Jouluaattona eli lauantaina hyppäsimme jälleen taksiin (mainitsinko jo, että taksit parkkeeraa aina kaksin kappalein hotellin edessä!?! vähänkö kätevää!) ja otimme tällä kertaa suunnaksi Mui Nen. Matkaa on 10 kilometriä ja aikaa tuohon kymppiin tuhraantui reilu puolisen tuntia. Matkalla huomattiin, miten Phan Thiet jatkuu mm. kauppojen osalta pitkästi Mui Neen päin. Heti alkumatkasta bongasimme jopa KFC:n. Heti sen jälkeen olikin vuoroin ruokakauppaa/kioskia, kypärä-, vaate-, kenkä-, hedelmä-, lihakauppaa ja taisipa tuollekin matkalle mahtua väliin niitä arkkukauppoja eli ihmisen viimeisiä majoja. 

 

Perillä saavuimme kylään, joka oli meren rannalla, mutta merta ei tuolle pääkadulle näkynyt vilaukseltakaan. Heti ensi metreistä huomasi, että nyt tultiin turistien alueelle. Ei pelkästään siitä, että kadunvarsilla parveili vaaleahipiäisiä ihmisiä vaan myös kauppojen tuotteista eli turistijuttuja (olkihatuista, tauluihin, syömäpuikkoihin ja magneetteihin), hedelmäkojuja, kioskeja, "matkatoimistoja" ja länsimaista ruokaa tarjoavia ravintoloita. Ajelimme tovin tuota rantakatua, ennenkuin pyysimme taksin pysähtymään. Maksoimme kyydin (olisiko ollut n. 150 000 dongia = n. 5 euroa) ja huomasimme pysähtyneemme jonkinlaisen matkanjärjestäjän toimistolle. Niin hassua käyttää sanaa toimisto, kun kyseessä on rakennus, jossa on 3 "seinää". 2 taisi olla kiinteää ja yksi pelkkä kangas, tien puolelle mitään seinää tai kangasta ei ole (ellei se ollut käärittynä ylös aukiolon ajaksi = luultavasti niin). Kipaisin heti kysymään paluukyytiä lentokentälle ja heiltä annettu hinta oli puolet siitä mitä maksoimme tulokyydistä. Eihän siinä auttanut kuin sopia kyyti valmiiksi - olipa helppoa! 

 

Seuraavaksi osoitteeksi meille osoittautui Minigolf-rata, jossa iskä ja pikkuneiti ottivat kisan. Olisiko ollut jopa ensimmäinen kerta pikkuneidille. Äiti ja pikkumies tyytyivät katselemaan peliä ja odottelemaan päikkäreitä.. No ei se nyt ihan niin mennyt, kun olimme ainoat asiakkaat paikassa toi tyttö tiskin takaa pikkumiehelle oman mailan ja pallon. Onneksi äidin ei kertaakaan tarvinnut palloa ratojen välissä luikertelevasta purosta poimia, mutta muualta nurmikoilta ja rei'istä kyllä. Pikkumies ehti kokeilla yhtä jos toista jippoa! Homman mennessä jo mailan heittelyksi äiti nappasi pikkumiehen mailoineen kainaloon ja suuntasi paikan ravintolaan istumaan. Ihana bambusta tehty paikka heinä/oksa kattoineen. Tässä ravintolassa olikin vain 1 seinä.. Hinnatkin oli kohdallaan, kun tuorepuristettu ananasmehu (voi taivas, että oli hyvää!) ja kahvi maksoivat yhteensä alle 2 euroa. Kahvi tosin oli maailman pahinta. Kippasin sekaan kaiken minulle tuodun maidon ja puolet tarjolle tuodusta sokerimäärästä, mutta silti irvistin jokaisen hörpyn jälkeen, kuin olisin viskiä kumonnut kurkkuun. HUH! Pikkumies vaipui päikkäreille ravintolan sohvalle, äiti kuvaili ympäristöä pikkukameralla - en taaskaan jaksanut alkaa raahaamaan parempaa kameraa painon vuoksi mukana. Kameran lisäksi, kun on kannettava myös about 11 kiloinen pikkumies vaihtovaatteineen..

Pelin päätyttyä pöytään tallusteli tulipunainen pikkuneiti - oli tullut pelin tiimellyksessä kuuma. Voittajalle tarjottiin suklaapirtelö ja isi sai tyytyä suklaajäätelöpalloihin. ;)

 

Pikkuneiti oli ollut vailla pitsaa jo pari kertaa loman aikana ja nyt kohdallemme sattui ravintola, joka mainosti omistavansa puulämmitteisen pitsauunin. Pitihän se käydä testaamassa. Kalliimpi kuin kiinan hinnoissa oleva pitsa (tarviiko muistuttaa, että kiinan pitsat on kalliimpia kuin suomen..) oli hintansa arvoinen. Päällä ollut kinkku korvasi meidän joulukinkun ja lautasellinen oliiveja kyytipoikana upposi matkaseurueeseen hujauksessa. Jokaiselle jotain - lapsille mustia, äidille kalamata ja isille sekä edellisiä että vielä vihreitä oliiveja. 

 

Tyhjin käsin Mui Nesta ei tarvinnut lähteä. Löytyi sieltä hieman matkamuistoja itselle. Saunaa minä sieltä alunperin lähdin tavoittelemaan, mutta käveltyämme pääkatua kilometrin verran ja vietettyämme ulkona nelisen tuntia (aurinko paistoi pilvettömältä..) ei siinä sauna enää ollut kovin ykkösenä. Ykköseksi nousi uima-allas ja niinpä suoriuduimme takaisin hotellille.

 

Hotellissa meitä odottikin huoneessamme ikkunan pesijät. Ei niinkuin kiinassa, että laskeuduttaisiin katolta vaan siten, että mies roikkuu ikkunasta ulkona toisen kätensä varassa toisella kädellä kannatellen pitkävartista ikkunanpesu sientä/lastaa). 2 naista huolehtimassa sienen pesusta ja siitä, ettei pesijä tipahda. Lisäksi minut hätistettiin huoneesta samantien pois. ;) 

Uinnin aikana joulupukki (jonka näimme menomatkalla Mui Neen istuvan ison lahjasäkin kanssa mopon kyydissä) oli käynyt tuomassa jokaiselle jotakin hipisteltävää. Lapsilla oli ilo katossa, kun uimasta palattuamme sängyllä odotti lahjakeko. 

 

Aattoillaksi laitoimme paremmat vaatteet päälle ja suuntasimme alakerran ravintolaan syömään jouluateria. Ei siis sitä altaalla tarjottavaa sapuskaa vaan ihan ravintolan a la carte listalta. Äidin lautaselle eksyi kanapihvi perunamuusin kanssa (yllättäen onnistuin vaihtamaan ranskikset perunamuusiin ensi selittämisellä tarjoilijalle, joka ei osannut kuin yhden sanan englantia - wow!) - muusi korvasi siis imelletyn perunalaatikon. Pitkät pavut ajoivat herneiden asemaa. Yhteiset alkupalat = patonkipalat, joiden päällä oli kasviksia, juustoa ja tomaattikastiketta (tai jotain sinnepäin) korvasi rosollin. Ja iskän nauttima possupihvi kruunasi läsnäolollaan "kinkun" lopullisen sijan. Juu, ei todellakaan ole lähelläkään sitä mihin on totuttu, mutta tänä jouluna näin. Enkä kyllä sano, että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta - vähänkö oli helppo joulu!!

 

Joulupäivä pyhitettiin jälleen uima-altaille ja hiekkarannalle. Simpukoita, hiekkakakkuja, merivettä, uintia, syöntiä ja päikkäreitä siitäpä se päivä koostui. Illalla halusin mennä tarkistamaan millainen paikka on aurinkomatkojen sivuilla mainittu Nelly's (tai Nancy tai joku N alkuinen tyttö) ravintola, joka tarjoaa länsimaisia ruokia. Jos asuisimme suomessa tai olisimme vasta käyneet suomessa ei aasialaisessa ruuassa olisi mitään vikaa, mutta puoli vuotta kiina"herkkuja" ja sitä jo kaipaa muutakin ruokaa. Ulospäin ravintola näytti lähestulkoon suljetulta. Mietimme jo, että onko paikka edes auki. Ovi ei ollut lukossa ja tarjoilijat nyökyttelivät paikan olevan auki - autio kuin mikä - sekin yleensä jo kertoo jotain.. Suurempi puoli ravintolasta, jossa oli sohvat ja matalat pöydät kuulosti enemmän yökerholta, joten valitsimme pöydän vähän valoisammalta puolelta, jossa penkit oli puisia ja pöydät pikkiriikkisiä, mutta korkeita. Jo istuessamme penkeille alkoi epäilyttää tuliko tehtyä virheliike. No listalta löytyi pitsaa, pastaa jne. muutamia länsimaisia eväitä eikä hinnat hirvittäneet. Niinpä tilasimme muutaman ruoan kokeeksi ja syötäviähän ne oli - tosin hirvittävän pieniä annoksia. Pieni pitsa oli n. 15 cm halkaisijaltaan.. Lopuksi pikkumies vielä potkaisi vahingossa yhden lautasen lattiaan kappaleiksi - pienet pöydät (todella pienet). Onneksi olimme jo maksaneet ja saatoimme poistua paikalta sen kummemmin asiaan takertumatta - emme paenneet, kun tarjoilijat olivat vierellä! Lopputulos - ei tartte suositella tuota paikkaa..

 

"Kotimatkalla" poikkesimme  CoopMartiin ostamaan juomaa ja pikkusuolaista seuraavaksi päiväksi ja mieheni tuumasi, että tuli sellainen fiilis kuin Auchanissa viikonloppuna. Ensimmäinen ja viimeinen kerta tulla ostoksille illasta. ;)

 

Tapaninpäivä sujui jo tutulla kaavalla. Aamupalan jälkeen hiekkarannalle varpaita liottamaan. Olimmekin tosin paikalla jo niin aikaisin, että laskuvesi oli vienyt veden tosi kauas. Lapset molemmat uskaltautuivat ihan vesirajaan rakentamaan hiekkalinnaa ja iskä suunnisti aaltoihin. Ja kyllä ne aallot oli isoja kuten aina siihenkin asti. Ensimmäinen aalto oli vienyt aurinkolasit päästä. Videopätkää jaksoin filmata lasten touhusta ja saapuipa siihen sopivasti joku paikallinen nainenkin lapsia "kiusaamaan" (en tiedä mitä muuta sanaa käyttäisin). Paikalliset usein tunnisti siitä, että he olivat meressä täysissä pukeissa. Tämä edellä mainitsemani nainen noudatti hyvin tuota "sääntöä" lisättynä sillä, että hän oli meressä myös mopokypärä päässään. Kai se tieten lierihattu pysyy paremmin päässä, kun on kypärä sitä paikallaan pitämässä. ;)

 

Meren aloitettua nousun toden teolla me suuntasimme pesulle ensin uima-altaaseen - hiekat pois ja sitten vielä huoneeseen suihkuun. Lapset ja iskä päikkäreille ja äiti omalle retkelle - ostoksille!! Suuntasin Phan Thietin markkinoille etsimään niitä tavaroita, jotka vielä ostoslistallani oli. Tokihan siinä matkan varrella tarttui mukaan muutakin, kuten uudet sandaalit itselle (2e) ja pikkuneidille juhlakengät (n. 3e). Kirjailtu Vietnam kartiohattu, neidille hattu (liian pieni..) ja jotain muuta pientä. Taskupokkari oli mukana ja sillä aina tilaisuuden tullen napsin kuvia. Mieleen oli vain jäänyt kumpuamaan viesti: "ihmisiä ei saa kuvata ilman lupaa - ainakaan rukoilevia, ei saa kuvata sitä ja tätä ja tuota..". Eli toisin kuin kiinassa. Kiertelin sokkelomaista marketia edestakaisin ja ehdin nähdä monenlaista: ankkoja ja kanoja puoliksi kynittyinä (tai ainakin sen näköisiä) nilkoistaan yhteen sidottuina - elävinä tietysti, rapuja keitettyinä, paistettuina ja elävinä, simpukoita, hedelmiä, lampaanpäiden puolikkaita - päättelin koosta ja muodosta nahattoman yhdellä silmällä tuijottavan pään olleen lampaalla joskus, "lihatiskin", jossa lihan palat ja luunkappaleet erinäisinä kekoina oli aseteltu pahvinpalan päälle ja myyjä nainen hätisteli välin kärpäsiä ja välillä käänteli lihapaloja (tiedäthän miten liha alkaa muuttaa väriä lämpimässä) - tuolloinkin oli se 30 astetta lämmintä. Marketin sisällä sattui aina välistä näkemään sellaisen huoneen, jossa joko joku asui tai se oli taukotila. Jokatapauksessa oikein mielenkiintoinen reissu. Tosin yksi myyjä oli kohtalaisen töykeä ja kun en juuri hänen myymiään kenkiä pysähtynyt katsomaan hän tokaisi perääni "Stupid" hoonolla englannilla. Kai tuokin kertoo tuoreesta turistimista ja asiakaspalvelun puutteesta - lienee ollut tarkoitettu, etten ymmärrä mitä hän sanoo ;)

 

--

Kirjoitus jatkuu autossa matkalla Shanghain lentokentältä kotiin 28.12.

Aikani Phan thietin keskustassa kierreltyäni suuntasin hakemaan porukalle hampparit lounasta korvaamaan. Taksikuski ei ymmärtänyt yhtään mitä KFC tarkoittaa - en siis osannut sanoa sitä vietnamilaisittain. Lopulta pyysin kuskia ajamaan CoopMartiin. Eiköhän kuski käytä tilaisuutta "hyväkseen" ja ajaa "maisemareittiä" kohteeseen, takanahan istuu varmastikin tyhmä naisturisti. Onneksi reitti ei muutamaa tuhatta dongia kalliimpi ollut kuin "normaalisti", joten maksoin sen vielä tasarahalla.. Vietnamissa ei tahdo aina taksikuskeilta löytyä antaa rahaa vastaan vaan se loppu jää tipiksi. 

 

Kerran hotellille tultuamme matka maksoi 20 000, meiltä löytynyt pienin raha oli 100 000. Siinä sitä etsittiin hotellin ravintoloita ja respaa myöten paikkaa missä tuon satasen saisi rikki. Onnistui lopulta ja onneksi kuskikin jaksoi odottaa - olisi ollut aika iso tippi hänelle. Eihän tuo tosin 100 000 ole kuin nipin napin päälle 3 euroa, mutta periaatteesta.

 

Viimeinen päivä on aina yhtä odottelua - varsinkin, kun meidän paluulento lähti vasta yöllä. Ensin odotettiin, että huone pitää luovuttaa, sitten odoteltiin milloin voisi mennä syömään lounasta, että pärjää automatkan ja tietysti sitä, että milloin auto tulee hakemaan. Vaihtaessani vaatteita auto- ja lentomatkaa varten tapahtui tietysti se "ennakoitu" eli pikkumies kasteli samantien omat paitansa limsalla. Ja iskä poltti nahkansa sen vajaan tunnin aikana, mitä olimme ulkona ilman aurinkorasvaa. 

4 tuntia 15 minuuttia autossa ja olimme jälleen Ho Chi Minh lentokentällä. Ihmettelin tosin hieman tuota suoritusta, koska paikoitellen oli niin ruuhkaa, että yksikaistaisella tiellä oli parhaillaan jopa 4 rinnatusten matelemassa eteenpäin. Vietnamin tiet todella on surkeita. Lieneekö öljysora se miksi sitä pintaa voisi kutsua. Tiet on enemmänkin suunniteltu mopoille ja niissä nyt ei se koloisuus varmaan kovin paljoa haittaakaan. Autokanta on aika uutta ja isotkin autot (kuorma-autot ja rekat) ovat hyväkuntoisia - huomattavasti parempikuntoisia kuin esim. kiinassa. Moottoriteitä ei ole ja matka HCM-Phan Thiet väli on hyvin pitkälti sen näköistä, kuin ajettaisiin pikku kylien läpi. Ihmiset asuvat omissa yrityksissään vai onko parempi sanoa, että he asuvat kotona, mutta hankkivat elantonsa yrityksestä, jonka ovat perustaneet ulko-ovensa tuntumaan. 

 

Matkan varrella bongasimme pari kuntosalia, jotka nähtyämme oli pakko pohtia ääneen, jotta minkä verran niiden jäsenmaksu on? Sali oli tupaten täynnä miehiä, seinät oli "nimeksi". Ilmastoinnilla ei varmasti olisi mitään merkitystä juurikin niiden seinien vuoksi.

 

Lentokentällä olimmekin sitten todella hyvissä ajoin. Matkalla kentälle ajoimme jälleen HCMin läpi. Kuskin apulaisena toiminut mies kertoi, että kenttä on keskellä kaupunkia. Kentällä saimme todeta, että tuohon aikaan illasta ravintolat ei ole auki. Meidän lennon lähtöselvitys ei ole auki jne. Niinpä latasimme mahaan pienet leivät kahvilasta ja laitoimme nukkumaan kentän penkeille. Matkalaukku säilytys varmaankin olisi ollut ja lähettyvillä ravintoloita, mutta into lähteä pimeään kaupunkiin etsimään ravintolaa ei ollut korkealla.

 

Paluulento oli ajallaan, mutta kuten kuvaan sopii oli pikkuneidin vuoro sairastua. Neiti valitti jo lentokentällä, että häntä palelee. Päällä poolopusero ja takki & vuorelliset farkut (ei - ei ne kiinalaiset toppaukset..) ja lämmintä sisälläkin (ilmastoinnista huolimatta) reilusti päälle 20. Sehän tarkoitti siis sitä, että kuume oli nousemassa! Ei se toisaalta tarkoittanut muuta kuin sitä, että reilusti ennen koneen laskeutumista kiinaan piti syöttää kuumetta alentavaa särkylääkettä - eipähän jää lämpökameroihin kiinni..

 

--

Kotona jälkiaatokset Vietnamista

+ meille sattui lämpimät kelit, hyvä hotelli (tosin sinne alkoi tulla suomalaisia meidän viimeisinä päivinä - ainakin 3 muuta porukkaa), allekirjoittaneelle maistuvaa ruokaa

- surkeat tiet, Phan thietin kova merenkäynti, jatkuva palvelurahojen antaminen, liikenne!!

 

Vietnam on maa, johon koko perhe voi palata uudelleen - ei ehkä samaan paikkaan, mutta edes samaan maahan ;) Ja se on paljon se!!

 

ps.. Netti Shanghain lentokenttähotellissa pätki, joten täällä vuodatuksessa törötti pelkkä otsikko ensimmäiset tunnit ;)