran vuodessa. Me kuitenkin erittäin mielellämme nukumme (paras olisi korvatulpat päässä) koko tuon "ilotapahtuman" ajan. Viimeisimmät raketit katsoin ammuttavan tänä päivänä naapuritontin uuden rakennuksen kunniaksi. Siinä ei taas miehillä päätä pakottanut..

 

Yhteenvetoa kuluneesta vuodesta ehkä viikon/kahden sisällä. Nyt alan katselemaan (toivottavasti) kauniita unia ja aamulla olemme reippaina lintustamassa kohti suomen lentoa.