Eilen pääsin ensimmäistä kertaa yksin illalla ulos! Lapset jäi hyvin mielellään iskän kanssa kotiin - pikkumieskin (suunnitellusti kyllä) oli leluja tutkimassa lasten huoneessa, kun äippä livahti pihalle. Osoitteena oli Moon Harbor järven toisella rannalla - meiltä katsottuna. Seurana muutama suomalainen ja teemana läksiäiset. Ravintolan puitteet oli aivan mahtavat, sää on jo suomalaisillekin suotuisampi eli voi hyvin istua ulkona terassilla - siinä jopa tuulenvireessä tuntui, että olkapäät viileni illan aikana. Ei kyllä voi sanoa vielä, että olisi palellut "pikkumekossa". Terassin "kattona" oli simppelit valkeat jonkinsortin katokset, jotka pimeän tullen valaistiin alapuolelta hitaasti vaihtuvin värivaloin. Järven toisia rantoja kiertelivät erilaiset värivalot ja näkymät oli aivan mahtavat - auringon tipahtaessa horisonttiin. Ruoka vastineeksi oli sitten kylmää. Tilasin itselleni chicken feta pesto annoksen, joka minunkin ruoka-annos kokojen asteikolla oli aika pieni. Lisäksi pasta oli kylmää ja ensimmäiset palat, joita kanaksi luulin olivat jotain kumimaista, karmean makuista - jotain! No kyseessä oli ranskalainen keittiö.. Kyllä lautaselta sitten löytyi 3 kanapalasta, kun jokaisen kökkäreen halkaisi ja tarkisti miltä sisus näyttää. Toinen pitkä miinus ravintolalle tulee sen palvelusta. Kun jotain pyysit sait hyvin pitkän tovin odottaa, että mitään tapahtui. Laskun maksaminen oli myös ihan oma lukunsa. This is China!

Viime viikolla meidän pikkuneiti pääsi taas leikkimään suomalaisen ystävänsä kanssa. Siitä onkin neidillä juttua riittänyt sen jälkeen. Kyllähän sen ymmärtää aikuisenakin, että ystävät, joiden kanssa voi puhua samaa kieltä ovat kyllä tärkeitä. Tämän päivän ohjelmassa olisi päästä leikkimään naapurin lasten kanssa. Pikkuneidin tuleva "luokkakaveri" tulee siis entistä tutummaksi jo ennen kindergartenin aloitusta. Ensi viikon tiukaksi tavoitteeksi voisi ottaa leikkikavereiden tapaamista - siinä pakkauksen ohessa. Joku ehkä ihmettelee miksi pitää pakata monta päivää ennemmin tai sitä miettiä.. No perheet, joissa on pieniä lapsia tietävät vaatemäärän, joka 2 viikon lomalla voi kulua. Tällä hetkellä en edes tiedä onko Krabin hotellissamme pesulapalvelua - oletuksena kyllä on, että sellainen löytyisi. Kun äkkiä laskee, että hyvällä tuurilla selvitään 1 vaatekerta per päivä per henkilö tekee se 11 yön matkalla 44 vaatekertaa. Siis ilman pyykikonetta. Äkkiä voisi tietysti myös ajatella, että miten niin aikuisillakin menee 1 vaatekerta per päivä, hmm.. No kun seuraa jonkin aikaa meidän pienten tahmatassujen touhuja niin huomaa itsekin omissa vaatteissaan päivän ruokalistaa, räkää tai sylkeä. Kyllähän vaatteet toisaalta on edullisia ostaa näissä maissa - niin jos haluaa vaatteita, jotka kestävät ensimmäiseen pesuun, ovat saumoista valmiiksi ratkeamispisteessä tai keinokuitua. Toisaalta ne, jotka eivät shoppailua rakasta (ainakaan kirkuva lapsi kainalossa) eivät halua jättää vaatteiden hankintaa ensimmäisen tai toisenkaan päivän "ohjelmanumeroksi" paikallisten turistirysiin. Ja yleensähän turisteille myydään huonointa mahdollista tavaraa kaikista kalleimpaan mahdolliseen hintaan.

Jokatapauksessa odotan kovasti lomaa ensin miljoona kaupungin sykkeessä ja sen jälkeen meren äärellä hiekkakakkuja leipoen. Tai vaikka uima-altaalla, kun se uimavaippakin nyt löytyy!

Tiedän jo nyt mitä tulen suomessa täältä kaipaamaan Paljon! Tuoreita hedelmiä. Uusia tuoreita tuttavuuksia meille ovat mangot, granaattiomenat, melonit ja ihan uutena tuttavuutena jujubet. Ananaksesta puhumattakaan.. Kyllähän niitä suomesta saa, mutta siinä vaiheessa ne ovat kyllä kaikkea muuta kuin tuoreita. Arastelin pitkään täällä vihreitä mandariineja, suomessa kun ne luettiin raaoiksi. Oikeasti ne ovat parhaimpia!