En minä voi kuin päivitellä tätä iänikuista asiaa, että MIHIN SE AIKA OIKEIN HÄVIÄÄ? Taas on mennyt ties kuin pitkään edellisestä kirjoituksesta. Ja kuten arvata saattaa, meillehän sitä sattuu ja tapahtuu..

En edes jaksa muistaa mitä kaikkea on ehtinyt sattua, mutta tässä vähän referaattia..

Parturissa käydessäni (ihanat yleiset lomapäivät, kun kaikki paikat on kuitenkin normaalisti auki ja vakiokampaajakin töissä!) Kevin jutteli kaikennäköistä oman kylän viini(a)siepoista ja siitä miten harjoitus tekee mestarin ja kiinalaista viiniä voi juoda vaikka pullollisen illassa, kun on jokailtainen kokemus. Kiinalainen viinihän on kaukana länsimaisesta viinistä - kumma kun Kevin ei ymmärtänyt mainintaani, että suomalaisten mielestä kiinalainen viini on moottoriöljyä - suomessa sitä sanottaisiin rehellisesti viinaksi, kun vollinkeja on päälle 40. Tuosta tuli puhe, kun hän erehtyi kyselemään tuleeko meillä juotua punaviiniä ja minä totesin, että minä juon valkoviiniä (Kevinin mielestä ainoa valkoviini on se kiinalainen "viini"). Piti heti korjata, että ei kun sitä länsimaista valkkaria, kun toinen katsoo silmät ja suu auki.. No entäs se leikkaus sitten? Pyysin jotain erilaista ja sitä nimenomaan sain! Kevin leikatessaan kertoi juttua saksalaisesta asiakkaastaan joka tykkää (suomalaisittain sanottuna piilokaljusta), en toki osannut yhdistää sitä työnalla olevaan päähän ja lopputulos olikin puolittainen piilokalju "mielenkiintoisella" takatukalla. Ensimmäisen päivän vain nauroin peilikuvalleni. Jotenkin niin käsittämätön, ohimot parin millin sängellä, päällä "pitkät" (eihän mulla ikinä kovin pitkät hiukset ole) ja korvanlehden korkeimmasta kohdasta taaksepäin sellainen "heviletti" eli n. 2-3 cm pituinen liehake. Mieheni nähtyä hiukset hän sanoi, että aivan kaamea 80-luvun kampaus. Edestäpäin näky oli aika huvittava ja sivulta outo. Kävin seuraavana päivänä pyytämässä hieman muokkausta ja nyt minulla on oikeasti vain takatukka eli takaraivolla "pidemmät".

Viikonloppuna pyörähdettiin koko perheellä Sail parkissa eli purjepuistossa lähellä SSIS koulua. Siellä oltiin sen 100 muun kiinalaislapsen ja 1 länsimaisen lapsen (meidän lasten lisäksi) kanssa. Osa leikkitelineistä oli juuri korjauksen alla (kyllähän te muistatte, että sunnuntai on normaali työpäivä!) ja miehet kiikkuivat siellä ehostaen telineitä. Pikkuneiti löysi ensimmäisestä vekottimesta koulukaverinsa ja sen jälkeen pikkuveli unohtui täysin. Jossain vaiheessa neidin tupsahdettua jostain kaverilleen, jouduttiin sitä jo tovi etsimäänkin, kun hän päätti kiertää piiloon kaikilta. Alue on siis pusikkoinen, 3 eri leikkialueesta koostuva paikka, joten piiloja löytyy.

Tiistaina keskityin taas kunnolla omiin opiskeluihini ja kirjauduin pitkästä aikaa myös netin koulujärjestelmään huomatakseni, että tenttipäivää oli aikaistettu 2 viikolla. Tarkoittaen, että minun tentti on sitten tulevana maanantaina eikä vasta reilu 2 viikon päästä!?! Olen netistä ladannut kaikki materiaalit itselleni eikä sillä ole tarvinnut siellä hypätä kovin usein. Mutta voin kertoa, että kalenteri tyhjeni kummasti ja tehtäviä on nyt pakerrettu urakalla.

Asuntoasiahan meillä vahvistui jo ennen lomaa, muuttopäivä vain on auki. Uusi koti (asunto) odottaa 21. kerroksessa ja autopaikkakin niin hienosti suoraan oven edessä 22 kerrosta alempana kellarissa. Tässä vaiheessa tuo tuntuu niiiiiiiin hyvältä että. Viikonloppuna nimittäin tuulettelin peittoja, tyynyjä, patjoja ja kaikkea mahdollista makkareista ja eikös vain ystävämme home ollut pesiytynyt jo lasten huoneeseen. Lastenhuoneessa on pidetty luksustavarakauppa (oikeasti siis kaikkea muuta) Auchanilta ostettua leluhyllykköä sellaisen pehmytmuovi/pehmopala mattojen päällä. Tuo kyseinen hyllykkö olikin täysin homehtunut pohjasta, kuten oli myös matot sen alla! Lisäksi yksi Ikeasta ostamistamme (aikalailla viimeisin) lakanoista oli saanut pintaansa jotain tummia pieniä täpliä, jotka eivät irtautuneet edes 95 asteen pesussa. Kaikki nuo tavarat löysivät itsensä heti roskiksesta asuntomme ulkopuolelta (onneksi en näe, kenen kotia ne nyt koristavat - toisen roska, toisen aarre you know!). Lattiakin oli iloisen täplikäs, mutta sitä ei voi tietää onko se hometta vai vain jotain muuta häiriötä "lakkauksessa". 

Pikkumiestä on kuljetettu lääkärissä taas tukkoisen nenän vuoksi. Nyt nenä ei vuoda eikä räkää tunnu olevan pään sisällä, nenä vain on ollut tosi tukossa. Tuon tuuletuksen ja siivouksen jälkeen tilanne on tosin hieman helpottanut ja zyrtecillä + muilla homeopaattisilla helmillä selvitään aamuun parilla heräämisellä. Ei onneksi hänellä tarvitse nousta istumaan saadakseen henkeä. Päiväkodissa hoitaja tuumasi, että toisaalta heille on helpotus silloin kun meidän mies kuorsaa, koska muut lapset nukahtavat silloin helpommin. Yleensä hän nukuttaa meidän miehen silittämällä ja toiset lapset menemällä niiden viereen "kuorsaamaan".. cheeky

Jätetäänkö "parhaat palat" viimeiseksi..? Tässä ei oikeasti ole mitään parasta, mutta onni mukana onnettomuudessa tai yhteensattumien summassa.
Tiistaina lähetin ayin hakemaan pikkumiehen hoidosta, ostamaan vihannekset ja hakemaan pikkuneidin. Kellon ollessa muutamaa minuuttia vaille 4 (koulubussin saapumisaika klo 4.00 iltapäivällä) kuului ovelta koputus. Arvelin, etten mene avaamaan, kun yritän pysytellä näkymättömänä lasten saapuesa kotiin, jotta saan vielä hetken lukea rauhassa. Kuuntelin, että neiti siellä huutelee äitiä ja sitten ayia ja menin avaamaan oven. Siellähän tämä neiti yksin töröttää reppu selässään. Kysyessäni missä muut ovat hän sanoo, ettei kukaan ollut bussilla vastassa. Minä kuuntelen ihmeissäni ja kysyn miten hän sitten tuli kotiin. Ilyan ayi oli vastaanottanut hänet ja kävelyttänyt kotiin. Minä kaivoin äkkiä puhelimen, mutta ennen kuin ehdin mitään tehdä meidän ayi soittaa kauhuissaan, että missä neiti on? Kerroin hänen olevan kotona. Portinvartijat olivat hänelle sanoneet koulubussin jo menneen. Tuossa vaiheessa kello oli 3.59. Siitä alkoikin sitten asioiden selvittely, että miten näin pääsi tapahtumaan. Anteeksipyynnöt on lennelleet ja onneksi tosiaan olin kotona. Bussi oli ollut todella aikaisin portilla (meidän portti on ensimmäinen pysäkki), Ilyan ayi oli vakuuttanut bussi ayin, että voi heittää meidän neidin hänen luo ja he odottavat portilla, hän oli kuitenkin lähtenyt niiltä seisomilta kävelemään lasten kanssa meille ja tuonut hissillä ylös asti jättäen meidän neidin rappukäytävään (tiesi, että meidän ayi on tiistaina töissä, kun olin edellisenä päivänä kertonut, että ayi on vain ti ja to paikalla) soittamatta ayille, odottamatta pääseekö neiti sisälle jne. Heillä oli kiire uimakouluun.

No tosiaan kaikki päättyi hyvin ja naapurin ayi sekä koulun kuljetushenkilökunta ovat olleet erinäisissä puhutteluissa, joten mitään tuollaista ei pitäisi enää päästä tapahtumaan. Säännöt oli unohtuneet itse keneltäkin. Jotenkin niin kiinalaista. Hyvä huokaista nyt, että onneksi muuton jälkeen bussi jää kokonaan pois päiväohjelmastamme! yes

Pikkuneidillä on jälleen joku kausi menossa ja tulee teini ajat mieleen.. Joka toinen ilta hän inhoaa koko perhettä (ja joka päivä aina, kun joku asia menee ei toivotulla tavalla) ja haluaa, ettei meitä olisi. Vastaavasti joka toinen ilta hän rakastaa meitä kaikkia ja me ollaan tosi ihania. heart Perussettiä.

Laitoin muuten itselleni teetätykselle ensimmäisen mekon - peruspallokuvioinen kesämekko. Ompelija tosin ei ollut kanssani yhtään samaa mieltä asiasta laitetaanko satiinivyö rintojen alle vai vyötärölle. Minä olin sitä mieltä, että vyötärölle, että katkaisee vähän makkaraa, mutta hän oli sitä mieltä, että rintojen alle = kuin olisin paksuna. Ilmeisesti luuli ystävääni äidikseni ja odotti häneltä jatkuvasti hyväksyntää tai mielipidettä - ihan kuin itse en olisi päätösvaltainen. Saa nähdä mitä siitä sit tulee, kun mittoja otettaessa koko ajan yritti hivuttaa sitä vyötä ylemmäs wink

Kotimatkalla Fabricilta kotiin käväisin kiinan halpa-hallissa ja ostin mm. softista 1 rmb/40x40 palanen, valmiita kukkarusetteja 1 rmb/10 kpl jne.. Selvää säästöä jälleen!


Elämän totuuksiakin neidiltä on aina lipsahdellut, mutta nyt en millään meinaa muistaa yhtään. 
Enkä näköjään muista vaikka 10 minuuttia mietin. Joskus toiste sitten.