Hyvää alkanutta vuotta täältä Kempeleestä!

Matka lasten kanssa meni yllättävän hyvin. Aamulla molemmat muksut kävelivät koko matkan hotellista lähtöselvitykseen ja vetivät laukkujansa mukana. Olivat kyllä tosi reippaita, kun sitä kävelyä kuitenkin on satoja metrejä. Vaikka olin tehnyt lähtöselvityksen jo netissä eli lisännyt kaikki tarvittavat tiedot etukäteen niin Baggage Drop tiskillä aikaa silti tuhraantui useita minuutteja. En tiedä mikä se aina kestää, mutta niin näkyy olevan. Tuo aamu lentokentällä tosin oli Finnairin tiskeillä tosi hiljainen. Ei minkäänlaisia jonoja - ei edes ihmisiä joka tiskillä. Se enteilikin sitä, että koneeseen päästyämme meille jokaiselle matkustajalle oli oma kokonainen penkkirivi. Lentoemäntiäkin oli melkein yhtä paljon kuin matkustajia. Rauhallinen matka siis!

Kone pääsi matkaan jonkin verran myöhässä, kun ei aikaikkunaan lähdölle suotu edes etukäteen (kaikki oli valmista jo hyvissä ajoin) ja helsinkiinkin saavuttiin vain hitunen myöhässä ja niin pääsimme ensimmäistä kertaa meille varatulle neljän lennolle Ouluun. Oulun koneessa pikkumiehellä varsinkin alkoi jo aikaero painamaan ja väsymys. Olihan hän toki vetäissyt lähemmäs 3 tunnin päikkärit pitkällä lennolla, mutta nyt viimeinen osuus otti jo voimille. Uni ei tullut ja äidin sylissä olisi halunnut istua hän ;) Takana istuvat muun maalaiset ehdottelivat jo, että onko hänellä korvat lukossa tai muuta, mutta ystävällisesti heille totesin, että ei - hän ei vain halua istua paikallaan. Onneksi tuokin huutoepisodi oli ohi viidessä minuutissa.

Pikkuneiti tuumasi koneen laskeutuessa, että näyttääpä täällä jouluiselta. Helsingissä ei ollut yhtään lunta, mutta Oulunsalon kentällä maa olikin ihan valkea. Tässä vaiheessa on kiva sanoa, että onneksi suomen koti on näinkin pohjoisessa.

Uudenvuoden aattoilta meni leppoisasti laukkuja purkaessa ja lasten touhutessa serkkujen kanssa. Saunassa ehdittiin piipahtaa ja nukkumaan mentiin jo puoli yhdeksältä. Me ei edes herätty kuulemma niin kovaan paukkeeseen keskiyöllä.. Ihanaa! Aamulla pikkuneiti herätti jo viideltä ja oli vailla pihalla lumileikkeihin. Äiti sai puhuttua neidin ympäri ja pihalle mentiin vasta puoli kahdeksalta. Pikkumieskin oli ehtinyt ylös ja pääsi heiluttamaan lapiota takapihalle.

Uudenvuoden päivänä kävimme testaamassa myös paloaseman pienen pulkkamäen illan jo hämärtyessä - vai onko se nyt ilta, kun kahden jälkeen alkaa jo pimetä?! Kuitenkin rauhallista oli - mitä nyt lapset serkkupoikien kanssa pitivät yllä normaalia melutasoa ja kaaosta. Sinänsä hyvä, koska meillähän ei ole täällä enää montaakaan omaa tavaraa. Mummi on onneksi tuonut muutamia leluja ja oli jotain millä leikkiä siinä vaiheessa, kun serkkupojat suuntasivat kotiin. Pikkuneiti tosin oli hyvin surullinen ja pahalla päällä, kun illalla oltiinkin enää kolmestaan (tai no onhan meidän koiruus täällä tieten). Neiti tosin ei ollut nukkunut päikkäreitä, joten hän sippasi katsoessaan iltasatua jo kuudelta ja äiti pikkumiehen kera luovutti ennen seiskaa. Onneksi uni maistui aamu puolkuuteen ja tämä päivä ehkä on jo hieman pidempi. Niin, kun joskus valkeaisi..

Nyt suuntaamme katsomaan mitenkä isoksi tuo meidän Zeppelin on kasvanut ja sitten käännämme auton keulan kohti Oulaisia ja lähdemme hakemaan meidän talvivaatteita varastosta. Lainahepenissä on pitkälti ensimmäinen päivä vietetty.