Jo minä olenkin ehtinyt monta vuotta pitää silmälasejani ja jotenkin ihmeen kaupalla ne selvisivät ehjänä pikkumiehen pahimman ajan eli 0-2 v yli. Eilen sitten tuli se viimeinen pisara ja lasien nenätyyny lähti juurineen irti. Pähkäilin mieheni kanssa, että ostaako jostain tähän hätään uudet, ostaako ne vasta Vietnamista (missä pitäisi olla ehkä jopa edullisempaa kuin kiinassa) vai marssiako siihen silmälaserleikkaukseen. 
Leikkaus voitiin heti kättelyssä laskea pois - liian vähän aikaa toteuttaa se, eikä seurantojakaan pystyisi tekemään, kun minä huitelen missä sattuu. 

Niinpä minä marssin - jaa, mutta kerrotaanpas se matka seikkaperäisemmin.. Jälleen kerran aamulla olin lähdössä pikkumiehen kanssa ulos - niitä silmälaseja etsimään. Eiköhän homma mene viime metreillä tappeluksi, kun kenkiä ei saa laittaa jalkaan. Tässä vaiheessa äidin höyrypilli ujelsi ja äiti sanoi pikkumiehelle heipat ja lähti "mukamas" ulos asunnosta. Siinä vaiheessa, kun ovi pamahti takana kiinni äiti vasta tajusi, että hetkinen.. kävelin ulos asunnosta, laitoin oven kiinni EIKÄ minulla ole AVAIMIA. Pikatarkistus taskuihin - ei avaimia, mutta onneksi oli puhelin. Heti soitto iskälle, että nyt justiinsa tänne. Äiti lukitsi pikkumiehen asuntoon sisälle ja itsensä ulos. Siinäpä sitten juttelin muutaman minuutin oven läpi pikkumiehelle ja yritin häntä saada avaamaan oven. Pikkumies teki työtä käskettyä ja haki mammuttijakkaran, kiipesi siihen ja räpelsi ovenripaa, mutta ei ovi ei auennut. Sitten iskä onneksi jo pyyhälsikin paikalle ja ovi saatiin auki. Kas kummaa, kun oli pikkumiehellä kengät kourassa ja hän oli odottamassa rattaiden edessä lähtöä. Mitä tästä opimme? Äidin pitää muistaa rauhoittua ja laskea kymmeneen ennenkuin tekee yhtään mitään! Pikkumies muisti ehkä 5 minuuttia, että joskus kannattaisi äitiä totella. 

Ja takaisin alkupisteeseen. Iskä-rakas nakkasi rymysakin uimahallin neipparin kulmille ja äiti ja poika menivät silmälasiostoksille. Ensin etsittiin pokat - maailman ärsyttävintä hommaa silloin, kun ne oikeasti pitäisi löytää. Varsinkin, kun ei ole makutuomaria mukana ja kiinalainen myyjä sanoo AINA, että se on hyvä. Ilman laseja ja piilareita ei voi kovin kaukaa tarkastella, että miltäs ne pokat nyt näyttää, joten aika nopeasti (onneksi) löytyi sellaiset mitä saattaisi ehkä jaksaa peilistäkin tuijottaa. Sitten hinnan selvitys (424 rmb) ja tarkistus notta milloinka ne olisi valmiit. Myyjä sanoo puolituntia ja minä äimistelen suu auki, että mitä?? Lopulta, kun myyjä sanoo sen englanniksi (hei se osasi sen verran enklantia!!), että half hour niin minä tajuan. Kyllähän se myyjä yritti kysellä haluanko millaisen linssin, mutta kielitaito ei oikein kiinaksi riitä kertomaan, että heijastuksen esto olisi kiva ja kova pinta ja vaikka mikä.. Halvin sai siis kelvata, seuraava hintaluokka kun olisi ollut valmis vasta seuraavana päivänä. Reilu puolen tunnin odottelun jälkeen sain lasit sovitukselle ja ihmettelin, että tältäkö se maailma näyttääkin?! Olipa kirkasta ja selkeää - vaikka itsepäisesti olen kyllä sitä mieltä, että ne luvut mitä myyjä väitti vanhojen lasieni olevan eivät ole sitä millaisina ne muistan. 

Iltapäivällä ehdin myös parturiin. Tiistaina lapsia käyttäessäni siellä kyselin milloin Kevin on paikalla ja torstaina lupasi olla. Niinpä tänään lompsin sinne ja vartin odottelun jälkeen pääsin kynittäväksi. Tällä kerralla minulta ei edes kysytty, että miten haluaisin leikattavan vaan Kevin hiusten pesun jälkeen alkoi napsia. Lopputulos oli loistava, kuten aina tähänkin asti ja malli muuttui hieman edellisestä kerrasta. Kun minulla nyt ei ollut lukemista mukana niin ehti hän muutaman sanan kertoa/kysellä joulun ja kiinalaisen uudenvuoden ajasta. Hän kertoi olevansa Guilinista kotoisin ja menevänsä käymään siellä tänä vuonna - 3 vuoden tauon jälkeen. Meidän itsestään selvänä pitämä lentomatka sinne kestää vissiin jotain 3 tunnin luokkaa, mutta Kevin ei tietenkään lennä vaan menee sinne junalla - mooonta monta tuntia. 

Ja siihen päättyy tämä jorina tällä erää. Huomaan nyt mikä ero on silmälaseilla, joissa on prismaa ja laseilla, joissa sitä ei ole.. Vanhoissa oli ja silmät ei väsyneet, mutta näissä uusissa ei ole ja reilu puolen tunnin ruudun tuijotuksen jälkeen pää ja silmät tuntuvat hajoavan!