Pikkuneiti aloitti koulutiensä oikein reippaasti. Puhun nyt koulutiestä, koska neiti on sitä mieltä, että hän on koulussa ja piste. ;) Maanantaina kävin viemässä neitokaisen kouluun. Kotona napattiin valokuva pikku koululaisesta ja vietiin repussa ja pussissa tarvittavia tavaroita mukana. Pikkuneiti pyyhki muutaman kyyneleen juuri ennen lähtöä - äkkiä ja salassa äidiltä.. Kun kysyin, että mikä on niin hän sanoi, että vähän jännittää. Rohkaisin häntä ja hän oli jo hissillä menossa. Taksi napattiin portilta ja kuski ajoi meidät kouluun.
Siinä muiden perässä asteltiin ovelle - hetki ihmeteltiin, että mistäs sinne tähän aikaan mennään sisälle. Ilmeisesti harhailevat katseet kiinnitti henkilökunnan huomion ja meidät ohjattiin "International" puolelle. Lätkä leimattiin ovella ja sisäpuolella täti tarkasti pikkuneidin kädet, silmät, naaman ja suun minikokoisella taskulampulla. O_O
Neitokaisen luokka on 3 kerroksessa ja sinne alettiin kiivetä. Käytävillä (avonaiset käytävät, luokkien ovista pääsee suoraan ulos) kaikui iloinen ja reipas musiikki - "bilingual" eli kiinalaisten puolen lapset olivat jo aamujumpan parissa. Päästyämme oikean luokan ovelle astui naisopettaja kädet ojossa "Martina". Yes and no. Neidin nimestä löytyy kyllä Martina, mutta ei häntä siksi kutsuta. Olimme jo aiemmin huomanneet meileistä, että jotkin osastot koululla kutsuvat häntä toisella nimellä. Tilanne korjattiin ja alettiin kassien purkuun. Äiti olisi kuulemma saanut jo lähteä kotiin, mutta halusin varmistaa, että neiti tietää missä on vessa ja missä mitäkin hänen tavaraansa säilytetään. Kun vessa, hammasharjan, käsipyyhkeen ja repun paikka oli selvitetty neiti kiirehti jo lelujen ja kirjojen pariin. Hyvä, kun malttoi heipat huikata. Äippä vaihtoi pari sanaa opettajien kanssa ja kertoi tulevansa hakemaan jo puolilta päivin. Mitään tarvetta ei opettajienkaan mielestä ollut jäädä "päivystämään" opettajain huoneeseen hetkeksi.
Sillä aikaa, kun neitokainen "koulusteli" niin äippä ja pikkuveli olivat ostamassa koululaiselle vaatteita. Tänne kun on alkanut syksy tulla, niin tarvitaan jo pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita. Neiti on venähtänyt kesän aikana sen verran pituutta, ettei suomesta tuoduista vaatteista oikein ole hyötyä. Toisaalta sitä ennakoitiin jo lähtiessä ja suosiolla "sopivat" vaatteet jätettiin pois matkasta. Nyt kävin siis tarkastamassa Baby Bear liikkeen valikoimat - sitä paikkaa on useammalta taholta minulle suositeltu. Ja kyllä kannatti. Mukaan tarttui parit collegehousut, hame ja läjä pitkähihaisia paitoja. Sitä mistä kauppaan vaatteita hankitaan en tiedä - enkä haluakaan. Sieltä kuitenkin löytyy merkkiä jos toista. Guessin hupparista ei löytynyt kokoa ja H&M fleecessä ei ollut hintaa - samainen fleece oli myynnissä myös henkkamaukalla (puoli tuntia myöhemmin) ja voisin kertoa, että ihan varmasti ainakin 3 kertaa kalliimpaan hintaan!
Kello kiirehti 12 hurjaa vauhtia ja pian olikin kiirehdittävä hakemaan pikku koululaista. Kindergartenin tiukat säännöt sanovat, että puolipäiväiset muksut on haettava 12-12.30 välisenä aikana. Muutoin sinne ei ole vanhemmilla asiaa..
Taas taksin nappaus ja osoitteeksi koulu. Kuski tempoi sata lasissa (kirjaimellisesti) tuota järven ylittävää siltaa. Tällä kertaa taksi oli vielä näitä - ovi pysyy kiinni, jos paukauttaa sen tarpeeksi lujaa kiinni eikä koske siihen matkan aikana - mallisia. Sanoisinko, että hiukkasen pelotti. Ilmastointi oli hoidettu avaamalla kaikki ikkunat, joten tuulitukat olivat hyvin tyytyväisiä, kun pysähdyttiin koulun eteen.
Hetken etsimisen jälkeen lapset löytyivät 3 kerroksen ulkoilualueelta. Neiti oli hyvin tyytyväinen ja lupasi lähteä äidin mukaan. Heti, kun luokan ovesta ulos astuttiin tuli ilmoitus: "Minä olen nyt ihan oikea koululainen!" Ja jossain vaiheessa tuli myös ilmoitus, että huomenna ei sitten saa hakea päivällä vaan hän tulee bussilla illalla. Ruoka oli kuulemma maistunut, mutta vain salaatin oli syönyt..
Jälkikäteen koulun "päiväkirjasta" luin, että koko lounas oli syöty ja aamupäivän aikana neiti oli osallistunut matematiikan opetukseen ja oli ansainnut tarrankin. Neitin kommentti oli, että osasin numerot englanniksi. :)
Tiistai aamuna olikin sitten bussimatkan vuoro. Portilla oltiin koko perheen voimin odottamassa jo hyvissä ajoin - silloinhan tietysti koulubussi on hieman myöhässä, miten muutenkaan. Tiedossa oli, että bussi tekee stop-and-go pysähdyksen, joten heipat sanottiin, jo ennen bussin tuloa. Sopivasti muutama minuutti ennen bussin tuloa saapui paikalle myös neitokaisen kaveri. Bussi tuli ja sinne se neiti hyppäsi. Bussi ayit laittoi lapsille vyöt kiinni ja kuski polki tallaa. Hiukkasen jänskätti vanhuksia! Koko päivän äippä tarkkaili puhelinta, että tuleeko puhelua koulusta, mutta ei. Iltapäivällä äippä oli oman ayin kanssa vastassa neitiä. Ja tällä kertaa bussi olikin aikaisessa. Hymyilevä neiti kertoi koulussa olleen kivaa ja bussissa myös.
Oikeasti tuo kyyditys tuolla tavalla on todella kätevä. Ei tarvitse miettiä, että miten se lapsi sinne kouluun/päiväkotiin pääsee, kuka vie ja kuka hakee. Toimisi varmasti suomessakin, mutta veikkaan, että maksaisi hunajaa! Kuinka moni haluaisi laittaa lapsensa minibussin kyytiin suoraan kotiovelta ennen töihin lähtöä ja ottaa lapsen vastaan bussista töistä tullessaan? Ei pysäköinti ongelmia tai reittisuunnittelua muun kuin kodin ja työpaikan välillä! Eihän se korvaa sitä, että näkisi lapsen touhut suoraan paikan päällä tai kasvotusten vaihdettuja kuulumisia hoitajien kanssa päivittäin. Toisaalta tärkeimmät asiat (jo tuommoiselta 4 vuotiaalta) kuulee suoraan lapsen suusta ja näkee päiväkirjasta.
Tänään keskiviikkoaamuna neiti sanoi jo kotona lähdön hetkellä, että enää ei jännitä yhtään - kouluun lähtö siis. Nyt jäädäänkin sitten jännityksellä odottamaan milloin se kouluun lähtö ei enää olekaan niin hauskaa. Ehkä siihen muutama viikko menee. ;)
Tänään ehdin kyllä myös käymään suomalaisseurassa lounaalla. Tosin kyseessä oli hyvin pikainen tapaaminen, kun alkamisajaksi oli sovittu klo 12 (Shanghain suomalaisten kanssa), Suzhoun keskustassa (n. 10 kilsaa meiltä ?!? ) ja kotona piti olla klo 13, kun iltapäivän ayilla ei edelleenkään ole meille avainta. Kun ravintolaan tulee ryhmä osaa sen jo ennakkoon sanoa, että ruokien saaminen kestää. Siksi ennakoimmekin pikkuherran kanssa ja tilasimme ruoan melkein heti, kun paikalle päästiin. Alkusalaatti tuli hyvin nopsaan, mutta pääruokaa piti jo kysellä. Siinä vaiheessa tosin läheskään kaikki eivät vielä olleet saaneet mitään eteensä. Naposteluleipä koritkin tuli pöytään (piiiiiitkä pöytä, kun parikymmentä syöjää) useassa erässä ja minun eteen kori tuli siinä pääruoan aikana. Lopulta kello näytti jo sen verran, että minun oli lähdettävä. Pyysin tarjoilijalta laskun ja jälkiruoan. Olinhan tilannut lounassetin, johon kuului 3 lajia. Kun tarjoilija toi laskun pyysinkin jälkiruoan jo kotipakettiin. Suklaamousselasi työnnettiin viinipullopussiin ja siitä päästiin kotimatkalle. Pikkuherra nukahti taksiin ja kotiovella (kymmenen yli yksi) törmäsin meidän ayiin, joka jo tuli vastaan. Oli käynyt meidän ovella koputtelemassa ja ehtinyt jopa soittaa tulkillemme, ettei meitä näy. =/ Toisaalta hänen työaikansa alkaa vasta klo 13.30..
Huomiseksi onkin siis ohjelmassa yhden lisäavaimen teettäminen - maksoi mitä maksoi!
Jos jotain mainitsemisen arvoista vielä tästä päivästä löydän niin taitaa olla se, kun käväisin tuossa meidän kakkosneipparissa hedelmäostoksilla. Meidän neipparissa on käynnissä remontti ja hedelmätiski on ollut tyhjänä koko viikon =( Ennalta olin kuullut toisessa neipparissa olevan länkkärihinnat länkkäreille, joten olin hyvin tarkkana hintojen ja punnitusten kanssa. Ensimmäisestä tiskistä lähti mukaan paprikaa ja porkkanoita - myyjä osasi jonkin sanan englantia ja halusi välttämättä sanoa summan englanniksi. Blondi kun sopivasti erottui sieltä kiinalaisten joukosta niin siihenhän pölähti oikein kunnon yleisö seuraamaan kaupantekoa. Vielä, kun kävi niin, etten kelpuuttanut ensimmäisiä minulle tarjottuja paprikoita.. 17 rmb takelteli myyjä ja yleisö "kannusti" häntä. Osaako sanoa vai ei?!? Hieman punastumista oli havaittavissa ja lopulta hän sai sen sanottua oikein. Joku vielä yritti, että summahan oli 17.20. Mutta myyjälle riitti tuo tasaraha. En ole kyllä tähänkään asti hedelmäostoksilla noita jiaoita maksanut - paitsi, kun ayi on mukana. Jostain syystä silloin myyjät laskevat rahat ihan joka "pennin" päälle. Muutoin pyöristellään alaspäin. Lähestulkoon aplodien saattelemana pääsin jatkamaan matkaa. =D