InCityssä käytiin ensin tarkistamassa Trek-pyöräkaupan valikoimat ja todettiin pyörien olevan todella hienoja, mutta ihan liian kalliita meidän tarkoitukseen. 1130 rmb lasten cykkeli eli melkein kaksinkertainen hinta äidin pyörään verrattuna! Walmart vetäisi siis lyhyemmän korren ja sinne suuntasimme koeajamaan eri vaihtoehtoja. Muutaman pyörän koeajon jälkeen aloin hakea katseellani myyjää. Yksi nainen siinä oli jo pitkään tuijotellut vuoroin meitä ja vuoroin jotain toista vanhempaa rouvaa, joten huikkasin hänelle jotain. Naisen naama venähti ja hän äkkiä suoriutui yksien kärryjen taa ja lähti mukamas "jatkamaan" ostoksiaan. Ainakin loppui meidän tuijotus. =)

 

Myyjä löytyi lopulta yhden hyllyn päädystä tekemästä jotain laskelmia ja iloisena englanninkielen taitoisena hän tuli meille esittelemään muutamaa vaihtoehtoa. Ensimmäinen mitä yritimme ostaa - hiukkasen pienen hivakka tai no siis sopiva nyt, mutta entä puolen vuoden päästä..? - oli koneen mukaan hyllyssä, mutta eipä sitä kuitenkaan löytynyt. Seuraava vaihtoehto löytyi, ylimmältä hyllyltä, alimmasta laatikosta. Mikäs siinä, kun myyjä oli minua lyhyempi pikku"tyttö" niin kesti tovin saada laatikko esiin, auki ja nostovalmiiksi. Sitten hän syöksyi etsimään jotakuta toista myyjää nostamaan laatikkoa alas. Mieheni oli pikkuherran kanssa tutkimassa toisaalla radio-ohjattavien valikoimia, joten hänkään ei ollut apuna. Olisiko mennyt 5 minuuttia (tuossa vaiheessa tosin kaupassa oli oltu jo puolisen tuntia), kun myyjä tuli takaisin, että ihan kohta tulee joku nostamaan ja siinä samalla miehenikin palasi. Hän nosti muitta mutkitta paketin alas ja menin kurkkimaan, että mitäs sieltä  löytyy. Palapeli! Nostelin renkaita, penkkiä, polkimia jne. ja yritin saada runkoa näkyviin, jotta varmistuisin onhan kyseessä sama pyörä. Kyllä se sama oli, mutta väri ja kuviot olivat erit. 

 

Myyjä ilmoitti meille "Three minutes!", kun paikalle tuli mies, joka oli ilmeisesti se, joka aikoi kasata tuon palapelin. Onneksi kuvittelin myyjän erehtyneen sanoissaan ja tarkoittaneen "Thirty minutes!". Kuka olisi voinut sellaisen palapelin 3 minuutissa kasata? Ohjeethan on tehty tolloille - eikö niin! Ei niitä ainakaan lukea tarvitse. Se kävikin aika nopeasti selväksi. n. 20 minuutin kasauksen jälkeen paikalle tuli jo toinenkin mies. Siinä odotellessa pikkumies ehti koeajaa useimmat ympärillä olevat pyörät, mukana lukien Buzz Lightgear vauvapyörän (johon äiti varsinkin ihastui, kun se oli takatuupparista ohjattava malli). Lisäksi pikkumies tietysti koeajoi aika monta kertaa sähköisen formula-auton. Onneksi siinä mallissa on kovamuovirenkaat, joten sitä ei meille voi ostaa - menee lattiat lopullisesti pilalle.. 

Neidin pyörän asennuksen lopputuloksena oli takaosan kasaus 3 kertaa, purku 2 kertaa ja etuosan kasaus 4 kertaa, purku 3 kertaa.. Ei siis ihan nappisuoritus. Jo neidin ajaessa pyörää kassalle takaheijastin heilui uhkaavasti. Sen verran vaativan ostosreissun jälkeen oli vietävä pyörä ulos parkkiin ja suunnattava illalliselle. Ulkona oli alkanut sataa..

 

Ravintolaksi valikoitui espanjalainen Lizarran, tällä kertaa ravintolassa oli aika paljon asiakkaita. Ruoka oli todellakin tuoretta - ainakin jos ajattelee aikaa, joka sen valmistukseen kului. Minun ja pikkuneidin paellaa valmistettaessa ensin haettiin riisit pellolta, kuivattiin ne (vai mitä niille nyt tehdäänkään..), keitettiin, pilkottiin kasvikset, maustettiin, laitettiin uuniin ja haudutettiin vielä ilta ;) Ruoka oli kyllä hyvää - niinkuin odottaa saattoi.

Ruoan jälkeen (kävikin jo iltapalasta) suuntasimme pihalle hakemaan pyörän ja toteamaan, että kyllä täällä vaan sataa - olisiko pitänyt ostaa sateenvarjo?? Ei.

 

Suomalaisella sisulla lähdettiin askeltamaan kotia kohti (matkaa alle 2km). Rattaat, pyörä ja vesisade ei ole oikein mahtava yhdistelmä taksia ajatellen (2 syytä: ahtaus ja ei vapaita tarjolla). Matkan puolivälissä pysähdyimme neippariin ja ostimme pari sateenvarjoa ihan vain todetaksemme sateen sopivasti tauonneen sillä aikana. Ennen kuin pääsimme kotiin tipahti jo ensimmäiset osat pyörästä matkalle, no se oli vain se irtonainen takaheijastin. ;) Kotona lapset saikin suoraan siirtyä unten maille - olihan kello jo puoli yhdeksän - sunnuntai-iltana.

 

Ja taas käsi muistuttaa olemassaolostaan.. Alan katselemaan Castlea hetkeksi ja käyn välillä rauhoittelemassa pyöräunia näkevää pikkuneitiä..