Ystävänpäivää täällä kaupallistetaan kovasti, karkit on aseteltu kauppojen ovenpieliin hienoihin rasioihin (tai vaikka vain siihen vaaleanpunaiseen/kultaiseen nauhaan kiedottuna), kukkapuskia on tehty jos minkä näköisiä ja ravintolat tarjoavat buffet menuja aivan yli hintaan, kuten tänään yksi ystävistä mainitsi 998/rmb.. Eli rapiat sata euroa.
Suomalaisnaisia kokoontui tänään syömään Heidi'siin n. parisenkymmentä ja mukana tietysti miesvahvistuksena meidän pikkumies! Jokaiselle - lopulta saatiin ruoka eteen ja ehdittiin täyttää mahat ennen kuin mun piti rientää tuomaan pikkumies kotiin, jotta itse ehdin kiinalaisen lääketieteen kurssille.
Olin mielenkiinnolla mukana TCM (traditional chinese medicin) luennolla, jossa luennoitsijana oli ties monettako sukupolvea edustava lääkäriperheen vesa. Aloittanut itsensä akuhoidot jo 7-vuotiaana ja 10-vuotiaana hoitanut vanhempiaankin. Johdatus aiheeseen oli tosin yltiöpäisen pitkä - 25 minuuttia kertomusta siitä, miten kiinalainen lääketiede on kehittynyt miljoonien vuosien saatossa ja 5000 vuotisen historian aikana on ollut 10 merkittävää lääkäriä. jne. Loppuluento tosin oli jo asiaa, kun siinä hän esitteli vanhoja neuloja ja "teriä", joilla verta on tarvittaessa saanut vuodatettua. Toki hän näytti myös neulat, joita nykyisin on käytössä, kun pyysimme nähdä niitä. WOW millaisilla parsinneuloilla sitä onkaan ihmisiä ennen pistelty! Lääkärihän ei tietenkään byebyen lisäksi muuta osannut englanniksi, joten tulkkina toimi neiti, joka ei tiennyt kiinalaisesta lääketieteestä mitään ja pyyteli vähän väliä anteeksi huonoa englanninkielen taitoaan. Hän ei tosin edes muistanut kaikkia ruumiinosia, kun päänsärkykin kääntyi aivosäryksi..
Nyt on harkinnassa, että jatkaisinko noilla luennoilla kulkemista. Seuraavan kerran aiheena olisi meridiaanit - mikähän sekin on muuten englanniksi, ei tiennyt tulkki enkä itsekään muista hetkättelyssä. Lieneekö niinkin simppeli kuin meridien..
No ruokakauppojen kautta kotiin eli rainbowmallilta jogurttia, neipparista hedelmiä ja tuoreita mansikoita, ystävänpäivä herkkuja leipomosta ja kukkiakin olisin ostanut, mutta myyjä hyvin ystävällisesti kertoi, että tule mieluummin huomenna ostamaan niin saat paljon edullisemmin. Raha ei siis kelvannut sinne paikkaan. Ystävänpäivän kunniaksi hinnat oli lähestulkoon triplattu. Raahatessani pussukoita kotiin tuli meidän ayi vastaan minua neipparin pihalla - yksin! Pikkasen hölmistyneenä katselin, että missäs ne meidän muksut luuraa ja kysyinkin heti, että missä ne on. Kotona, tulin ostamaan kananmunia kun pikkuneiti niitä haluaa syödä, kuului vastaus. Menin täysin hämilleni ja lähdin rivakasti astelemaan kotia kohti. Eihän siitä ole kuin 5 minuutin matka kotiin, mutta mitä ne 2 x 5 minuuttia voi merkitä 2 ja 5 vuotiaille?! Ei ehkä ensimmäisenä muistunut mieleen tapaus, jossa kotiin jätetty lapsi oli avannut ikkunan ja kiivennyt siitä ulos äitinsä perään.. Yritin olla positiivinen ja miettiä, että jos neidin kaveri on tullut kylään ayinsa kanssa ja hän on vahtimassa sitä 5 päistä katrasta (eli kaveri + pikkuveljet). No kotona odotti lapset kahdestaan - muumit tietokoneella pyörien. Ei mitään ollut sattunut, mutta pistipä se meikäläisen pikkupään sinkoamaan ajatuksia suuntaan jos toiseen.
Sihteeri sai ohjeistuksen mitä tulisi soittaa ayille ja vaatia selvitystä. Nyt itse yritän miettiä, että onko tähän asti niin mukava ayi edelleen luottamuksen arvoinen? Jokatapauksessa ayille ostettu lahja jäi antamatta ja leivos meni jo parempiin suihin ja pikkumiehen mahaan.
Viime viikonloppuna ehdittiin aloittaa Suomi-koulun kevät lukukausi, lötvötä kotona ja käydä kevään ensimmäisillä synttäreillä. Tästä niitä sitten riittääkin taas seuraavaan suomilomaan asti ihan joka lähtöön. Onneksi näillä synttäreillä on - siis pikkuneidin koulukavereiden - lähestulkoon aina sama vakioporukka, joka on tullut tutuksi viimeisen vuoden aikana. Aika lastenjuhlissa meneekin siis nopeasti ja myös aikuiset viihtyvät!
Toin suomesta tullessani muutaman kirjan itselle luettavaksi. Ensimmäiseksi tutkinnan alle pääsi Tess Gerritsenin Voitonmerkki - jälleen kerran mukaansa tempaavaa, pelottavaa ja hyvin koukuttavaa lukemista. Jopa niin hyvä kirja, että pääsi uniin saakka ja yksi yö pakeninkin henkeni edestä jotakuta murhaajaa!
Se, että tarkoitukseni oli tuoda lukemista pidemmälle aikavälille ei näytä oikein onnistuvan. Nyt on toisen kirjan viimeiset kappaleet menossa eli Mary Higgins Clarkin Murha sydämellä. Kuten huomaatte tai osa tiedättekin ennalta minä luen yleensä vain pelottavia, totuudenmukaisia (siis ei tositarinoita, mutta mahdollisia - ei mitään King hömppää.) trillereitä. Eniten pidän kertomuksista, joissa päähenkilö on esim. kuolinsyyntutkija (kuten Maura Isles/Gerritsen tai Scarpetta/Cornwell).
Viime viikkoon mahtui myös perinteisiä kommelluksia - kun mies on reissussa niin Murphyn lain lailla lapset ei nuku, unohdetaan avaimet sisälle jne. Tai iltapesujen jälkeen, kun pikkumies touhuaa omiaan hän tulee ykskaks ilmoittamaan, että vessahätä - oli. Niinpä sitä sitten iltapuhteina siivotaan kakkaisia jalanjälkiä lattiasta kaamean hajun levitessä lastenhuoneesta koko asuntoon. Perussettiä!
Loppukevennyksinä taidan pistää tänään pari juttua..
Lähdin tänään kiireellä kotoa sinne TCM luennolle, ayi oli tullut "ennenaikojaan" jo ja tiesin ehtiväni ystävien kanssa kahville. Soitinkin varmistaakseni paikan ja kerroin olevani menossa mopolle. Päästyäni portaat alas mopovarastoon hoksasin, ettei minulla ole edes mopon avaimia mukana. Tuossa vaiheessa oli kuitenkin juostava mutka mopolle, kun irtokäsineet oli mukana (ne jättimäiset nahkajäljitelmä kintaat, jotka on yleensä mopon sarvissa kiinni). Taksilla siis taitettiin tuokin matka..
Aamulla olin lähdössä viemään pikkuneitiä koulubussille ja juttelin siinä ohimennen mieheni kanssa tuliaisten (ruisleipä, meetvursti, juusto..) syömisestä. Minä olin sitä mieltä, että ne pitää syödä, jotta vieraat saavat tuoda sit lisää. Mieheni oli sitä mieltä, että niitä on säästettävä. Neiti tuumasi siihen väliin, että "Äitillä on niin iso maha, ettei sen kannata niitä ainakaan syödä!"
Kommentit