Yritys 1:

Sormet syyhyää, jotta saisin taas kirjoittaa. Aivot ei kuitenkaan ole ihan samaa mieltä kanssani (minkähän kanssa ne voisi olla samaa mieltä..) tekemisissäni. Ajatus pomppii edelleen aikaeron ja väsymyksen vuoksi ja tänään vielä särkee päätäkin. Päänsärystä saan kiittää taloyhtiömme portinvartijoita, jotka eilen niin "ystävällisesti" avasivat minulle ja pikkumiehelle rattaineen puomin portilla. Sitten he kuitenkin pamauttivat puomin takaisin kiinni ja kumahti aika makeasti suoraan mun päähän. Tokihan ne nostivat puomin jälleen, mutta vahinko oli jo tapahtunut. En ehtinyt reagoida mitenkään ennakoivasti, koska olin sateenvarjon alla, kun sattui satamaan reippaanoloisesti. Arvaatte varmaan, etten ole kovin lämpimiä ajatuksia tuon jälkeen noita vartijoita kohtaan miettinyt. Maltoin kuitenkin mieleni ja jätin haukkumatta (suomeksi) miehet koppiinsa - eiväthän ne edes vaivautuneet kopistansa pihalle vahingon satuttua.

Mitä ajatuksia kiina on viimeisen vuoden aikana herättänyt? Ajattelutapani ja ajatukseni ovat (valitettavasti) muuttuneet negatiivisemmiksi aikaisempiin aikoihin nähden. Enää en törmää kovin usein ystävällisiin ihmisiin - varmaan siksi, koska molemmat lapset ovat paljon kouluissaan (okei, päiväkodeissaan) enkä liiku heidän kanssa pihalla. Olen omaksunut tavan rynniä aina suoraan tiskille - ostamaan ruokaa, lataamaan puhelimeen puheaikaa, vaihtamaan rahaa tai mitä vaan. Ryntään hissiin heti ovien auettua (vaikka kuin pitää välillä yrittää malttaa mielensä, mutta silloin voi olla, että saat jäädä odottamaan sitä seuraavaa hissiä), en osta avotiskeistä mitään muuta kuin hedelmiä/kasviksia, jotka PESEN joka kerta ennen suuhun laittoa. Myönnän tosin, että saatan maistaa hedelmämyyjän minulle tarjoamia mansikoita/kirsikoita tms. "raakana", mutta kotona pesen jopa mustikat. Käytän tyyttiä/kelloa pyöräillessä ja mopoillessa. Kuvittelen jopa painavani auton tuuttia istuessani mieheni kyydissä aina, kun joku muu törttöilee ympärillä. Tietä ylittäessäni pyrin ennakoimaan pysähtymättömät autot, mutta yritän noudattaa sääntöä "autoilijan on väistettävä jalankulkijaa" vaikkeivat ratin takana istuvat ihmiset todellakaan tiedä mitä se tarkoittaa. Kävelen siis vihreillä tien yli (ei, en ala uhmaamaan bussia tai rekkaa - tai lasten kanssa ylittäessä edes henkilöautoa) ja punon nyrkkiä niille, jotka uskaltaa tuutata tai yrittävät ajaa päälle. En jaksa hymyillä kuin noin joka kymmenennelle kiinalaiselle, joka tulee kameransa kanssa eteen/taakse/sivulle/päälle ja ottaa kuvia meistä. 

Kaikki ei kuitenkaan ONNEKSI ja todellakaan ole vain negatiivista. Jos niin olisi eihän täällä voisi elää ja asua! Täällä on ihania ihmisiä - varsinkin toiset expatit (no eihän nekään kaikki ole ihania - kuka kaikista voisi pitää??), joiden kanssa aika lentää. Tekemistä riittää niin paljon, että monelle mielenkiintoiselle jutulle on sanottava EI. Kielitaito, kansainvälisyys, toisten tavat ja erilaisuus tulee tutummaksi ja joka päivä oppii jotain uutta. Ei vain lapset vaan myös aikuiset. Oma englannintaito on viimeisen 1,5 vuoden aikana parantunut paljon, vaikka luulin osaavani hyvin jo ennalta. Kun juttelee äidinkielenään englantia puhuvan kanssa huomaa miten paljon onkaan vielä oppimista. Toisaalta on hyvä huomata, että kaikki puhuvat omalla tavallaan - ei ole sitä oikeaa tapaa ja suomalaisilla on aika suomalainen aksentti. Siinä, kun itse tutustuu muihin äiteihin (lähinnä - eipä niitä isiä tapaa muualla kuin synttärijuhlissa) ja kuuntelee heidän iloja ja murheita huomaa, että murheet on samantapaisia muillakin vaikkakin niin erilaisia. Otan koko tämän ajan täällä ulkomailla oppina, uudessa ympäristössä (nyt jo kovin tuttu, mutta silti löytyy aina käymättömiä paikkoja), uusien ihmisten, asioiden, tapojen ja tavaroiden keskellä haastavana ja rikkauttavana asiana. Olen ollut suomesta pois vasta 1,5 vuotta enkä suoraan sanottuna voi millään kuvitella nyt jo palaavani takaisin siihen tuttuun ja turvalliseen suomeen, missä asiat yleensä järjestyvät, hoituvat ja toimivat. Eikä minulla ole ikävä niitä kovia pakkasia tai pitkää kylmää, kosteaa ja pimeää syksyä saatikka sitten kevään loskakelejä. 

Onnekseni voin todeta, että meillä on uusi sopimus tänne kiinaan ja pysymme täällä nyt toistaiseksi. Katsotaan milloin aika on kypsä ja kiina työntää meidät pois - se aika ei tunnu olevan vielä. Täällä minä ehdin tekemään paljon asioita mihin suomessa minulla ei olisi mitään mahdollisuutta. Lukea, opiskella, kulkea lasten kanssa vaikka nyt hoplopissa. Nähdä paljon ystäviä, syödä ravintoloissa, kulkea eläintarhoissa ja suurissa akvaarioissa, matkustella ja niin edelleen. Eihän kaikki ole mahdotonta suomessa - ei en niin sano, mutta elämä siellä olisi paljon rajatumpaa, kalliimpaa ja erilaista. 

Tämän aamun vietimme pikkumiehen kanssa EAS Meet&Greetissä eli tuttavallisesti kuukausikahvilla. Siellä olikin paljon väkeä ja uusiakin jonkin verran. Suomalaisia ei tosin ollut päässyt mukaan - en edes tiedä onko uusia tullut vuoden vaihteessa yhtään. Pikkumies hurmasi jälleen naisia - mistä se on senkin taidon perinyt?!? Isältään? Ja tällä kertaa viihdyimme loppuun asti eikä tarvinnut karata paikalta ennen aikojaan.

Elämä on tässä ja nyt, se ei ole huomenna, myöhemmin tai siellä jossain muualla. On nautittava ajasta NYT, tartuttava hetkeen ja elettävä sen mukana. Mitä ikinä elämä tuokaan tullessaan. Aina elämä ei ole mukavaa, nautittavaa tai kivaa, mutta paljon voit itsekin vaikuttaa siihen miten päiväsi kuluvat. Mr Murphy nyt ei varmasti ole samaa mieltä kanssani ja järjestääkin varmaan tällekin päivälle jotain "pikku yllätyksiä" varsinkin, kun mieheni on työmatkalla Hongkongissa ja olemme lasten kanssa edelleen nuku päivä valvo yö rytmissä. mopokin odottaa korjaajaansa eli minun sanoja ayille, että sille pitäis jotain tehdä.. ;)

Tee tänään se mitä olet eilen aikonut, älä jätä sitä enää huomiseen (minulle se tarkoittaa: käy kaupassa  ). Anna menneiden olla, älä raahaa niitä perässäsi (eli unohda se eilinen portinkolautus - vaikka päätä särkee). Etsi jotain hyvää ympäriltäsi ja nauti siitä (hmm.. kaapissa olisi vielä suklaata - oikeasti kyllä pitäisi sanoa, että lapsesi nukkuu huoneessa, ole onnellinen, että sinulla on lapsi). 

 

Pikkuneidin sanoin: "Äiti sinähän voit synnyttää minulle uuden pikkusiskon."

Äiti: "Tai pikkuveljen.."

Pikkuneiti: "no joo, mutta mieluummin sen siskon. Tuo veli vaan kiusaa"

 

pps. Kiitoksia anonyymille kuva kommentista. Otan neuvosta vaarin - kunhan jaksan ja nyt kun yhteys täälläkin taas pelaa sen verran, että kuvia pystyy lataamaan nettiin.. Kiitos vpn!