Minulta on kyselty muutamaan otteeseen esimerkki lauseita kiinaksi tai sanoja yleensä. Minä itse en siis osaa sitä oikeastaan yhtään. Edes numeroita en kunnolla tunnista, kun kaupan kassalla yritän kovasti aina kuunnella myyjää. Osaan numerot itse kymmeneen asti sanoa (painotuksista ei mitään hajua), mutta kun ne tulee paikallisen suusta tahdilla takatakatakataka niin eihän siinä muuta voi kuin sulkea suun ja näyttää tyhmältä. ;) Yleensä aina löytyy joku keino, millä kassaneiti/poika saa esitettyä summan. 

Itse osaan lähinnä vain muutamia sanoja esim. fa piao = kuitti (niitä kun tarvitaan), mai dan= ostan laskun, biao = (taksin)mittari, ta bo = kotipaketti/take away (eikä sitten mitään tietoa miten tuo kirjoitetaan). Bu yao = ei kiinnosta (lähinnä Rolex kauppiaita varten) ja tietysti oleelliset Ni hao = (tuttavallinen) tervehdys ja zeijien (en muista nyt yhtään miten tuo kirjoitetaan) = heipparallaa taijotainsellaista. Kova tavoitteenihan on oppia jonkin verran selviytymään kiinan kielellä - siis puheissa. Saa nähdä miten siinä käy. Kotiopettajaa ei ole vielä edes alettu etsiä, tuntuu aika menevän muuhunkin hyvin nopeasti. Toisaalta, kun on lapsia niin on tärkeää saada myös kotiolot normalisoitua johonkin suhteeseen. Tämä kulunut viikko onkin ollut oikeastaan sen tuntuinen, että vähitellen tänne kotiutuu. Juuri käydessäni pikkuneitiä silittelemässä (näki taas jotain painajaista ja istui sängyssään silmät suurina ja itki) mietin, että kyllä tätä paikkaa taitaa pian voida kodiksi alkaa puhuttelemaan. Tähän asti tämä on ollut asunto. Ja nyt tarkoitan siis tosiaan näitä seiniä, joiden sisällä oleskellaan ja asutaan.

Tynkä blogi tänään, koska nyt minua taas viedään. Öisin ei oikein tarvi nukkua, kun on nuhaneniä talossa =/ normaalia.. kait..