Minun ja parin ystäväni suunnitelmissa on jo monen viikon ajan ollut käydä kanavaristeilyllä Suzhoussa. Aina on tullut jotain estettä ja asia on siirtynyt ja siirtynyt. Tällä viikolla kuitenkin onnistui ajoitukset ja päästiin matkaan. Kotona maanantaina kyllä vähän arvelutti, että miten päivä sujuu pikkuherran kanssa, kun hän oli ollut jotenkin niin kiukkuinen koko päivän. Tiistaina hän oli kuitenkin aika normaalin oloinen ja sopivasti menomatkalla nukahti taksiin - ilman tissiä suussa! Jes!
Samalla kun ihastelin taas minulle ennalta tuntematonta Shan Tang Jietä (niin no olin kadun loppupään nähnyt viime viikolla) ja katselin pienten putiikkien heräävän uuteen päivään (siis klo 10 jälkeen aamulla) kannoin sylissäni retkottavaa pikkumiestä. Katu oli aika pitkälti "kävelykatu", mitä nyt tietysti vähän väliä skootterit ja pyörät vilahtelivat jostain nurkasta ohi. Ensimmäiselle lippuluukulle pysähtyessämme tuntui kaikki olevan niin hankalaa. Isoon veneeseen pääsee vain, kun on vähintään 8 henkilöä ja pieneen käsimoottorilla toimivaan veneeseen pääsee, kun on 4 henkilöä tai meidän tapauksessa, kun maksamme 4 henkilön osuuden. No pikkupaatti seilasikin jotain samaa pientä pätkää edestakaisin eli siitä ei olisi kovasti iloa nähtävyyksien kannalta. Isompi paatti taas ei liikahda ennen kuin meitä on se 8.. Siinä katsellessamme yhteen isoista veneistä käveli ryhmä, johon meitä ei kuitenkaan hyväksytty - ennalta varattu/sovittu juttu. Mutta kun vene irtosi laiturista olisi meidät otettukin kyytiin - vähän myöhäistä..
Jatkoimme matkaa eteenpäin, josko seuraavalla lippuluukulla onnistaisi paremmin. No vastaanotto oli hieman parempi, mutta ei meille sieltäkään myyty mitään. Saatiin kuitenkin lupaus, että klo 11 päästään toiselta luukulta matkaan. Nokka takaisinpäin siis! Kävelimme takaisinpäin tuota pikkuruista tietä ja päästyämme ensimmäisen portin kohdalle saatiin tieto, että vene lähtee nyt. Rahat esiin ja kyytiin! 
Kanavissa virtaava vesi on todella likaista - ihan ruskeaa, mutta ei onneksi kovin pahalle haisevaa. Veneessä oli varoituskylttejä, ettei päätä tai käsiä saa työntää ikkunoista ulos. Luultavasti siksi, että niistä saattaisi törmäyksessä päästä aika näppärästi eroon.. ;) Venetsian kanaviin verrattuna Suzhoussa on huomattavasti vähemmän kanavia (yllätys!), talot kanavien varrella ovat hyvin matalia, eikä veneitä törötä parkissa joka toisen talon "alla" tai portaiden pielessä. Matkalla kuitenkin nähtiin erilaisia "takapihoja", kaneja, kanoja, kukkia, erikoisia portaita ja terasseja. Monet niistä kyllä näytti siltä, ettei niihin painoaan uskaltaisi varata. Hienoja portaita oli myös tehty eli ladotusta kivijalasta tuli ulokkeita portaiden muodossa - kuva kertonee enemmän, joten lisään kuvia myöhemmin. Niistäkin tosin monet näytti siltä, etten uskaltaisi niille astua. Näimmepä taas myös sorsan, jota uitettiin narun nokassa kanavassa. Omistaja tällä kertaa veneen kohdalle sattuessa potkaisi sorsansa veteen uimaan.
Minulle selvisi tuon risteilyn aikana myös se miksi täällä arvostetaan niin kovasti lihaa luiden ympärillä. Suurta herkkuahan ovat kaikki kananvarpaat ja muut luuta ympäröivät kudokset. Liikkuva ja liikkeessä ollut liha on mureampaa ja paremman makuista kuin esim. jotku rintapalat, joissa ei ole luuta laisinkaan. Ne eivät ole niin hyviä. Eli äkkipäätä maalaistollo päätteli, että me suomalaiset arvostamme huonoa lihaa ;) 
Päästyämme jälleen kuivalle maalle piipahdimme muutamassa matkamuisto myymälässä. Voi ihanuus! Mitä kaikkea ja mihin hintaan (ennenkaikkea) siellä myytiinkään. Lisäksi näin "akvaarioita", joissa oli myynnissä simpukoita (vai mitä ne nyt on, joissa helmiä kasvaa?). Akvaariosta olisi saanut maksua vastaan pyydystää simpukoita ja sisällön sai tuohon hintaan itse pitää. Joissakin on yksi joissakin jopa kymmenen helmeä. Jäi kylläkin tällä kerralla onkimatta.
Jos sitten palataan arkisempiin asioihin. Olen tällä viikolla aika karvaasti huomannut sen, mitä turistina olo minulle teki. Kantaessani joka päivä tuota omaa pikku sankaria tuntitolkulla on lihakseni selässä ja hartioissa jumiutuneet aivan tykkänään. Hieronnassa (jokohan tästä mainitsinkin..) kuului vain kova rutina ja pauke selkäpuolelta. Nyt sitten selkä muistuttaa olemassa olostaan joka kerta, kun nostan jotain vähänkään painavampaa syliini. Voi, kun olisi joku keino pitää tuo sankari paikoillaan rattaissa (muuten kuin nukkuvana tai pää punaisena kiljuvana) ja hän vielä pysyisi siellä istuallaan. Turvavyöt kun ei auta yhtään. Simsalabim ja sankari on seisaallaan.
Ja joo isänsä insinöörin taitoja on tainnut periytyä myös tälle pikkuherralle. Ylenpalttinen mielenkiinto kaikkiin asioihin, mitkä suinkin voi purkaa, työkalujen testaaminen joka ikiseen paikkaan mitä voi korjata (alkaen aina parketin purkamisesta meisselillä päättyen kassakaapin lukon avaamiseen avaimilla) ja pienten tavaroiden tunkeminen pieniin reikiin (esim. rikkinäisen kuivaustelineen piikin työntäminen pyykikoneen oven lukkoon) on aivan kyltymätön. Viimeisimpänä villityksenä on tullut apuvälineiden käyttäminen kiipeilyssä. Syöttötuolin yläosa kun meillä säilytetään (sattuneesta syystä) lattialla on sitä alettu käyttää apujalkoina. Eilen iskä oli tavoittanut sankarin ulko-ovelta, tuolista seisomasta ja ovea avaamasta - kyllähän sitä ovenkahvaan yltää, kun tuolilla seisoo! Taitaa olla pian pakko pitää ovea takalukossa aina kotona ollessa. Hississä pitää isosiskon tavoin painaa kaikkia mahdollisia nappeja, lattialta hän onneksi yltää vain ovien avaus ja sulku nappeihin.
Vielä jos mainitsisi maanantaisen reissun ostoksilla InCityssä. Sankari ei sylissä jaksanut olla vaan ilahdutti muita asiakkaita konttailemalla vaatetankojen alla, kurkkimalla jokaisesta pikkuraosta, juoksemalla äitiä pakoon, hakkaamalla kerrosten välissä olevia lasiseiniä (siis tietysti, kun ollaan jossain muussa kuin alimmassa kerroksessa) ja muuten vaan makaamalla lattialla. Äipällä alkoi olla jo hiki otsalla ja nälkä suolistossa, kun tuo touhu kesti ja kesti (iskä oli maksamassa takkiaan). Siihenpä sattui vielä muutama nuori natiivineiti kännykkäkameransa kanssa ja yritti pakoon kuvattuaan jonkin edellämainituista tempuista. Silloin kilahti! Minä tempaisin sankarin kainaloon, vetäisin "nyt muuten viimeisen temppusi teit"-ilmeen kasvoille, ja lähdin jäljestämään tuota neitokaista. Samalla kun kaivelin puhelinta taskusta ja etsin kameran käynnistysnappia neiti huomasi, että lähdin jälkeen - kas vain hän pysähtyi! Menin lähelle ja nappasin kuvan. Juu, eihän siinä mitään järkeä ole, mutta oikeasti otti jo niin päähän. Ei kai siinä mitään jos taas koristaa jonkun kotialbumia tai vaikka on japanilaisen youTuben katsotuin "elokuva", mutta kun ne kuvat voi mennä ihan mihin vain. Vaikka nyt pedofiilien albumeihin. Okei, eihan kaikelta voi ketään suojata tai suojautua, mutta joku raja sentään jossain. Alan suomessa myös kuvata kaikkia vastaan tulevia aasialaisia, kunhan suomeen takaisin tulen. Älkää siis ystävät rakkaat ihmetelkö sitten miksi mulla on kamera tai kännykkä koko ajan latingissa ja aina aasialaisen pään vilahtaessa salamat räiskyy.. ;) Khih! DramaQueen in action!
Eiköhän tuostakin pian taas toivu ja antaa mennä kaiken ohi "huomaamattaan". Hope so!
Pikkuneiti on lopultakin saavuttanut "en halua mennä kouluun" vaiheen. Syyksi yleensä tulee "minua väsyttää", "minua kiusataan siellä" (ei pidä paikkaansa - on tarkistettu eri tahoilta), "haluan leikkiä pikkuveljen kanssa" ja "minä haluan olla kotona". Jos taas kotiin jäisi niin jo ennen kymmentä kuuluu "minulla ei ole leikkikaveria", "pikkuveli kiusaa", "en nuku päikkäreitä, kun mua ei yhtään väsytä" jne.. tuttua kauraa. 
Neitokainen täytti 4v viime perjantaina ja hän on halunnut pitää kaverisynttärit myös täällä kiinassa. Sain lopulta lyötyä lukkoon päivämäärän ja tulevana perjantaina onkin sitten prinsessa kekkerit luvassa. Mitään en itse leivo - niin kun se uuni vielä puuttuu.. mutta kakku tulee olemaan ja muutaman päivän käden väännön jälkeen tulossa on Hello Kitty kakku. Prinsessakakkua en löytänyt minkään leipomon listoilta - siis niiden, joissa vierailin. Toisaalta kakku onkin vain ulkomuodon vuoksi, maultaan ne taitaa olla suoraan roskiin joutavia. Täällä on kiva järjestää synttäreitä sen puoleen, että tarvikkeet ei paljoa maksa. Kertismukit (50kpl) 8rmb, limsat, sipsit, keksit yhteensä n. 40rmb, kakku jotain 110-140rmb ja siihen päälle vielä jotkut pullan/munkin tapaiset ehkäpä n. 30-50 rmb.
Toista se on suomessa, HopLop synttärit ja hinta on heti kivunnut yli 100 euron. Täällä 1000rmb:llä vuokraisi varmaan jo ravintolan henkilökuntineen päiväksi ruoista ja juomista puhumattakaan.
hupsista keikkaa, minä kirjoittelen täällä vain blogia ja minun pitäisi olla tekemässä kotiläksyjä! Aloitin tänään lopultakin mandariinikurssin ja huomenna on toinen tuntirypäs, joten nyt sormet pois näppikseltä ja kiinaa kehiin!