Synttärihuumaa tai ainakin melkein. Itseasiassa valmistelut on parasta aikaa kovassa vauhdissa. Viimetippaan on pitänyt monet asiat jättää, koska jos menet vaikkanyt kakut ja ruoat etukäteen tilaamaan on se saletti, että tilaus on unohdettu, kun h-hetki koittaa. Kyllä - näin on muutamille ystävilleni käynyt. 

 

Haluaisin itse tehdä synttärikakun, koska kiinalaiset kakut on kaikki niin samanmakuisia - mitäänsanomaton ja vielä mitäänsanomattomampi. Ulkonäkö niissä on tosin hieno - aikuisten kakuissa - mutta lasten kakut on niitä Pleasant Goateja tai räpellysmikkihiiren naamoja. Hello Kitty tosin on aivan näköinen, mutta eiköhän se yksi sellainen kakku riitä. Tiistaina käytin tovosen aikaa siihen, että kyselin mistä minä saan pelkän kakkupohjan. Meidän pikku uuni ei varmasti paistaisi kakkua sinnepäinkään puhumattakaan siitä, että meillä olisi vatkainta millä vaahdottaa munat. Lainaan toki saa, mutta.. Ensimmäisessä paikassa eli Franco Papalla tovin selittämisen jälkeen myyjätär ymmärsi mitä haluan. Kokki (tai mikä hattupää lienee) oli sitä mieltä, että onnistuu. Mutta sitten, kun kysyin kakun kokoa ja sitä suurinta mahdollista niin meni vaikeaksi ja yllättäen se pelkkä pohja ei enää onnistunutkaan. Lounaan ja hermojen leputtelun jälkeen (valitettavasti joka paikassa tuppaa palamaan pinna..) suunnistin toiseen paikkaan  - vasta avattuun Singan O'best Bakeryyn. No problem ja vielä puhelu hyvää englantia puhuvalle henkilölle leipomon puolesta. 12 tuuman kakkupohja maksaa 20 rmb ja pahvikotelo siihen toiset 20 rmb. Eihän tuohon hintaan edes kannata alkaa itse sitä pohjaa tekemään. Tänään torstaina suuntaakin tilaamaan todennäköisesti 3 eri pohjaa - on vara tyriä sekä itsellä, että leipomolla.
 
Toinen harmaita hiuksia aiheuttanut juttu oli lahjapussit. Menin läheisiin "tiimareihin" etsimään 30 samanlaista lahjapussia (joo, siis vähän näyttää siltä, että lapsivieraita on tulossa lähemmäs 30 - ei meillä karannut mopo käsistä ;) vaikka kaikki eivät ole edes vahvistaneet ovatko tulossa tai ei. ). Ensin löytyi 25 samanlaista, mutta ei 30:tä. Sitten mietin ja mietin - jos otan 2 erilaista pussia yhteensä sen 30. No tämä etsintä tuotti tuloksena 12 +13 erilaista pussia - yhtäkkiä ne 25 ensimmäistä pussia olivat kadonneet tuhkatuuleen?!? Soitto tulkille ja myyjä yritti vakuuttaa, että ei se mitään, jos pusseissa on 3 eri kuvaa. Juu, mutta kyllä se vaan merkkaa, kun kyseessä on 5 vuotiaat lapset - ne jos ketkä ovat tarkkasilmäisiä! Lopputuloksena oli se, että posket punaisena hylkäsin kaikki ja siirryin viereiseen liikkeeseen. Pussit jäi saamatta - valitettavasti joutunen palaamaan huomenna tuonne ensimmäiseen paikkaan ja etsimään omin kätösin niitä pusseja sieltä kaiken roinan sisältä. Vaatii varmasti kupin jotain rauhoittavaa ennen, täyden mahan ja sopivasti vaatetta niin ei ala heti savuta pääkopassa. Alunperin ajattelin, ettei mitään lahjapusseja tarvita. Aivan höpöhöpö hommaa, MUTTA kun tulossa on pikkuneidin luokkatovereita yli puoli luokallista sisaruksineen ja heidät monet on "kasvatettu" siihen pussiperinteeseen niin päätimme jotain väsätä. Helpommin sanottu kuin tehty!
 
Entäs sitten suolaisten ruokien tarjoilu? Olin jo kauan aikaa sitten päättänyt ravintolan, josta naposteltavaa tilataan. Sähköpostia lähetin sinne viime viikolla ja maanantaina mentiin tarkoituksella sinne syömään, kun vastausta ei ollut kuulunut. Jotenkin ajattelin, että saisin ehdotuksia tarjoilusta, tarvittavan ruoan määrästä jne.. Ei se nyt niin helppoa ole. Itse piti päättää tarjottavat, anteeksi korjaan sen verran, että ainoa ehdotus minkä sain oli kanansiivet - juuei! Minun itseni pitää laskea montako ranskista ja makkaraa minä sunnuntaiksi tarvitsen, minun pitää varmistaa, että ruoat tuodaan tarjolle isoissa tarjoiluastioissa eikä lautasilla ja sitä rataa. Pyysinkin nyt avukseni yhden pikkuneidin parhaimman ystävän äidin. Hän tuli ilomielin auttamaan ja hän osasi suoraan sanoa mitä tilata ja kuinka paljon kaiken kukkuraksi hän tuntee haluamamme ravintolan omistajan. Sinne siis tänään iltapäivästä!
 
Synttärikutsuissa oli vastauspyyntö ja kiitettävän paljon vastauksia sainkin sekä kyllä että ei vastauksia. Eilen pikkuneidin koulun syysretkellä juttelin sitten muutamien kavereiden vanhempien kanssa ja osa kertoi kysyttäessä, että tietysti he tulevat - koko perheellä, meidän pikkuneiti kun on heidän lapsensa mukaan "maailman kaikkien aikojen parhain ystävä" - ei silloin synttäreiltä voi pois olla. :D
 
Aletaankin jo vähitellen lähennellä sitä Shanghain stadionin varaamista.. Saa kuitenkin tänä vuonna tuo rannan hoplop riittää. Tunnelma on tiivis, mutta sopu sijaa antaa ja lapset voivat viihdyttää itse itseään ;)
 
Vielä tuosta koulun syysretkestä. Päivä ei sään puolesta kovin suosinut retkeilijöitä, mutta ei onneksi rehellisesti satanutkaan. Koululta hypättiin bussiin ja ajaa huruuteltiin yli puoli tuntia Taihun Wetland parkiin. Minä olin lukenut lappuja ennalta "niin hyvin", että luulin meidän olevan menossa vesikaupunkiin eli johonkin niistä paikoista, joita Suzhoun alueella on useita - täynnä kanavia, ikäänkuin venetsia. No kaukana oli venetsia tuosta paikasta. Bussilta lähdettiin kävelemään ikäänkuin rämeelle, johon oli rakennettu taloja, jotka toimivat kauppoina tai "uudenhenkisinä" museoina. Ensimmäinen etappi oli kävellä veneille ja lastautua (kaikki 4 bussilastillista) niihin. Katetulla veneellä putputeltiin reilu 5 minuuttia seuraavaan "satamaan", jossa kävimme tutustumassa Shanghain maailman näyttelyssä eli Expossa sijainneen kiinapaviljongin Suzhoun osaan. Hieno näyttely oli sinänsä. Valoilla ja pienillä rakennelmilla oli saatu luotua soliseva (ja puhdas) puro/kanava, jossa vilahteli kaloja. Seinille heijastettiin kiinalaisia tanssijoita ja paviljonkeja. Seuraavassa huoneessa oli valtava puoliympyrän mallinen seinä, jossa pyöri eräänlainen elokuva/näkymä eripuolilta Suzhouta. Millainen Suzhou on ennen ollut. Kovin pitkään tuota ei voinut katsella, kun alkoi tuntumaan, että tulee huono olo. 
Paluu veneelle ja matka jatkui. Tuolloin allekirjoittaneen jo piti kaivella repusta evästä, päivä alkoi olla yli 11 eikä eväiden syömiselle ollut jäänyt taukoa. Pikkuneiti tosin oli omasta lounaastaan tuossa vaiheessa jo puolet syönyt - kävellessään. Sitten rantauduimme Panda saaren tuntumaan ja kävimme katsomassa Sizhouanista tuotuja pandoja. 2 hyvävointisen näköistä - tosin aika apaattista - pandaa töröttivät omissa kohtuu isoissa häkeissään. Pandakierros päättyi oletettavasti panda tuote myymälään, josta nappasimme mukaan molemmille muksuille omat pandat. (pikkuveikka oli omassa koulussaan eikä tuolla mukana) Kiitos kiinan hintojen, niitä raskii ostaakin. Finally me saavuimme leikkipaikalle, lasten kiljuva nälkä unohtui samantien ja aikuiset leiriytyivät nurmikolle syömään eväitään. Päätimme retken kuitenkin 45 minuuttia aiottua aiemmin, koska sadepisaroita alkoi tipahdella niskaan ja nurmikolla istuvat aikuiset alkoivat olla jo viluissaan. 
 
Yhteenvetona tuosta TaiHu wetland parkista - en voi suositella. Tämän kuun (ainakin) siellä on pandakarhuja, mutta pääsylippu 80 rmb (muistelisin sellaisin summan nähneeni) ei tosiaankaan kohtaa tuon rämeikön "nähtävyyksiä". Samalla summalla voi mennä vaikka HongQiaon eläintarhaan ja nähdä paljon muitakin eläimiä parin pandan lisäksi.
 
Ja nyt minun on riennettävä, akupunktion kautta kakkuja tilaamaan, kotiin valokuvaamaan meidän lapset, jotka tänään vihdoinkin saivat tilaamani rooliasut (WOW - voinko muuta sanoa. Aika nappisuorituksilta näyttävät sekä supermies, että Tuhkimo) ja sitten ruoan jälkeen kyselemään hintoja tarjoiluille ja lapset testaamaan synttäripaikkaa "ennakkoon". Huomenna taas Suomi-koulujuttuja, lahjapussien täyttämistä (kunhan ne pussit jostain saisi, ei viitsi roskapusseihin laittaa..), korvapuustien suunnittelua (näin unta niistä yksi yö, joten lienee aika leipoa) ja paaaljon muuta!