Tässä olis ihan ekana yks valokuvalinkki, näköjänsä picasassakin on jotain muutoksia tapahtunut ja oikeudet sekä kuvien lisääminen vanhoihin kansioihin on jo korkeampaa matematiikkaa - ei siinä lyhyen matikan kirjoittaneella (vasemmalla kädellä kauppiksen ohessa) ole jakoja..

Kiinassa vietetään parasta aikaa Tomb sweeping day lomaa eli muistetaan edesmenneitä. Toisille tämä tarkoittaa pitkää lomaa, kun koulut on kiinni, mutta meille se on vain äärettömän pitkä viikonloppu. Sillä erotuksella, että iskä on töissä melkein joka päivä. Lapset on kotona äipän kans ja ayi sopivasti alkoi tekemään vähempiä tunteja. Onkin siis tullut pitkästä aikaa jokainen lattialista tutuksi, kun pidin eilen siivouspäivää ja luutusin lattioita. 

Ajattelin aluksi tehdä pikasiivouksen ja antaa ayin hoitaa loput sitten, kun lomalta palaa, mutta kun aloin tutkailla lasten sängyn alusta ja omaa sängyn alusta yms muita nurkkia niin oli todellakin tartuttava luutuun ja konttailin kirjaimellisesti pitkästi toista tuntia asuntoa ympäri. Liekö ihme, jos koko ajan ollaan sairaana. Onhan ne lattiat kohtuu puhtaat olleet, mutta jos tavaroita ei ole siirretty seinän vierestä tai omilta paikoiltaan mihinkään muutamaan kuukauteen (milloin minä viimeksi itse siivosinkaan..?) niin liekö tuo ihme, että pölyä on mistä lapioida. Harmin paikka, kun valitsin siivouspäiväksi (tietämättäni) loman lämpimimmän päivän.

Pikkumiehellä on ollut jo lomaa kerrakseen, kun viime keskiviikkona on edellisen kerran tarhassa käynyt. Käytiinpä taas lääkärissäkin hakemassa apua tukkoiseen nenään, kun mikään ei tuntunut auttavan. Ei sipulisilppu, zyrtec, kuumat kylvyt, suolaliuossuihke ja sitä rataa. Lääkäri totesi kyseessä olevan allergisen nuhan - siitä ei tullut edes arvauksia, että mikähän sitä allergiaa voisi aiheuttaa. Noo, kassellaan nyt. Kummasti on luotto laskenut ja epäilys kasvanut niitä lääkäreitä kohtaan. wink Pääasia kuitenkin oli, että kalpeana muutaman päivän ollut lapsi sai värin takaisin kasvoilleen ja voi nukkua öisin. Tulevaksi yöksi annoin viimeisen lääkkeen, joten pianpa tuon näkee oliko apu kuin pysyvä.

Aprillipäiväksi ei keksitty mitään jekkuja kenellekään. Jotenkin meni ihan ohi koko päivä. Suomalaiset lehdetkin jäi lukematta. Lasten kanssa tosin tehtiin heti aamusta retki Suzhoun eläintarhaan, kun iskä lähti valloittamaan elektroniikka marketteja eikä lukuisista houkutteluista (no okei, ehkä kaksi kertaa kysyi) huolimatta saanut muuta perhettä innostumaan paikasta. Jo lähestyessämme paikkaa huomasi, että on sunnuntai eikä tosiaankaan niin monella ole työpäivä kuin minä luulin olevan.. Tottuneesti lampsimme lippuluukulle ja ostimme 25 rmbn lipun. Ihanan halpaa! Strutsien häkin kohdalla kaivoin kameran laukusta - tarkoituksena oli kuvata lapsia eikä niitä eläimiä - ja alkoi ensimmäiset vihan väreet hiipiä selkärankaa (vai mitä pitkin se viha voisi nousta?). 

Päästessämme apinoiden häkille en voinut enää olla hiljaa. !#?="€ siinä sitä syötettiin isoisän toimesta apinalle suklaakonvehtia alumiinifoliossa, vanhempien pitäessä lasta aidalla istumassa, että hän varmasti saa mallia siitä miten tulee toimia. Joka kulmalla olevat kyltit, jotka kieltävät ruokkimasta eläimiä ovat vain koristeita. Mitä luulette, osasiko apina kuoria sitä suklaata esiin?? No ei. Pikkuneiti halusi päästä katsomaan käärmeitä ja siinä matkalla matelijoiden kopeille kurkimme altaaseen, jonka reunalla oli paljon katselijoita. Siellähän ui iso lauma kaloja. Keksittekö mitä niille syötetään?? No sipsejä tietenkin. Lasinen kolmatta metriä korkea seinähän ei ole mikään este, hyvinhän ne sipsit sen yli lentää. angry 
Matelijoiden jälkeen oli lintujen vuoro ja siellä mulla pääsi jo nauru.. Joku naikkonen härnäsi yhtä papukaijaa paperinpalalla, yritti syöttää sitä linnulle. Toinen lintupa siinä vieressä hetken tutkaili tilannetta ja ruutasi tuutin täydeltä sitä kakkosta häkin läpi ja hyvin räpsähti tuon naikkosen jaloille. Vahingonilo Paras Ilo! yes

Tokihan me kierrettiin koko paikka, oltiin vähintään yhtä kuvauksellisia kuin apinat ja ihmeellisiä kuin flamingot ja erotuttiin porukasta kuin kakadut. Siinä vaiheessa, kun vartijatkin tuijottivat meitä eivätkä huomanneet vieressä tapahtuvaa eläimen "kuvaussessiota" aloin olla kypsä. Siinä nimittäin aikuinen mies polleana seisoi turva-aidan (lieneekö se oikeasti vain muodollinen vaiva se aita..) väärällä puolen ja piti jotain hirvieläintä sarvista kiinni - ihan vain saadakseen parempia valokuvia ja näyttääkseen enemmän elvikseltä (kuka ei uskaltaisi tuollaista tehdä..). Oli aika siirtyä puisto alueelle jäätelön ostoon. Ilman näin yllättäen lämmittyä (no joo, onhan tätä odotettu ja onhan se ollut tiedossakin, mutta ihan kuten talvi yllättää autoilijat etelä-suomessa..) en hoksannut ottaa juomaa mukaan.

Hetken rauha puiden katveessa ja vähempien ihmisten tuijoteltavana. Miten se muuten on niin täällä ihmisillä synnynnäisesti syötetty se "erinäköisten" huomioiminen?! Eläintarhassa oli nimittäin kymmeniä oppilasryhmiä ja eiköhän niistä kuulu jatkuvasti - Waiguoren - Hello - Whats your name - blää blää blää. Alle kymmenvuotiaat lapset, just! 



Sitten lähdettiin paluumatkalle kohti porttia ja taksin metsästykseen. Ylhäällä näkymä (hyvin normaali, äärimmäisen ärsyttävä ja lähestulkoon jokapäiväinen..), joka meitä kohtasi sillalla joka erottaa eläintarhan puistosta.

Olen viimeaikoina kuvaillut kiinalaisten kenkiä. Niitä näkee niin erilaisia, hassuja, hienoja, karseita, ihania ja vaikka mitä. Kaikkea sisätossuista korkkareihin ja kalliisiin tennareihin.. Tässä yhdet eläintarhasta.. (tai no näkyyhän siinä tuon lapsen kengätkin - lapsi on siis se punahousuinen ja opettaja mustakinttuinen)



Tämän pitkän viikonlopun aikana (huominenkin on muuten vielä vapaa) on syöty herkkuja eli uunilohta ja perunamuusia ja makaronilaatikkoa!! Uudet perunatkin olivat jo tulleet tuoretorille myyntiin, mutta en sillä reissulla, kun ne huomasin voinut enää lastata pottuja kyytiin. Se olis seuraava herkku - uudet perunat ja sipulivoikastike.

Tein muuten viimeviikolla yhden turistikierroksen (ja hyvin nopean sellaisen) Suzhoussa. Sain n. tunnin varoitusajalla ohjeet käyttää paria turistia puutarhoissa ja heidän toiveita kuunnelleen suuntasimme Master of the Netsin puutarhaan kymppikadulle. Aika olikin hyvä, kun magnoliat ovat parhaimmillaan ja muitakin kukkasia jo löytyy. Tässä vähän tunnelmia Verkkomestarin puutarhasta..





 Sieltä suunnattiin (ensimmäinen kilometri kävellen, kun ei saatu taksia..) kohti North Temple Pagodaa ja kiipesinpä pitkästä aikaa taas huipulle asti. Tässä paikan puutarha ja munkkien asumukset maaliskuun lopun värein:



Hieman Suzhoun kaupungin pohjoisosan kattoja..


Ja näistä maisemista jatkettiin Silkkimuseoon pysähtyen ensin katsomaan miltä silkkipeiton valmistus näyttää.. Arvatkaa vaan muistaako tämä matami, että mulla on kamera mukana - ensimmäistä kertaa kiinassa olon aikana silkkitehtaassa. No muistaa, siinä vaiheessa, kun on jo langan puolaamisesta selvitty. Ja arvatkaapa mitä muuta..? Niin tohkeissani nostin kameran laukusta ja räpsin kuvia, etten hoksannut tarkistaa mitä kameran kiekko näyttää - saatikka, että olisin katsonut millaisia kuvia tuli. Jetsulleen - valintakiekko ihan päin peetä ja kuvat pimeitä. Nyt sitten "pelastin" niitä parhaani mukaan ja näyttävät siltä, kuin olisi otettu filmikameralla 30-40 vuotta sitten.. Tässä niitä kuitenkin. Ensiksi cocooneja, tuplasellaisia eli 2 kertainen määrä silkkilankaa ja kaksi pupaa (perhosentoukan jälkeistä astetta) sisässä.


Sitten täti (liotuksen jälkeen) venyttää cocoonin ensimmäiselle kaarelle. Tähän kaareen laitetaan päällekkäin 8-10 cocoonia (eli kertaa 2, kun on kyseessä tuplacocoon).


Seuraava vaihe onkin venyttää se edellinen "sukka" isompaan ja niitä puskea samoin 8-10 päällekkäin (riippuu usein kertojasta ja paikasta mitä ne sanovat tähän menevän/laitettavan). 



Ja viimeinen vaihe on sitten venyttää peiton täytteeksi tuo sukka (jossa on siis 2 x 8 x 8 cocoonia). Peittoon tulee 60-100 sukkaa - riippuen millaista peittoa ollaan tekemässä. 


Saimme muuten suomesta pääsiäispaketin viime viikolla. Kinderit tosin näyttivät tältä: 


Oli tuossa rasiassa 5 ehjää munaakin ja jos tarkkana olette niin yksi ehjien lisäksi oli jo napattu matkalle mahaan. Mielenkiintoisinta tuossa paketissa oli se, että paketissa ollut prinsessalehtipussi oli täynnä suklaamuruja. Avaamaton muovipussi, josta etsin reikää pitkälti toista minuuttia ennen kuin hoksasin pikkusormen mentävä reiän pussin kulmassa. Siitä oli päässyt murut matkalla suomesta kiinaan syöksymään pussin sisään ja murustamaan lehden kannet ihanan tahmeiksi. Kiitoksia mummulle paketista! Vielä on kaapissa 2 tai 3 munaa piilossa (niin hyvässä/ylhäällä, ettei meidän apinat ole sinne yltäneet).

Eläinkauppiaat ovat taas löytäneet tiensä katujen varsille. Tässä pupuja, kaloja ja mitä lie mekkokujilla..

Ja eläintarhan portilla myynnissä olleet kilpikonnat, tiput ja kalat.




Ja sitten pikakelaus tähän aamuun. Sovin lasten kanssa, että mennään piknikille järvelle. Skypettelyn jälkeen lähdimmekin eväiden kanssa kohti rantaa ja mietin kuumeisesti itsekseni, että mitenkäs me lounas järjestetään, kun kello oli kerennyt jo melkein yhteentoista. Muistin sitten rannalla olevan Mammamia pitserian, joten suuntasimme suoraan sinne. Repusta löytyvät muutama näkkileipä, kahvi, mehut, hedelmät ja popcornit eivät kovin kauas nälkää siirtäisi. Mammamian pihalla on sopivasti suihkulähde ja isoja kivipalloja, jotka meidän neiti muistaa viime kevään suomalaisten piknikiltä ja sinnehän neiti ilolla meni kiipeilemään. Minä kävin tilaamassa pitsan (oli aika erikoinen menu - no joo, italialainen) ja oli tyytyminen pitsaan, jossa oli kirsikkatomaatteja ja parmankinkkua. Oliiveja ei toivoakaan saada eikä ainesten vaihtaminen käynyt päinsä alkuunkaan - näin minulle selkeästi ilmoitettiin. No maksoin itseni kipeäksi 118 rmb/PITSA ja siirryin pihalle odottelemaan. Lähes puoli tuntia myöhemmin sain pitsan ja laatikon rucola salaattia koristeltuna parman kinkulla. Ihmettelin itsekseni mikä on homman nimi ja kärräsimme lastin nurmikolle. Tuulensuojapaikka löytyi (tai no puhuri ei vetänyt hiuksia päästä ja eväitä laatikoista) ja eväät levitettiin viltille. Pitsalaatikosta paljastui pitsalätty, jossa oli juustoa ja 2 puolitettua kirsikkatomaattia eli 6 osaan pilkotulla pitsalla 4 palasta sai tomaatinpuolikkaan koristeekseen. Meinasinpa unohtaa, että olihan siihen laitettu tuoretta basilikaa mausteeksi ja niitä lehtiä oli 1 jokaiselle palalle. Pikkuneiti ihmetteli tuota kokonaisuutta, valitsi palan, jossa oli pelkkä basilika ja nosti senkin pois päältä. Hyvin kuitenkin eväs upposi ja parmankinkku "tuoreena" jäi äidin yksin nautittavaksi - oih!
Kuten viimevuoden piknikillä niin tänäkin vuonna saimme nauttia salamavalojen loisteesta - tällä kerralla kuitenkin hyvän matkan takaa, koska istuimme ihan pensaiden vieressä ja takana kulkevalta kävelytieltä ei näkynyt suoraan viltillemme. Lopulta kotia kohti kävellessä tuli taas tämän mamman mittari täyteen. Halusimme kävellä rantaa pitkin, kun pikkuneidin oli helpompi potkutella potkulaudalla tasaisella alustalla mukulakivi tienvierustaan verrattuna. Jatkuva hello-waiguoren-nihao-whatsyourname huutelu kuumotti kupolissa ja kameroiden ja kännyköiden tuonti naamalle, lasten hiusten silittely ja muu perinteinen vapaapäivän ystävällismielinen naureskelu näille länsimaisille ihmetyksille nosti savun korvista. Viimeisiin kotialbumeihin tallentuikin varmasti paljon hilpeyttä herättävä erittäin vihaisen näköinen, hiukset tuulen pörröttämä valkonaama, jolla on keskisormi näkyvästi pystyssä. devil Anteeksi lapsellisuuteni, mutta ei todellakaan ollut hyvä päivä näyttää valkonaamaa ulkosalla.cheeky

Säälin oikeasti niin paljon kaikkia julkkiksia, joita kaikenmaailman paparazzit ahdistelee. Tiedän hyvin miltä heistä tuntuu!

Ja tähän rakoon sanon, että Good night, sleep tight, don't let the bedbugs bite!