Huomenna on kulunut jo viikko siitä, kun tulimme suomeen. Aika saa siivet kuten aina, kun on paljon tekemistä. Lähimpiä sukulaisia, rakkaita ystäviä, lumen riemuja ja paljon unta - niin, unta ei lunta. ;)

Alkuviikosta suuntasimme Oulaisiin hakemaan varastosta vaatteita. Tavarat kun varastoitiin kesällä mummolaan odottamaan seuraavia lomia. Lapsille löytyi luistimet, lakkeja, hanskoja ja muuta (jotain mitkä vielä päälle mahtui/oli siskolta säästetty pikkuvelulle). Äidille sen sijaan löytyi paljonkin - kenkiä, takkeja, pipoja, hanskoja, housuja, paitoja.. No joo, onhan ne pikkasen out of fashion, mutta taida paljon näillä leveyksillä haitata ;) Varsinkin, kun ne on mun päällä ja osa vielä isoiksikin käynyt..

 

Luistelemaan sännättiin tiistaina. Pisti jo matkalla kentälle miettimään, että olikohan sinne jää ehditty tekemään vai ei. Eihän se lumi maassa ole vielä kovin montaa päivää/viikkoa ollut. Kotoa luistinradalle on matkaa pari sataa metriä (tiedän, että olen huono arvioimaan, mutta hyvinkin kävelymatka) eikä tuota reissua onneksi turhaan tehty. Lapset pääsi (aika epätasaiselle) jäälle kaatuilemaan ja perillä muistin, että mailat olisi saattaneet auttaa hieman tasapainoilussa. Pikkumies ensimmäistä kertaa ikinä luistimilla ja yllättävän hyvin se sujui. Pikkuneidille tämä oli jo kolmas peräkkäinen vuosi (n. 1kk ajan joka vuosi eikä tosiaankaan jokapäivä..) ja nyt neiti oli pitkällään harva se sekunti.

 

Keskiviikkona oli pikkuneidin 5v neuvola ja kouluunlähtötarkastus. Äiti heivattiin huoneesta ulos täyttämään erinäisiä lomakkeita ja neiti jäi terkkarin kanssa tekemään kaikenmoisia juttuja. Hyvin oli kuulemma mennyt. Vain k-kirjaimesta jäi "merkintä" papereihin ja sekin niissä tapauksissa, kun on sanassa kaksoiskonsonantti. Ensi maanantaina on sitten vuorossa tarkastukseen kuuluva lääkärillä käynti. 

Illaksi ajaa huruuteltiin vielä Ouluun moikkaamaan serkkuja. Pikkuneiti olikin tuumannut yksi ilta, että on niin tylsää, kun ei ole kavereita illalla. Nyt korjasimme senkin tältä illalta ja haimme unilääkettä leikeistä. 

 

Torstai onkin sitten jo ihan oma lukunsa. Aamulla siivousta suomalaisittain eli imurointi, matot pihalle ja lattioiden luutuaminen. Ruoanlaittoa ja lounas. Apteekkiin toteamaan, ettei lasten rabies rokotteet ole ihan vielä tulleet, neiti hammashoitolaan toiselle puolen kylää. Hammashoitolasta takaisin apteekkiin, rokotteet mukaan, kotoa hakemaan pikkumies (ja autokin ehdittiin vaihtaa lennosta sisareni kanssa), takaisin tk:hon, mutta nyt neuvolaan. Siellä piikit ja oireiden odottelut jonka jälkeen nokka kohti Oulun tullia. Olimme tilanneet minulle tietokoneen ulkomailta ja se piti lunastaa tullista. (Olin ehtinyt jo aiemmin viikolla soittaa tullineuvontaan, tilata paketin ouluun jne.) Olin tullissa puol kolmen jälkeen, selvittelimme mitä tulee tehdä (alvin maksu) ja pitkällisten lappujen täyttelyiden (en sitä osannut täyttää kuin parista kohtaa) ja miljoonien tallennusongelmien (tullivirkailijalla tiskin toisella puolen) jälkeen kellon käydessä jo kuutta (no siis yli viisi) pääsin tietokone toisessa ja pikkumies toisessa kainalossa ulos tullista. Paikkahan oli sulkeutunut jo varttia vaille neljä, mutta kun suomalaiset ei ole luovuttajia niin me odotimme ja virkailija näpytteli.. Lapset ehti kyllä tuon parituntisen aikana (Yllätys!!) tehdä yhtä sun toista ja äidin pinnaa piti venyttää ja venyttää. Touhu vähän rauhoittui siinä vaiheessa, kun pikkumies tiputti päällensä yhden esitehyllyn hyllyköstä.. Riittääkö se kertomaan siitä, että vauhtia riitti.. Tuon reissun jälkeen oli mehut pois meikäläisestä.

 

Loppiaista vietetään Oulaisissa ja pakkasia odotellaan alkavaksi ensi yön aikana. Tähän asti onkin ollut aivan uskomaton -1 asteen kelit.. Mutta eihän me pakkasia pelätä, puetaan vain enemmän vaatetta ja ulkoillaan lyhyempiä pätkiä!