Aina se kiina jaksaa yllättää, vaikka ei kaikki enää niin whow- hiuksia nostattavaa olekaan. Tämän aamun aikana muutaman kilometrin matkalla (ja siis ihan kaupungin alueella eikä missään maalla) tuli 3 autoa vastaan yksisuuntaisilla - jokainen eri tiellä ja me mentiin oikeaan suuntaan! Pari skootteria oli pyyhkäistä auton alle. Tähän liittyen kuulinkin tässä yksi päivä varoituksen. On kuulemma tapana, että jotkut kiinalaiset rahojen toivossa tarkoituksella törmäävät autoihin - varsinkin länkkärien ajamiin - jotta voivat syyttää autoa ja saada korvauksia - kun se toinen kerta ajoi päälle! Kaikilla ei tosin suunnitelmat mene ihan pilkulleen oikein, koska tämä varoituksen antaja kertoi esimerkin puolisonsa työkaverista parin vuoden takaa.. Joku kiinalainen oli mopollansa tyyrännyt länkkärin auton eteen tarkoituksenaan pikkutörmäys ja isot rahat. Lopputulos olikin pikku törmäys ja henki pois - tokihan sukulaiset olivat hyvin "onnellisia" ja jättivät syytteet nostamatta, kun saivat mukavan potin rahaa tuosta törmäyksestä.

 
Tuo tarina onkin pistänyt miettimään sitä, että haluanko minä sen ajokortin vai en.. En ole vielä päättänyt. :)
 
Tänä lauantai aamuna oli pikkuneidin koulun Meet&Greet eli luokkaan, opettajiin ja muihin kouluun liittyviin juttuihin tutustuminen. Kävi ilmi, että molemmat opettajat olivat vaihtuneet. Alunperin luulimme, että vain toinen vaihtuu. Mukava positiivinen yllätys oli se, millainen suunnitelma englannin opettajalla luokalle oli tulevan vuoden ajalle. Edellisenä vuonna elikkä Nursery tasolla opiskeltiin numeroita ja kirjaimia, joten luonnollinen jatkumo tapahtuu ja tänä vuonna Pre-Kindergartenissa opetellaan käyttämään noita kirjaimia. Kirjaimista muodostetaan tavuja ja lyhyitä sanoja. Numeroita käsitellään toisella tavalla ja niitä harjoitellaan kirjoittamaan kirjaimina. Lisänä tietysti kaikkea muuta kivaa, mutta kaikki edelleenkin leikin varjolla. Tämänkin vuoden jälkeen odotettavissa on kassillinen kirjoja. Englanniksi ja kiinaksi. Naurahdinkin jo opettajalle, että kotimaassamme suomessa Neea opettelisi näitä asioita vasta eka luokalla eli 7-vuotiaana. Nyt hän opettelee niitä 4-5 vuotiaana. ;) Aasinsiltana - ei ole kiirettä - eikä tarvetta palata suomeen eskaria varten. Eiköhän ne aakkoset taivu sitten suomeksikin jossain vaiheessa, jos ne nyt taipuvat jo enklanniksi. 
 
Ja sitten lopuksi on kirjoitettava tämä: Olen nyt kiinaan paluun jälkeen seurannut yhtä blogia (syopa.vuodatus.net), jossa vaimo kertoo tunteitaan ja ajatuksiaan syöpään sairastuneen miehensä rinnalta. Juuri, kun aloin päivittämään tämänpäiväistä tekstiäni vuodatukseen huomasin hänen uusimman päivityksensä - Ei koske enää. Miehen kamppailu syöpää vastaan oli päättynyt. Pysäyttää miettimään monia asioita, kun tämän anonyymin naisen blogia on lukenut - usein kyynel silmäkulmassa. Toivon kovasti voimia hänelle ja perheellensä surun keskelle!