Tytölle tunnun löytävän aika helposti vaatteita, mutta pikkumiehelle ei oikein millään. Alle 2-vuotiaiden housut on niitä reikä haaroissa mallisia. Toinen on kengät. Kaikkia nättejä ja vähemmän nättejä on vaikka millä mitalla - mutta kun tarkemmin katsot niin pohjat on niin pehmeitä, että pikku kivetkin varmasti pistelevät läpi. Mitä tukea sellaisista kengistä jalalle on? Saa pyöräytettyä palloksi koko kengän. Sandaalikauden alkaessa myös sellaisia olen pikkumiehelle etsinyt. 1 ainoa pari on täyttänyt minun kriteerit kengille, mutta tuolla kerralla pikkumies ei ollut mukanani, joten en uskaltanut arvaamalla ostaa.

Ayi muistaa sanoa usein, että pikkumies on todella viisas. Perjantaina ayi kertoi, että kun pikkumiehelle sanoo "Kiss" (suukko) niin poika tulee ja tarjoaa ensin toisen poskensa ja hetken kuluttua toisen. ;) Parvekekukkien kastelu on myös annettu tämän sankarin tehtäväksi. Vesipullolla hän käy viemässä molemmille kukille (niin, niitä edelleen on vain kaksi) vesiannokset. Toki hän avuliaasti myös nyppii "kuolleita" kukkia äidin esimerkin mukaisesti pois. Kuten arvata saattaa, siinä menee myös useita ei niin kuolleita samalla, mutta toistaiseksi puska kukkii edelleen.

 

Pikkuneidin huolenaiheena on viime päivinä ollut suurestikin rakastuminen. "Minulla ei ole ketään kehen rakastua koulussa. B rakastaa M:ää, C rakastaa P:tä ja A ja N on rakastuneet samaan poikaan. Kenen kanssa minä sitten voin mennä naimisiin?" Siinä ei paljon lohduta, kun äiti kertoo, että ei lapsena vielä voi naimisiin mennä..

Opettaja oli kirjoittanut viestiä perjantaina, että neiti on lopultakin alkanut puhua englantia koulussa. Ja opettajat ovat ihan yllättyneet siitä miten paljon neiti ymmärtää ja tietää. Vaikea toisaalta on oikeasti tietää miten paljon neiti ymmärtää puhetta ja paljonko hän tulkitsee toisten käyttäytymisestä. Sen kyllä olemme me vanhemmatkin huomanneet, että kun neiti ei "tiedosta" vanhempien läsnäoloa hän helposti jo vastaa englanniksi hänelle esitettyihin helppoihin kysymyksiin. Esimerkiksi torstaina huomasin neidin juttelevan hetken aikaa jollekin kiinalaispojalle. Kyselin sitten, että mitä he juttelivat ja olivat vain yksinkertaisesti (englanniksi) kysyneet toistensa nimet. Poika oli Ping. =)

 

Lämpötilat on viime päivinä vaihdelleet aika reilusti täällä Suzhoussa. Yhtenä päivänä on lämpöä reilu +15 ja seuraavana +26. Lasten kanssa ulkoillessa yhtenä päivänä olin pukenut lapsille vähän kevyemmin vaatetta eli lyhythihaiset paidat ja pelkät crocsit ilman sukkia. Eiköpähän pihalla tule vastaan naiskolmikko kahden lapsenlapsensa (ikäero) ja koiran kanssa. Yksi naisista on "hyvänpäiväntuttu" eli tervehtii ohi kävellessään vaikkei yhteistä kieltä meillä pahemmin olekaan. Tällä kerralla (hänestäkin tullut mummu tämän talven aikana) hän oli kuitenkin kauhuissaan meidän pikkumiehen vaatetuksesta. Tarkisti vielä jaloistakin, että eikö sillä ole kalsareita!? Meinasivat, että palellutan lapseni tuollaisella vaatetuksella. Joo, ymmärrän siis sen verran kiinaa. Hänen työntämistä kärryistään näkyi siis vaaleanpunaisen villapeiton alta vaaleanpunaiseen "toppaan" puettu pikkuneiti. Ihan joka asiassa ei siis mennä maassa maan tavalla. 

 

Lauantaina kävin katsomassa missä sijaitsee Shanghain Formula rata. Keskellä ei mitään, ainakin kun Ikeasta sinne ajeltiin. Ikeassa sitä vastoin ihmisiä riitti -  niinkuin tiesin lauantai-iltapäivänä ennalta jo olevan. Onneksi en ollut oikeasti ostamassa mitään "tärkeää" ja tarpeellista. Pikkuneiti oli 1,5 tunnin ajan tutustumassa Ikean leikkipaikkaan ja pikkumies oli äidin mukana pujottelemassa muun kansan seassa sisäänmeno-ovelta kassoille pisteiden B, C, D, E, F... kautta. Pienenpieniin kärryihin (eihän minulla ollut mitään ostettavaa) kasaantui lopulta kuitenkin 2 tuolia parvekkeelle ja 1 pöytä. Kassalta päästiin sujuvasti pois, mutta isompiin kärryihin ei saatu vaihtaa - henkilökunnan edustaja oli pöyristynyt, kun yritin vaihtaa kärryt isompiin kassojen jälkeen. Mielellänihän minä toki kannoin poikaani, kun tavarat olivat peittäneet kärryjen lastenistuimen.

Ruokaosastolle (ensimmäistä kertaa piti sekin katsastaa) päästessäni noukin korin ja sain sen juuri ja juuri asteltua kasan päällimmäiseksi. Kassalla "jonotin" yhtä sujuvasti kuin muutkin ja vaihdoin vielä jonoakin ihan viime tingassa - hyvin mennyt oppi perille! Laskin sankarin sylistäni maksun ajaksi ja aloin lastata ostoksia takaisin koriin, jotta perässä tuleva saa tilaa purkaa omat tavaransa tiskille (tätä suomalaista "huomaavaisuutta" josta en vielä ole päässyt eroon). Pikkumies on sitä mieltä, että nyt mennään ja työntää kärryjä eteenpäin. Pidän jalallani kärryjä paikallaan ja survon korttia ja kuittia pussiin samalla asetellen täpötäyteen koriin tavaroita takaisin, kun kassaneiti alkaa valittamaan, etten saa laittaa tavaroita enää koriin. Yritän selittää sille, että minun on helpompi lastata ne pussiin korista kuin hihnalta.. Ei mene jakeluun, joten äänen sävy oli vaihdettava kaksi astetta terävämpään.. Onnistui. 

Tavarat kassiin ja sitten suunnaksi leikkipaikka. En tietenkään tiennyt muuta "porttia" leikkipaikalle kuin sen mihin lapseni jätin, joten sinnehän minä yritän päästä. Ei muuten käy! Vartija tulee ja pysäyttää matkantekoni. Siinä vaiheessa, nälkäisenä ja hiukan kiukkuisena selitän, että olen menossa hakemaan lapseni enkä todellakaan aio enää takaisin yläkertaan.. Kun viesti ei mene kolmannenkaan kerran jälkeen perille, etsin lapseni noutolapun kassissa, läväytän sen vartijan naaman eteen ja korotan ääntäni, että minä haen tyttöni nyt! Tarpeellista? Ei tosiaan, mutta siinä vaiheessa ei naamaa naurattanut. 

Alunperin suunnitelmat syödä hodarivälipala ennen paluuta formularadalle kaatui muutaman kymmenen ihmisen jonoon. Turvauduimme lasten kanssa siis karkkipussiin ja vesipulloon ja suuntasimme kotimatkalle. Niin siis kävi osalle ruokaostoksista. ;) Harmi vain, että nakit myydään jäisinä.